Enkelit - Marian Keyes

Kirjan nimi: Enkelit (Angels)
Kirjoittaja: Marian Keyes, suomentanut Liisa Laaksonen
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2002, suomennos 2005
Sivumäärä: 400
Mistä: oma (kirjaston poistohylly)

Luen hyvin harvoin muille ääneen kohtia kirjoista. Tämän kirja sai minut kuitenkin lukemaan otteita ääneen lähes koko ajan, ja jokaisen lukukerran jälkeen siskoni kysyi, miksen vain lopeta tätä kirjaa, kun se on niin huono. Lopulta minun kävi sääliksi siskoparkani korvia, enkä enää kehdannut lukea niitä surkeita ja mukanokkelia kohtia hänelle.

No kirja kertoo kolmekymppisestä Maggiestä, joka on aina ollut se kunnollinen tyttö. Nyt hän on kuitenkin saanut potkut ja jopa mieskin käy vieraissa. Tästä täysin murtunut Maggie muuttaa ensin hyvin oudon perheensä luokse, mutta pian hänen ystävänsä Emilyn tarjous lähteä tämän luokse Los Angelesiin rupeaa houkuttamaan. Kaikki henkilö L.A.:ssa olivat joko täysin omituisia (naapurien kulttityypit) tai tekemisissä elokuvateollisuuden kanssa (lähes kaikki). Monet tosin olivat molempia. Maggie tuntui vain löhöilevän rannalla ja bilettävän, samalla kuin muut stressaavat kauheasti töitään. Tietysti mukana on myös aimoannos ihmissuhteita.

No tuota noin... Mistäköhän olin saanut sellaisen kuvan, että Keyesit ovat hyvää chick-littiä. Tykkään itse aina silloin tällöin lukea hömppää, mutta tämä oli jo pohjanoteeraus. Oli hyvin puuduttavaa seurata kolmekymppisen naisen sekoiluja ja itsensäetsimistä, kun loppu oli jo täysin selvä ensimmäisiltä sivuilta asti. Teksti oli myös kirjoitettu täyteen ns. hauskoja kommentteja ym. Ainut ongelma sen kanssa oli vain se, että ne kohdat ärsyttivät eivätkä naurattaneet. Muutenkin teksti oli kirjoitettu niin ylidramaattisesti, mutta samalla se tuntui selittävän kaiken kuin pikkulapselle. Aliarvioitiinkohan tässä vähän lukijaa. Tarinaan oli myös yritetty ahtaa vakavampia aiheita kuten keskenmoneja, mutta aika huonolla menestyksellä.

'' Saavumme hetken kuluttua Los Angelesiin. Olkaa hyvä ja varmistakaa, että istuimenne on pystyasennossa, että painatte alle viisikymmentä kiloa ja että teillä on erinomaiset hampaat.''
Takakansi

Tuntui lähes, että tuo katkelma takakannesta oli ainut edes vähän onnistunut katkelma. Huoh. Ehkä en vain ollut kirjan tarkoitettua lukijakuntaa, mutta aika varmasti voin sanoa, että Keyesin kirjoihin en enää tartu. Vuoden ensimmäinen luekemani kirja taitaakin päätyä heti 2013 vuoden huonoimpien kirjojen listalle.

Tähdet: *

Kirjan ovat lukeneet myös Tessa, Velma ja Ansu

Lue oman hyllyn kirjat- haaste on tilanteessa 8/65