torstai 31. lokakuuta 2019

Krokotiilin keltaiset silmät - Katherine Pancol

Kirjan nimi: Krokotiilin keltaiset silmät (les yeux jaunes des crocodiles)
Sarja: #1
Kirjoittaja: Katherine Pancol, suomentanut Marja Luoma
Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi:  2006, suomennos 2012
Sivumäärä: 697
Mistä: Omasta hyllystä

' Sopimus on hyvin yksinkertainen; sinä kirjoitat kirjan ja saat rahat, mutta kirjoittajaksi ilmoitamme minut, ja minä mainostan kirjaa televisiossa, radiossa, lehdissä... '
s. 290

Joséphinen elämä on tullut käännekohtaan. Työttömäksi jäänyt mies Antoine lähtee nuoren kampaaja Mylénen matkaan jättäen Joséphinen yksin kahden teini-ikäisen tyttären kanssa. Isku ottaa koville kiltille Joséphinelle monellakin tasolla. Henkisesti Antoinen lähteminen iskee kuitenkin pahiten. Mikse Joséphine ei kelvannutkaan, vaikka hän yritti olla hyvä vaimo ja huolehtia perheestä? Oliko syynä pikku hiljaa lanteille kerääntyneet lisäkilot? Entä miten selvitä arjesta isäänsä jumaloivan teini Hortensen kanssa,  joka ei voi sietää äitinsä pehmeää luonnetta? Joséphinella on edessään kasvun paikka, mikäli hän mielii selvitä yksin ilman Antoinea tukena ja turvanaan.

Joséphinen intohimona on 1100-luvun tutkiminen, vaikka hänen perheensä onkin aina nauranut hänen uralleen. Joséphinen sisko Iris on nimittäin Joséphinen täysi vastakohta: hoikka, rikas ja menestyvä, ainakin mikäli varakkaisiin naiminen lasketaan menestyksen mittariksi. Iriksen elämä tuntuu kuitenkin kaikesta pintapuolisesta glamourista huolimatta tyhjältä. Eräillä illalliskutsuilla hän tulee valehdelleeksi kirjoittavansa romaania, jotta hän vaikuttaisi taas edes hiukan kiinnostavalta. Illallisvieraiden joukossa ollut kustantaja kiinnostuukin tästä historiallisesta romaanista, mutta ainut ongelma on että Iris ei tunne lainkaan historiaa eikä hän saa paperille kirjoitettua sanan sanaa. Onneksi kipeästi rahaa tarvitsevalta pikkusiskolta nämä puolet luonnistuisivat. Näin Joséphine aloittaa kirjoittamaan elämänsä ensimmäistä romaania samalla kun Iris aikoo ottaa kaiken irti tulevasta valokeilastaan.

' Elämä on jatkunut, elämä jatkuu aina. Elämä tarjoaa syyn itkeä ja syyn nauraa. Sellaista elämä on, Joséphine, luota siihen. Elämä on henkilö, joka on otettava kumppaniksi. Elämän valssiin on lähdettävä mukaan, sen pyörteisiin on mentävä. Joskus se on vähällä hukuttaa sinut, luulet kuolevasi juuri nyt, mutta se tarttuukin sinua hiuksista ja siirtää sinut toiseen paikkaan. Joskus se vie sinulta jalat alta, toisinaan se tanssittaa. Elämään on ryhdyttävä niin kuin tanssiin. Siitä ei tule mitään, jos lopettaa liikkeen, itkee itsesäälistä, syyttää muita, juopottelee, ottaa pieniä pillereitä pehmittämään töyssyjä. On vain tanssittava valssia. Ylitettävä elämän tuomat esteet, koska niistä selviytyminen antaa ihmiselle lisää voimaa ja päättäväisyyttä. '
s. 581

Krokotiilin keltaiset silmät on kaikessa komeudessaan aikamoinen runsaudensarvi. Vaikka sen keskiössä pyöriikin Joséphinen kasvukertomus hiirulaisesta ovimatosta omilla jaloillaan ylpeästi seisovaksi naiseksi, on siinä niin paljon muutakin. Kertojana vuorottelevat muun muassa Joséphinen ja Iriksen lisäksi heidän isäpuolensa Marcel, joka haluaisi epätoivoisesti omaa lihaa ja verta olevan jälkeläisen sekä Joséphinen entinen mies Antoine, joka lähtee Afrikkaan krokotiilifarmille hakemaan uutta menstystä uralleen. Sitten on tietysti vielä Joséphinen trendikäs tytär Hortense sekä Marcelin rakastajatar Josiane sekä Joséphinen salaperäinen naapuri ja ystävä Shirley. Jokaisella on oma tarinansa kerrottavanaan ja omat kipukohtansa koettavanaan. 

Vaikka keskeisiä henkilöitä on tarinassa pilvin pimein, onnistuu Pancol kuitenkin pitämään tarinan raiteillaan ja rullaamassaa eteenpäin. Oikeastaan tämä laajennettu henkilökaarti myös mahdollisti useampien asioiden käsittelyn. Toisaalta pakko ihmetellä kirjailijan skeptismiä onnellisia parisuhteita kohtaan, sillä jokaisessa liitossa taisi olla jotakin pettämistä tai muita salaisia motiiveja taustalla. Kaikesta tästä huolimatta tai ehkä juuri siksi teoksesta tuntui henkivän myös tietty ranskalaisuus, mihin tykästyin jo Barberyn Siilin eleganssissa.

Krokotiilin keltaiset silmät on siis hyvin moninainen teos. Se on paitsi kasvukertomus, mutta samalla niin paljon muuta. Historiallisen romaanin ystäville otteet Joséphinen kirjoittamasta teoksesta ovat nannaa. Vastaavasti romantiikan nälkäisetkään eivät pety näissä ihmissuhdekiekuroissa. Päästäämpä sen sivuilla myös kurkistamaan niin krokotiilifarmin, kuninkaallisten kuin gloumour mailman uumeniin. Minulle Pancolin teos osui juuri oikeaan saumaan. Kaipasin jotakin hyvää lukuromaania, joka vain imaisisi mukaansa mutta ei olisi liian kevyt tai raskas. Teos tarjosikin niin monipuolisen kattauksen, että ähky oli lähellä, mutta missään ei menty yli. Kiinnostavaa ja koskettaavaa tekstiä, joka ainakin minuun upposi kuin veitsi sulaan voihin.

Tähdet: * * * *



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...