Sarja: Kirkkoherra Clementin tutkimuksia #1
Kirjailija: Richard Coles, suomentanut Riina Vuokko & Robi Vuokko
Julkaisija: Minerva
Julkaisuvuosi: 2022, suomennos 2023
Sivumäärä: 333
Mistä: Kirjastosta
' Heidän jälkeläisensä nykyinen lordi de Floures, astui ensimmäisenä ulos kirkosta.
"Käymälä Dan? Väki näytti siltä, kuin olisit kiroillut."
"Eikö ollutkin kummallista? Miten he nyt sillä tavalla säikähtivät?"
"Pissaa ja kakkaa. Kukapa sellaisia haluaisi kirkossa ajatella. Tästä taitaa tulla vielä melkoinen tappelu. [- -]" '
s. 13
Champtonin pienessä englantilaisessa kylässä kuohuu. Heidän kirkkoherransa Daniel Clement menee kesken saarnan ehdottomaan jonkin niinkin barbaarisen asian kuin käymälän rakentamista kirkkoon! Varsinkin kukkaiskillan naisväkeä tämä sapettaa. Onhan heillä omat suunnitelmansa kukkahuoneen kasvattamisesta. Seurakunta jakaantuu kahtia. Mutta olisiko joku niin epätoivoinen, että olisi valmis murhaamaan? Lordi de Flouresin Champton House kartanon avoimien ovien päivänä kirkosta nimittäin löytyy ruumis. Liittyykö tämä surma Lordi de Flouresin suvun salaisuuksiin? Vai onko kirkkoherra Clemence tullut sohaisseeksi ampiaispesään käymäläehdotuksellaan?
' Sitten hänestä alkoi tuntua siltä kuin jotakin olisi vialla. Jokin pieni asia häiritsi hänen rukouksensa rytmiä, jokin, joka vaivasi häntä aivan tajunnan laitamilla. Se kutsui häntä Jumalan huomasta takaisin maan kamaralle. Hän istui hetken aikaa hiljaa ja kuunteli. Sitten hän tajusi, mikä häntä vaivasi.
Koira olivat aivan hiljaa. '
s. 98
Cozy crime on minun genreni dekkareiden saralla ja juuri siihen lokeroon tämäkin Colesin teos uppoaa. Pienessä perienglantilaisessa pikkukylässä väki juoruaa ja kaikki tuntevat toisensa. Kirkkoherran äitikin, joka asuu pappilassa, oli aina kiihkeästi kulkemassa pitkin kyliä kuulostelemassa ja jakamassa juoruja. Clemence taas suorittaa papin virkaansa ja samalla hänen näyttelijäveljensä seurailee hänen kannoillaan saadakseen oppeja tulevaa papinrooliaan varten. Eikä pidä unohtaa kirkkoherran koiria, jotka aina hännät huiskien juoksentelivat hänen kannoillaan oli kyseessä sitten illan hartaushetki tai kotikäynti jonkun seurakuntalaisen luokse.
Vaikka murhia siis tapahtuu, tarina itsessään tuntui silti keskittyvän enempi tuon Champtonin kylän ja kirkkoherran toimien kuvailuun. Sinänsä oli ihan kiehtovaa päästä kurkistamaan, mitä ihmettä pikkukylän papin tehtäviin kuuluukaan 80-luvun englannissa ja kuinka seurakuntapolitiikkaa voikaan kuumentaa tunteita. Toisaalta vaikka meno oli leppoisaa niin kyllä silti tässä oli myös murhia eli jännitystä oli sopivasti pieneksi mausteeksi joukossa. Ihan sympaattinen parivalkjakko kirkkoherra ja poliisi olivat tehdässään omia pieniä tutkimuksiaan kunnes lopulta kaikki palaset loksahtavat kohdilleen. Aluksi hahmojen määrä hiukan kauhistutti eikä monistakaan vielä piirtynyt oikein selkeää kuvaa. Kyllä tätä sarjaa voisi silti toisenkin osan lukea. Eiköhän siinä kylän väkikin tule hiljalleen tutummaksi.
Tähdet: 3 / 5
Muualla luettu: Hemulin kirjahylly, Kirjakaapin kummitus ja Kaksi sivullista

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti