Kirjoittaja: Jane Johnson, suomentanut Salme Moksunen
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2008, suomennos 2009
Sivumäärä: 480
Mistä: oma
Itseasiassa löysin tämän kirjan kirpputorilta jo jokin aikaa sitten, mutta se oli hautautunut lukemattomien kirjojen hyllyihin täysin. Osasyynä tähän on voinut olla niteen harlequin tyylinen kansi. Onneksi kuitenkin muistin joskus lukeneeni kirjasta kehuvia blogitekstejä ja hankin sen silloin sieltä kirpputorilta. Neidonryöstö nimittäin todella imaisi minut mukaan tarinaansa, ja se tuntuikin loppuvan aivan liian nopeasti, vaikka sivuja on lähes viisisataa.
Tarina kulkee kahdessa eri aikatasossa. Nykyajassa julia on ollut monta vuotta parhaan ystävänsä miehen rakastajatar. Nyt kuitenkin Michael päättää jättää Julian, ja erolahjaksi hän antää tälle ikivanhan kirjontakirjan. Kun Julia rupeaa selailemaan kirjaa, hän huomaa, että se on töhritty täyteen tekstiä pikkuruisella käsialalla. Tätä tekstiä lukiessa hänelle avautuu uskomaton kertomus 1625 vuoden Cornwalliin, jonne merirosvot hyökkäsivät kesken messun. Tarina imaisee hänet mukaansa, ja Julia päättääkin seurata kirjoittajan jalanjälkiä aina Marokkoon saakka. Samaan aikaan Michael tajuaa antamansa lahjan arvon ja haluaa sen takaisin keinolla millä hyvänsä.
Toinen kerronnan taso sijoittuu tuonne 1625 vuoden Cornwalliin. Siellä asuu palveliatar Catherine ´´Cat´´, jota elämän samankaltaisuus tylsistyttää. Hän haluaisi pois, mutta avioituminen hänen serkkunsa Robin kanssa vaikuttaa väistämättömältä. Juuri silloin merirosvot iskevät ja kaappaavat kaikki kyseisessä kirkossa olleet mukaansa. Näin Catin matka kohti Marokon pahamaineista rosvokaupunki Salleenia käynnistyy. Onneksi Cat rakastaa kirjontaa, ja Robin aiemmin antama kirjontakirja tuleekin kovaan käyttöön - päiväkirjana.
'' Cat tarrasi kiinni serkkunsa käsivarteen. - Rob, tarkoitatko että täällä meidän vesillämme purjehtii turkkilaisia merirosvoja? Hänen silmänsä loistivat. - Hurjan... eksoottista. Kunpa saisin nähdä oikean merirosvon.
Robert tuijotti häntä uskomatta korviaan. - Tuolla sinä tahdot tietenkin vain kiusata minua, Catherine. Minä puolestani ruokoilen Jumalaa varjelemaan minua sellaiselta onnettomuudelta, että joutuisin vastatusten moisen olennon kanssa, sillä nehän ovat melkein kuin petoja. olen jopa kuullut, että...
Hän pudisti päätään huomatessaa Catin innostuneen ilmeen. ''
s. 44-45
Kuten yleensäkin kahden aikatason tarinoissa, toinen osa on mielenkiintoisempi, ja tässä se oli Catin kertomus. En ole muistaakseni ennen lukenut historiallista kirjaa, jossa merirosvot ryöväävät ihmisiä orjiksi. Näin ollen olikin hyvin mielenkiintoista lukea Catin tarinaa, vaikka hän pääsikin joissakin kohdin helpommalla punaisten hiustensa, sinisten silmiensä ja hyvien kirjontataitojensa avulla. Oli myös mukava huomata, että tuo merirosvokapteeni Raïs oli kuvattu hyvin inhimillisessä valossa kertoen hänen taustansa ja syynsä tälle elämäntielle. Catin elämä oli mukaansatempaavaa koko ajan, kun taas Julian osuus oli alussa tuskallisen hidasta. Se lähti oikeastaan vasta käyntiin Julian päästyä Marokkoon, jolloin hänenkin kertomuksensa rupesi kiinnostamaan, ja paljon.
'' Ilma täyttyi vähitellen tuoksuosta - mausteiden, paistinrasvan, kalan, jolta haisi koko kaupunginosa - kaikkia oli mahdotonta tunnistaa. Käännyimme uudelle kujalle, jossa oli varjoisaa, vilkaistessani ylös havaitsin, että käytävän päällä oli ruo'oista krouvisti punottu katos. Vielä yhdestä kadunkulmasta, ja olimme keskellä sukia, perinteisillä markkinoilla. Tuntui kuin olisimme tulleet muurahaispesään: kuhinaa ja tungosta, melua, huutoa, naurua, öljyn sihinää, kaikkea mahtui tähän tunnelmallisten käytävien labyrinttiin. Ensin en tiennyt, mitä olisin katsellut, aistini ylikuormittuivat totaalisesti. ''
s. 284
Kirjan parhaista anneista oli kyllä Marokon kuvaus. Tuo maa, jossa olen itsekkin nuorempana käynyt, oli kuvattu niin hienosti, että maiseman lähes näki silmissään ja voimakkaat tuoksut täyttivät nenän. Myös kun Idriss vei Juliaa kierroksille, tuntui kuin olisi itse saanut opastetun kaupunkimatkan. Niin tarkkaan oli Marokon tunnelma ja rakennusten historiaa kuvattu. Catin kuvaus 1600-luvun Marokkoon oli myös ihastuttava lisä, vaikka orjamarkkinat olivatkin hirvittäviä. Kirjailija itse kai asuu osittain Marokossa ja sen kyllä huomasi kerronnan elävyytenä. Kirja perustuu myös osittain tositapahtumiin, ja tällaisissa romaaneissa onkin kiva kun lopussa kerrotaan, mikä oli faktaa. Helppolukuista historiallista marokon kuvausta. Tykkään!
Tähdet: * * * *
Muualla luettua: Vinttikamarissa, Mustekynä/Kirjojen labyrintti ja Chérie/Kirjakolo
Lue oman hyllyn kirjat -haaste eteni taas yhdellä kirjalla tilanteeseen 9/65
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti