Ruskeapukuinen mies - Agatha Christie

Kirjan nimi: Ruskeapukuinen mies (The man in the brown suit)
Kirjailija: Agatha Christie, suomentanut Saima-Liisa Laatunen
Kustantaja: Wsoy

Julkaisuvuosi: 1924, suomennos 2018

Sivumäärä: 310  

Mistä: Omasta hyllystä

 

Anne Beddingfeld on elänyt ikänsä omalaatuisen ja hajamielisen tutkijaisänsä kanssa. Nyt isä kuitenkin kuolee jättäen tämän parikymppisen naisenalun yksin tähän maailmaan vailla rahaa tai sukulaisia. Herttainen Anne herättää kuitenkin monissa auttamishalun. Hän ei kuitenkaan ole halukas tarttumaan tarjouksiin, sillä hän on seikkailijaluonne ja vain odottaa omaa seikkailuaan.

 

Elämä heittääkin hänen eteensä hurjemman seikkailun kuin hän osasi odottaakaan. Sattumalta hän todistaa metrolaiturilla miehen kaatumisen raiteille. Mutta oliko tämä kuolema kuitenkaan sattumaa? Mitä mies oli katsonut kauhuissaan hänen takanaan? Ja mitä epäilyttävää paikalla olleessa lääkärissä oli? Kaikki ei ole kohdallaan ja pudonnut viestilappunen johtaakin Annen pian pohtimaan liittyisikö tapaus vuokrattavana olleesta maalaistalosta löydettyyn ruumiiseen. Ainakin molemmissa on nähty ruskeapukuinen mies... Pian Anne onkin jo laivassa matkalla Etelä-Afrikkaan. Kierrokset vain kovenevat kun rupeaa näyttämään, että rikollisliiga ja kadonneet timantitkin liittyvät tapaukseen.

 

' - Kauan eläköön Eversti, kreivi sanoi hymyillen. - Eikö olekin tyrmistyttävä uutinen että hän aikoo vetäytyä eläkkeelle. Eläkkeelle! Ihan kuin joku lääkäri, lihakauppias tai putkimies.

- Tai mikä hyvänsä liikemies, Nadina täydensi. - Sen ei pitäisi meitä ällistyttää. Sellainenhan Eversti on aina ollut - loistava liikemies. Hän on organisoinut rikoksia samaan tapaan kuin joku toinen mies organisoisi kenkätehtaan. Sotkeutumatta itse mihinkään hän on kehitellyt ja johtanut hämmästyttävän rikossarjan ulottaen toimeliaisuutensa kaikille niin sanotun ammattinsa osa-alueille. Jalokivivarkauksia, väärennöksiä, vakoilua (sota-aikaan se olikin hyvin tuottoisaa), sabotaaseja, tyylikkäästi hoidettuja salamurhia, tuskinpa on mitään mihin hän ei olisi puuttunut. Ja mikä nokkelinta, hän tietää milloin pitää lopettaa. Kun peli alkaa käydä liian vaaralliseksi, hän vetäytyy sievästi syrjään - suunnattomasti rikastuneena. '

s. 7  

 

Anne on hiukan poikkeuksellinen Christien sankaritar. Hän on ensinnäkin nuori nainen ja vieläpä varsin menevä. Ajattelun sijaan hän sinkoilee eteenpäin tutkimuksissaan eikä vaaratilanteilta voida välttyä. Olen aiemminkin huomannut, että tässä Christien alkupään tuotannossa riittää kansainvälisiä rikolliskoplia, valtion salaisuuksia ja suuren luokan seikkailuja. Mielestäni Christie on kylläkin parhaimmillaan suljetun paikan mysteereissä rauhaisilla maalaispaikkakunnilla, mutta ovathan nämä menevämmät teokset mukavaa vaihtelua. Ja Christien toimintadekkari on silti kaukana nykyajan vastaavista eli aika rauhakseltaanhan näissäkin mysteeriä tutkitaan.

 

Ruskeapukuinen mies on yllättävän viihdyttävä Christien teos. Ainakin kun otin huumorilla tuon tietyn neito pulassa ja romantiikkajuonet. Aika uskomatonhan tämä tarina on eli liian vakavilla laseilla tätä ei siis pidä lukea. Henkilökaarti oli kuitenkin mielenkiintoinen ja sanailussa riitti huumoria. Kiinnostavasti Etelä-Afrikan poliittista tilannetta oli myös otettu osaksi tarinaa. Käänteitä ja läheltä piti tilanteita riitti ja ainakaan minä en osannut ennakoida mitä seuraavaksi tapahtuisi. Ei siis huono, vaikkei Christien huipputuotantoa olekaan.

 

Tähdet: 3.5 / 5

  

Mofongo - Cecilia Samartin

Kirjan nimi: Mofongo (Mofongo)

Kirjailija: Cecilia Samartin, suomentanut Seppo Raudaskoski

Lukija: Pinja Flink
Julkaisija: Bazar

Julkaisuvuosi: 2010, suomennos 2016 ja äänikirja 2020

Kesto: 11h 41min

Mistä: Äänikirjapalvelusta

 

Kaliforniassa ala-asteikäinen Sebastian katselee välituntisin kun muut lapset juoksevat pallon perässä jalkapalloa pelaten. Hänkin haluaisi kovasti mukaan muttei voi. Hänen vakava sydänvikansa estää kaiken fyysisen urheilun. Muut lapset eivät ymmärrä, miksi hontelo Sebastian saa erikoiskohtelua, ja kiusaavat häntä. Onneksi koulupäivän jälkeen hänellä on kuitenkin oma pakopaikkansa - abuela Lolan talo Bungalow Havenin palvelukotialueella.  

 

Isoäiti saa kuitenkin sairaskohtauksen, joka järkyttää koko suvun tasapainoa. Sebastianin äiti on ollut niin keskittynyt lapsensa sairaalakierteeseen, että oma avioliittokin on jäänyt jalkoihin ja välit sisaruksiinkin kylmenneet. Ja nyt pitäisi vielä huolehtia omasta äidistäkin, joka ei suostu menemään vanhainkotiin ja rupeaa aivan mahdottomaksi. Abuela Lola nimittäin päättää viimein ruveta taas elämään. Hän värjää hiuksensa punaisiksi ja heittää vanhainkodin mauttomat ruokalähetykset roskikseen ja rupeaa taas kokkaamaan kotimaansa Puerto Ricon herkkuja. Sebastian auttaa isoäitiään koulupäivän jälkeen kokkailuissa ja iso pata porisee kuumana joka päivä. Voisiko ruoka olla se viimeinen pelastusrengas joka kuroisi suvun viimein takaisin yhteen?

 

Näin tässä eräänä yönä aivan yllättäen unta, että olin lukemassa Samartinin teosta Señor Peregrino. Sopivasti seuraavana päivänä kuuntelemani äänikirja tuli päätökseen ja piti valita jotakin uutta kuunneltavaa. Koska olin lukenut jo Samartanin Señor Peregrinon ja Nora & Alician päätin ottaa kuunteluun tämän Mofongon, vaikka en ollut koskaan ennen siitä kuullutkaan. Näin se on hauskaa kuinka sattumat ohjaavat lukemisen valintaa, vaikka kuinka olisi suunnitellut mitä seuraavaksi kuuntelisi. Ja täytyy sanoa, että alitajuntani oli oikeassa - Mofongo oli aivan täydellinen lukuvalinta tähän hetkeen.

 

Mofongo tasapainoilee taitavasti traagisen mutta samalla sydäntälämmittävän tarinan välillä. Oli hienoa päästä seuraamaan Lolan uutta heräämistä ja intoa kokkaamiseen. Abuelan ja Sebastianin välit olivat ihanan lämpimät ja tunsin tuon höyryävän lämpimän ruuan parantavan ja yhdistävän voiman kun se katettiin pöytään. Kuinka ihanaa olisi, että nykyäänkin oma perhe kokoontuisi yhdessä syömään noin helposti. Kuka aina milloinkin ilmestyi herkullisten kotisaaren ruokien äärelle. Se pakotti myös sukua viimein kohtaamaan menneisyytensä ja toisensa.

 

Samaan aikaan kuitenkin ohessa kulkee tuo sairaan Sebastianin tarina. Kuinka huoli painaa vanhemman sydäntä. Toisaalta haluaisi kaiken avun lapselleen, mutta samalla mahdollinen tuleva leikkaus saa kylmän kauhunhien kulkemaan selkäpiitä pitkin. Mitä jos asiat menevätkin huonompaan? Pelko kuolemasta kärkkyy niin Sebastianin kuin abuela Lolan yllä. Tätä tarinaa lukiessa tunsin niin ihanan lämmittäviä kuin kyyneliä vuodattavia hetkiä. Silti yleisvire oli enimmäkseen toivoa täynnä. Tätä kuunnellessa tuli myös suuri himo päästä maistelemaan noita Puerto Ricon ruokahelmiä. Ja lattarikirjallisuudelle tyypillisesti pieni hippunen maagista realismia vielä kruunasi tämän. Mofongo tuntui osuvan kyllä täydellisesti juuri siihen mitä tarvitsinkin kuunneltavakseni.

 

Tähdet: 4.5 / 5

 

Muualla luettu: Kirjaluotsi, Kirjoihin kadonnut, Luetut kirjat, Unelmien aika ja Kirjavinkit