Kirjahamsterin lukuvinkit: Nalle Puh - A.A. Milne (Klassikkohaaste 22)

lauantai 31. tammikuuta 2026

Nalle Puh - A.A. Milne (Klassikkohaaste 22)

Kirjan nimi: Nalle Puh (Winnie The-Pooh)

Sarja: Nalle Puh #1

Kirjailija: A.A. Milne , suomentanut Kersti Juva

Julkaisija: Wsoy

Julkaisuvuosi: 1926, suomennos 1997

Sivumäärä: 155

Mistä: Kirjastosta

' "Ole kiltti ja kerro Nalle Puhille kertomus."

"Voin kertoakin", minä sanoin. "Millaisista kertomuksista hän pitää?"

"Sellaisista joissa kerrotaan hänestä. Hän on sellainen karhu."

"Vai on."

"Ole kiltti ja kerro."

"Minä yritän."

Ja minä yritin. '

s. 10

Risto Reipas laskeutuu portaat alakertaan ja Nalle Puh tömpsähtelee hänen vanavedessään. Risto Reipas pyytää kuulla sadun ystävästään Nalle Puhista ja hänen tovereistaan. Ja niin kertomus alkaa.

Puolen hehtaarin puistossa tapaamme pöhkön karhun Nalle Puhin ja hänen aran ystävänsä Nasun. Yhdessä he päätyvät seikkailuihin kuten pyydystävät Tärppää ja Möhköfanttia. Pelastautuvat tulvan kourista ja koittavat ilahduttaa Ihaata tämän syntymäpäivänä. Jääpä Puh jumiin Kanin koloon ja Nasu joutuu Kengun kourissa peräti kylpyyn. Eikä pidä unohtaa koko joukkion suurta Raparetkeä Pohjoisvavalle.

' "Puh, kun aamulla heräät, mitä sanot itsellesi ensimmäiseksi?" kysyi Nasu viimein.

" 'Mitä tänään on aamiaiseksi?' " sanoi Puh. "Mitä sina sanot?"

"Minä sanon: 'Mitähän jännittävää tänään tapahtuu?' " sanoi Nasu.

Puh nyökkäsi miettiväisesti.

"Se on sama asia", hän sanoi. '

s. 153

Esikoiseni täyttää pian kolme ja hänelle on tullut luettua paljon kuvakirjoja kirjastosta. Nalle Puh oli siis tullut tutuksi, mutta samoin kuin Muumi-kirjojen kanssa halusin nähdä millainen se alkuperäinen A.A. Milnen kirjoittama Nalle Puh tarina olikaan. Sopivasti Nalle Puh vieläpä viettää tänä vuonna 100-vuotisjuhlavuottaan, joten ajattelin tämän olevan mainio valinta tähän alkuvuoden kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen, jota Kulttuuri kukoistaa-blogi emännöi tällä kertaa.

Nalle Puh olikin mitä mainioin klassikko. Kaikki nimittäin tuntevat sen hahmot, mutta silti kovin moni ei ole lukenut tätä Milnen alkuperäistä tekstiä. Tässähän Puolen hehtaarin metsäkin oli puisto nimellä. E.H. Shepardin kuvituksistakin puuttui vielä tuo Nalle Puhin ominainen punainen paita. Eikä Tiikeriä ollut tässä teoksessa vielä lainkaan. Ja enpä ollut tiennyt kuinka innokas Puh olikaan kehittelemään lauluja - kuinka hurmaavaa!

Lopulta kun esikoiseni näki tämän kirjalainani hänkin halusi päästä lukemaan äidin Nalle Puh kirjaa. Näin päädyinkin lukemaan tämän kirjan hänelle kokonaisuutena ääneen. Tämä oli ensimmäinen tällainen enemmän tekstiä sisältävä satukirja, jota hänelle luimme ja hänhän rakastui tähän ikihyvin. Hän olisi halunnut meidän lukevan vain tätä kirjaa eli teos oli hitti myös nuoremman sukupolven edustajasta :D

Nalle Puh oli siitä myös mukava kirja, että näin aikuislukijanakin sen lukemisesta nautti. Ehkäpä siihen vaikutti se, että kyseessä on jo klassikkoikään päässyt teos, mutta sen teksti oli myös itsessään taidokasta ja palkitsevaa. Yllättävän usein lastenkirjoissa itse teksti on nimittäin myös yksinkertaistettu roimasti, mutta tuota yksinkertaisuutta ei tarvinnut pelätä Milnen matkassa. Toki tässäkin on paljon hersyvää dialogia jolla tarinaa kuljetettiin eteenpäin, mutta sekin tuntui jotenkin hyvin aidolta.

Nuo Risto Reippaan eläinystävät veivät sydämeni. He tuntuivat kuvastavan niin hyvin tuollaista pienen lapsen mielenmaailmaa. Jokaisella oli myös vahvat omat luonteenpiirteensä. Hyvää he silti aina tarkoittivat, vaikka välillä pienent pöhköt päät eivät taivukaan kaikkeen. Olenkin oikein iloinen, että tutustuin tähän lastenkirjallisuuden klassikkoon. Ja kyllähän se esikoinen onnistui jo kirjastosta löytämään Milnen toisen Nallu Puh teoksen Nalle Puh rakentaa talon. Eli matka Nalle Puhin matkassa tulee jatkumaan.

Tähdet: 4 / 5

Muualla luettu: Hurjan Hassu Lukija, Kirjahullun päiväkirja, Oksan hyllyltä, 100 kirjaa ja Fiktiivinen maailma