Askel tyhjyyteen - Agatha Christie

Kirjan nimi: Askel tyhjyyteen (Why Didn't They Ask Evans?)

Kirjoittaja: Agatha Christie, suomentanut Kirsti Kattelus
Kustantaja: Wsoy

Julkaisuvuosi: 1934, suomennos 2010

Sivumäärä: 272

Mistä: Omasta hyllystä

' Bobby nousi nopeasti ja meni lähemmäksi. Ennen kuin hän ehti miehen luo, tämä alkoi puhua. Hänen äänensä ei ollut heikko - se kajahti selkeänä ja sointuvana.

"Miksi he eivät pyytäneet Evansia?" mies sanoi. Sitten merkillinen pieni värähdys kävi hänen lävitseen, silmäluomet sulkeutuivat, leuka loksahti...

Mies oli kuollut. '

s. 11-12

 

Walesin maaseudulla papin poika Bobby on pelaamassa golfia tohtori Thomasin kanssa. Siinä missä tohtori on tasaisen varma lyönneissään, on Bobbyllä enemmän yritystä kuin taitoa pelissään. Kenttä vie aivan jyrkänteen reunalle ja luonnollisesti sinne Bobbyn pallokin pomppii. Tuolta sumun keskeltä he kuulevat kuitenkin ääntä. Laskeuduttuaan alemmas he löytävät kuolemaisillaan olevan miehen. Mitään ei ole tehtävissä. Viimeisiksi sanoikseen tämä tuntematon saa sanotuksi mystisen lausahduksen: "Miksi he eivät pyytäneet Evansia?". Mutta kuka ihme on tämä mies ja saati sitten hänen tarkoittamansa Evans? Kuolemansyyntutkimuksessa tapaus julistetaan onnettomuudeksi - onhan paikka vaarallinen ilman kaidetta ja vielä sumussa.

 

Bobby juttelee tapauksesta lapsuudenystävänsä lordintyttären Frankien kanssa. Frankie heittää ilmaan ajatuksen mitä jos miekkonen tyrkättiin alas, mutta he eivät ota sitä vakavasti. Kunnes Bobbylle on käydä kalpaten. Nyt Frankie ja Bobby ovat vakuuttuneita, että jotakin hämärää tapaukseen on pakko liittyä. He lähtevät penkomaan asioita omaan tyylinsä. Eihän kukaan osaisi epäillä viatonta lordintytärtä... Pian he ovatkin kaukaisessa maalaiskartanossa selvittämässä miten yläluokkaiset Bassington-ffrenchit liittyvät juttuun. Ainakin jotakin poikkeuksellista tuolla alueella on meneillään ja siitä Frankie ja Bobby aikovat ottaa selon. Murhaajan kanssa kun vain ryhtyy kissa-hiiri-leikkiin niin vaaroilta ei voida välttyä.

' "Tiedän mitä tarkoitat", Bobby sanoi. "Se on aika kammottavaa. Minusta tämä on pikemminkin näytelmä kuin kirja. On kuin olisimme kävelleet näyttämölle kesken toisen kohtauksen, vaikkemme oikeastaan kuulu koko näytelmään. Nyt meidän on teeskenneltävä, mikä on perin rasittavaa, siksi, ettei meillä ole aavistustakaan ensimmäisen kohtauksen juonesta."

Frankie nyökkäsi innokkaasti.

"En ole niinkään varma, että se on toinen kohtaus - minusta se on pikemminkin kolmas. Bobby, minä olen varma, että meidän on palattava pitkän matkaa taaksepäin... Ja meidän on tehtävä se nopeasti, sillä näytelmä on pelottavan lähellä loppuaan." '

s. 160

Vaikka luin vastikään Christieltä Hautajaisten jälkeen, tuntui ettei mysteerikiintiöni ollut vielä täyttynyt. Kun jouluna tuli maikkarilta uusi neliosainen sarjaversio tästä kirjasta, päätin että nyt on aika viimein lukea tämä pitkäaikainen hyllynlämmittäjä. Eihän siinä niin saa päästä käymään, että katsoisi sarjan ensin ja sitten ei voisi arvuutella kirjan matkassa Christien vinkeitä juonikuvioita! Joskus olen kyllä tästä nähnyt tuon BBC:n elokuvaversion, jossa tämä on muutettu Marpleksi. Sen katsomisesta oli kuitenkin jo sen verran pitkä aika, että en kyllä enää muistanut tuota alkua pidemmälle mihin ihmeeseen Christie olikaan punomassa juonilankaansa. Tarkennetaan siis vielä tässä, että kyseessä ei siis ole Poirot tai Marple vaan aivan itsellinen tarina Bobbysta ja Frankiesta, jotka ryhtyvät selvittämään kotiseutunsa epäilyttävää kuolemantapausta nuoruuden innolla.

 

Ylipäätänsä tämä oli hiukan erilainen Christie. Tarjolla ei ollut selkeätä epäiltyjen joukkoa, jota sitten pyöriteltäisiin ympäriinsä pähkäillessä kuka sen teki. Sen sijaan Bobby ja Frankie tekevät rauhakseltaan tutkimusmatkojaan ja tapaavat pikkuhiljaa ihmisiä, jotka ovat saattaneet tuntea vainajan. Tämä tekee lukijalle murhaajaspekulaatioista huomattavasti hankalampaa, koska palapelin palasia putoilee niin rauhallisesti. Toisaalta nautin jälleen tästä yläluokkaisesta maaseutukartano miljööstä, jossa he enimmäkseen suorittivat tutkimuksiaan. Jokin siinä vain viihdyttää kerta toisensa jälkeen. Bobby ja Frankie ovatkin varsin vinkeä parivaljakko, vaikkakin aina välillä teki mieli lyödä käsi otsaan ja voivotella kuinka helposti he tulivat paljastaneeksi tutkimuksiaan muille. Vähän kuin Bobby golfissa niin nuoruuden innolla mentiin eteenpäin eikä siten metodeja voi verrata harjaantuneiden vainukoirien kuten Poirotin tai Marplen vastaaviin. Varsin virkistävää tekstiä oli kuitenkin luvassa, mutta jäin hiukan kaipaamaan sitä rajatumpaa henkilökaartia. Toisaalta näin lukijanakin pääsi kokemaan jokusen yllätyksen aina loppumetreille asti.

Tähdet: 3.5 / 5

 

Muualla luettu: Jokken kirjanurkka, Kasoittain kirjoja, Luettua elämää, Sheferijm, Tarinauttisen hämärän hetket, Sallan lukupäiväkirja, Hurjan Hassu Lukija, Jos vaikka lukisi..., Oksan hyllyltä ja Tuulin viemää