Bhagavadgita

Kirjan nimi: Bhagavadgita (Bhagavadgita)

Suomentanut: Mari Jyväsjärvi

Kustantaja: Basam Books

Julkaisuvuosi: 400 - 100 eaa, suomennos 2008

Sivumäärä: 188

Mistä: Kirjastosta

 

Bhagavadgita on osa hindujen pyhiä kirjoituksia Mahabharataa. Siinä kuvaillaan hetkeä ennen suurta Kauravan kahden sukuhaaran välistä sotaa. Juuri kun armeijat ovat ottamassa yhteen suuri sotasankari prinssi Arjuna pysäyttää sotavaununsa ja kyseenalaistaa toimiensa oikeudenmukaisuuden. Nouseehan suku sukua vastaan. Hänen ajurinsa ja ystävänsä Krishna kääntyy kuitenkin Arjunan puoleen. Tästä alkaa filosofinen keskustelu muun muassa karmasta, toiminnasta ja korkeammasta tiedosta. Krishna paljastaa näissä opetuksissaan olevansa oikeasti jumala, josta kaikki on lähtöisin ja jonka oppeja seuraamalla voi kokea todellisen vapautuksen. 

 

' Kun hän ei ole kiintynyt ulkoisiin aistimuksiin,

hän löytää onnen, joka piilee hänen omassa sisimmässään.

Joka joogan avulla on liittänyt sielunsa brahmaniin

saa maistaa kuihtumatonta onnea.  '

s. 84 

Mieheni luki Bhagavadgitaa ja koska itsekin joogaan ja olen kiinnostunut harjoittamaan tietoista läsnäoloa, halusin myös saada nämä hindulaisen pyhien kirjoitusten opetukset omaan tietoisuuteeni. Sivumäärällähän tätä osaa ei ole pilattu, joten tämä oli varsin helppo sukellus noihin oppeihin. Sanskritin kielestä teoksen suomentanut Intian uskontojen tutkija Mari Jyväsjärven pitkässä esipuheessa annettiinkin tälle raamit. Mihin Bahavadgita sijoittuu Mahabharatan pyhissä teksteissä, mikä on sen konteksti, kuinka siinä kuvattu sana jooga ei aivan vastaa nykyistä fyysistä harjoitetta ja muita tulkintaa auttavia seikkoja. Tämä oli mukava lisä, sillä en ollut aloittaessa perehtynyt yhtään näihin intialaisiin teksteihin, mutta myös ilman sitä olisi pärjännyt. 

 

Yllättäen Bhagavadgita oli varsin sujuvaa ja kauniisti soljuvaa runollista tekstiä. Se piti otteessaan heti alusta lähtien ja puhutteli ainakin tätä lukijaa. Kuinka pitäisi päästää irti lopputulosten tavoittelusta ja sen sijaan ottaa vastaan toimintojen seuraukset tyynenä toivat ne sitten iloa tai murhetta. Ei tavoitella kiihkolla itselle vaurautta tai asemaa eikä myöskään sameuden laiskoissa vesissä soutaa eteenpäin elämässä. Sen sijaan tavoitella selkeyttä toimintaan. Tavoitella kohti jumalallista Krishnaa, joka on kaikkea elollista yhdistävä Henki. Kaikki ovat osa ykseyttä. Ja kierrosta voi vapautua löytämällä sisäisen rauhan ja antaa selkeyden ohjata toimintansa takertumatta lopputulemaan. 

 

Koin Bhagavadgitan opetuksen varsin lohdullisina. Olen ollut koko ikäni hyvin helposti ahdistuva ja stressaava ihminen, mutta olen viime vuosina pyrkinyt löytämään enempi tuota sisäistä rauhaa. Lukemalla tällaisia teoksia saan sitä kaipaamaani vahvistusta tällä polulla. Ei ihme, että esimerkiksi Nelson Mandela on puhunut tämän teoksen olleen hänelle hyvinkin tärkeä tukipilari. Pienestä sivumäärästä huolimatta Bhagavadgitassa oli niin paljon sisältöä, että tämä pitäisi varmaan hankkia omaan hyllyyn. Näihin oppeihin haluan ehdottomasti palata vielä uudestaan. 

 

Tähdet: 4.5 / 5

 

Muualla luettu: Posin kautta