Sarja: Throne of Glass #1
Kirjoittaja: Sarah J. Maas, suomentanut Sarianna Silvonen
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2012, suomennos 2017
Sivumäärä: 433
Mistä: Kirjastosta
' Hän oli usein kaivannut seikkailua, muinaisia loitsuja ja ilkeitä kuninkaita. Hän ei ollut kuitenkaan tajunnut, että seikkailu voisi olla tällaista - että hän joutuisi taistelemaan vapaudestaan. '
s. 238
Celaena Sardothien ei ole kuten kuka tahansa muu 18-vuotias tyttö. Hän on nimittäin maankuulu salamurhaaja Adarlan surma, jonka nimen kaikki tietävät, mutta jonka henkilöllisyydestä kenelläkään ei ole tietoa. Vuosi sitten hän jäi kuitenkin kiinni, ja kuningas passitti hänet Endovierin suolakaivoksille. Todelliselle kuolemanleirille, jossa vangit selviävät hengissä keskimäärin vain kuukauden. Celaena on kuitenkin vielä hengissä, vaikkakin kuihtuneena ja syvät arvet selkää peittävänä. Ja tänne Adarlan valtion synkkiin pohjoisosiin saapuu itse kruununprinssi Dorian häntä tapaamaan.
Adarlain julmuuksistaan tunnettu kuningas on päättänyt pitää kilpailut, jonka voittajasta on tuleva uusi Kuninkaan Miekka. Jokainen neuvoston jäsen saa asettaa oman kilpailijansa ehdolle, ja Dorian on päättänyt etsiä itse Adarlan surman käsiinsä. Vapaus ja satumaiset rikkaudet silmissään Celaena suostuu tarjoukseen, sillä Endovierissa häntä ei odota mikään muu kuin kuolema. Adarlan hovissa 23 varasta, salamurhaajaa ja sotilasta ottavat mittaa toisistaan erilaisissa haasteissa, mutta vain yksi voi selvitä voittajana. Celaenan tukena ovat prinssi Dorian sekä vartioston kapteeni Chaol, eikä tunteiden lämpenemiseltä voida välttyä. Haasteiden lisäksi pahuus on kuitenkin myös pesiytynyt hoviin teurastaen kilpailijoita yksi kerrallaan. Entä miksi palatsin pihalta löytyy ikiaikaisia mahtimerkkejä, vaikka kuningas on tuhonnut taikuuden koko valtakunnasta? Onko taikuus sittenkään täysin kuollutta?
' Kukkulan laelta Celaena tuijotti jalokiveä Adarlanin kruunussa: Riftholdin lasipalatsia.
Se oli jättimäinen, korkeuksiin kohoava, kristallisina kimmeltävien tornien ja siltojen kaupunki täynnä kammioita, kupukattoisia tanssisaleja ja loputtoman pitkiä käytäviä. Se oli rakennettu alkuperäisen kivilinnan päälle, ja siihen oli uponnut kuningaskunnan verran vaurautta. '
s. 43
Lasipalatsi on kuin Salamurhaajan oppipoika olisi kohdannut Nälkäpelin. On perinteinen fantasiamaailma omine karttoineen, historioineen ja ilkeine kuninkaineen. Sitten on taikuutta, joka on tukahdutettu, mutta pinnan alla silti muhii vielä sen jäänteitä. On myös nuori salamurhaaja Celaena, joka on jo pienenä tyttönä päätynyt salamurhaajien kuninkaan oppiin. Vastaavasti nykyajassa Celaena joutuu mukaan kilpailuun, jossa on voitettava muut selviytyäkseen hengissä. Toisaalta tämän karuuden vastapainona on myös nuortenkirjoille tyypillinen kolmiodraama, unohtamatta tietenkään hovin yksityiskohtaisia henkeäsalpaavia pukuja. Niin Salamurhaajan oppipoika kuin Nälkäpeli nousivat molemmat vuoden 2020 parhaiden lukukokemusteni listalle, joten ei varmastikaan ole yllätys että heittäydyin myös innokkaasti Maasin luoman fantasiamaailman pyörteisiin.
Voin hyvin kuvitella, että mikäli olisin lukenut tämän kirjasarjan omassa nuoruudessani, olisi se noussut yhdeksi parhaista ever. Nyt vaikkakin teos tarjosi viihdyttäviä hetkiä, ei se pystynyt täysin kilpailemaan edellä mainittujen vastinpariensa rinnalla. Jäin ehkä kaipaamaan tiettyä syvyyttä itse fantasiamaailmaan, jossa oltaisiin pureuduttu vahvemmin sen historiaan ja logiikkoihin. Uskon kuitenkin vahvasti sarjan seuraavien osien aukaisevan näitä lisää, sillä vihjeitä viljeltiin kuitenkin jo paljon. Toisaalta teoksesta myös tuntui puuttuvat sellaiset tietyt koskettavat hetket jotka jäisivät mielen perukoille kummittelemaan tehden lukukokemuksesta vielä astetta vaikuttavamman. Veikkaan että ilman noita välittömästi syntyneitä assosiaatioitani Salamurhaajan oppipoikaan ja Nälkäpeliin olisin pystynyt olemaan tyytyväisempi teokseen vain sen viihdearvon ansiosta. Nyt kuitenkin jäin kaipaamaan sitä seuraavaa tasoa.
Kaikesta huolimatta Lasipalatsi oli kuitenkin kokonaisuutena varsin herkullinen teos. Erityisen kiehtovaa oli tuo ristiriitaisuus, jota Celaenasta ja myös muutenkin teoksen sivuilta paistoi. Celaena on nimittäin samalla pahamaineinen salamurhaaja, jonka taidot ovat vailla vertaa, mutta tuon väkivaltaisen mielen vastinparina hän on myös kuin kuka tahansa nuori nainen, joka punastuu kun hänelle flirttaillaan tai joka rakastaa ruokaa ja kirjojen lukemista yömyöhään. Vastaavasti teoksessa on tuo kilpailu meneillään, mutta silti vastapainona on myös hovin seuraelämän politiikkaa sekä mekkojen ja liivien kirjailujen yksityiskohtaisia kuvauksia. Lasipalatsi pitikin minua lukijana tiukasti otteessaan ja sormeni syyhysivät jatkuvasti päästä palaamaan teoksen pariin. Uskon että tässä sarjassa on paljon potentiaalia, joten jään innolla odottamaan seuraavan osan lukemiseen sopivaa hetkeä, jolloin taas kaipaan enemmän viihdettä ja hurjia tapahtumia.
Tähdet: 4 / 5
Muualla luettu: Kirjapöllön huhuiluja, Kirjahullun päiväkirja, Auringonlaskuissa, Kaiken ei tarvitse olla totta, Aamusta yöhön, Unelmien aika, Hurjan Hassu Lukija, Tarinoiden syvyydet ja Book The Way
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti