Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja - Tuomas Kyrö

Kirjan nimi: Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja

Sarja: Mielensäpahoittaja #4

Kirjoittaja: Tuomas Kyrö
Kustantaja: Wsoy

Julkaisuvuosi: 2014

Sivumäärä: 248

Mistä: Omasta hyllystä

' Näytin emännälle hääkuvaamme ja muistelin kuinka tahdoin kirkolta heti kotiin. Halusin kaulasta kiristävät vaatteet pois, saappaat jalkaan ja lapion käteen. Mitä semmoisesta muka tulee, että vain seisoskellaan kättelemässä ihmisiä ja kaakkua syödään. Emäntä hymähteli vähän ja minusta tuntui, että tänään oli sellainen päivä, kun hän ymmärsi minun puhettani.

Muistelin ääneen kuinka emäntä uhkasi avioliiton jäävän lyhyeen, ellen suostuisi häävalssiin. Minut piti hakea vintiltä mököttämästä. Toista kertaa en ole tanssinut ja onneksi siitä ensimmäisestä kerrasta ei jäänyt valokuvia.'

s. 10

 

Mielensäpahoittajalla on missio. Hän on päättänyt rakentaa itselleen ja hoivakodissa asustavalle vaimolle arkut. Onpahan sitten juuri eikä melkein sellaiset kuin kuuluukin. Muutenkin sitä on jo aika valmistautua omia hautajaisia varten, kun eihän siitä mitään tule, että aivan eri tavoin ajattelevat lapset päästäisi sanelemaan kyseisen tilaisuuden. Muistopuhetta rustataan ruutupaperille ja pojan kanssa pitää lähteä metsästämään mustetta, että saataisiin testamentti tulille. Eikä siitä mikään tavallinen testamentti olekaan tulossa, vaan Mielensäpahoittajan tapaan se tulee pitämään sisällään jos jonkinlaista tarkkaa ohjeistusta elämälle. 

 

Kaikki ei tosiaan mene aivan suunnitelmien mukaan, sillä maailma on muuttunut eikä Mielensäpahoittajakaan ole enää se häissään jurnuttanut nuorimies. Mustetta ei olekaan joka kulmakaupassa saatavilla ja nykyään on semmoinen omituinen asia kuin ATK, johon Mielensäpahoittaja ei kyllä luota sitten ollenkaan. Ikä kuitenkin jo painaa ja käsi tärisee. Välillä pysähdytään erilaisissa muisteluissa eletystä elämästä ja päädytään myös keskusteluihin uuden sukupolven lättähattujenkin kanssa. Se ei kuitenkaan muutu, että Mielensäpahoittajalla on edelleen mielipide asiaan kuin asiaan. Se ei kuitenkaan ole este, ettei joitakin muutoksen tuulia voi silti jo varovasti haistella.

' Nuorisolla riittää vapaa-aikaa heräämisestä nukahtamiseen. Vaan osaavatko lättähatut toimia sitten kun sähkö loppuu? Onko valtiolla varmuusvarastossa kaikki se mikä on ATK:lle piilotettu? Onko ammattimiehiä? Onko varastossa hirsiveistäjiä, hevosmiehiä, pumppukaivoukkoja ja sammaleella eristäjiä sitten kun teollisuudelta loppuu polttoaine taikka kiinalaiset sanovat, että mepä emme enää viitsi teitä vaatettaa ja koneistaa. Tehkää itse. '

s. 43-44

Klassikkohaasteen Shakespearen jälkeen kaipasin jotakin kevyempää luettavaa, mutta ehkä ei kuitenkaan ihmissuhdedraamojen saralta. Kun kirjaston Ota/jätä-hyllystä pilkisti tämä Mielensäpahoittaja, niin olihan se kohtalon sanelemaa. Vastikään lukemani Miniä vakuutti minut Kyrön huumorin osuvuudesta, joten laitettiin siis tämä seuraava osakin lukuun. Tällä kertaa ruoriin oli päässyt taas perinteisesti itse Mielensäpahoittaja, josta pidin paljon. Tuolla ukolla kun on aivan loistavia huomioita nykyajasta! Huumorin keinoin sitä itsekin tajusi hymähtelevänsä, että juu onhan se asia juuri noin ja ei apua mihin tässä ollaankaan menossa. Äkkiä kuokka käteen ja perunamaa pystyyn! Pakko kyllä ihailla Mielensäpahoittajan sukupolven vahvaa tahtoa ja tehdään itse mentaliteettia. Tässä sitä tuntee itsensä aivan mukavuuden pehmentämäksi vaahtokarkiksi :D

Mielestäni takakannessa sanotaan hyvin tämän teoksen olevan "mahdottoman hauska romaani mahdottomasta aiheesta". Teoksen huumori piilee juuri noissa Mielensäpahoittajan juttujen osuvuudessa ja tilanteista joihin hän päätyy omien näkemyksiensä kanssa. Toisaalta tuon rinnalla kulkee myös vakavampi aihe eli vanhuus. Mielensäpahoittaja käy katsomassa vaimoa hoivakodissa ja salakuljettaa sinne parempaa ruokaa, koska kyllä on vaimo sen ansainnut, että saa edes maistuvaa ruokaa viimeisinä aikoinaan. Joskus vaimo tuntuu ymmärtävän mitä hänelle puhutaan, usein ei kuitenkaan. Myös Mielensäpahoittajan on kohdattava oman rapistuvan kehonsa uudet rajoitteet. Enää ei kaikkeen pysty. Käsitelläänpä myös ihmisen oikeutta päättää omasta hoidostaan. Ei ole helppoa ei, kun suku haluaisi jo laittaa turvattuun pumpuliin hoivakodin syövereihin, mutta itsellä vielä virtaa ja tahtoa riittää. 

Pakko nostaa hattua Kyrön kirjoituksen taitavuudelle. Vakavaa aihetta kevyessä paketissa. Silti missään kohtaa huumori ei kohdistu niin että vanhemmille naurettaisiin - päinvastoin nykyaika se saa kyytiä Mielensäpahoittajan sanailuissa. Hekotin monta kertaa ääneen kirjaa lukiessa, mutta samalla koen tietynlaista liikutusta, kun ajattelen teosta näin jälkikäteen. Kuka olisi uskonut kuinka vaikuttunut voi olla niinkin 'kevyen' kirjallisuuden kuin Mielensäpahoittjan kanssa. Ei se aina vaadi mestarillista proosaa johon upota - se riittää että palaset vain osuvat juuri kohdilleen.

Tähdet: 4.5 / 5

 

Muut sarjasta lukemani osat:

1. Mielensäpahoittaja

2. Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike

3. Miniä

 

Muualla luettu: Kirjahullun päiväkirja, Amman lukuhetki, Kirsin kirjanurkka, Kirjoihin kadonnut, Kirjakaapin kummitus, Nenä kirjassa, Marjatan kirjat ja mietteet, Ullan luetut kirjat, Kirjakaapin avain, Rakkaudesta kirjoihin, Lukutuulia, Ainakin 52 kirjaa, Nuoren opettajattaren kirjablogi ja rentoakankaali