Vihan liekit - Suzanne Collins

Kirjan nimi: Vihan liekit (Catching Fire)

Sarja: Nälkäpeli #2

Kirjoittaja: Suzanne Collins, suomentanut Helene Bützow
Kustantaja: Wsoy

Julkaisuvuosi: 2009, suomennos 2011

Sivumäärä: 412

Mistä: Kirjastosta

 

' Jos presidentti on tullut pääkaupungista tänne asti, se saattaa merkitä vain yhtä asiaa. Minä olen pahoissa vaikeuksissa. Ja jos minä olen vaikeuksissa, myös perheeni on vaikeuksissa. Vavahdan ajatellessani, että tuo mies halveksii minua, ja äiti ja siskoni ovat aivan lähellä. Snow tulee halveksimaan minua aina. Minä pilasin hänen sadistisen Nälkäpelinsä, sain Capitolin vaikuttamaan naurettavalta ja horjutin presidentin valta-asemaa.

Kuitenkin minä yritin vain pitää Peetan ja itseni hengissä. Kapinallisuus oli pelkkää sattumaa. Mutta jos Capitol päättää, että vain yksi tribuutti saa elää, ja jollakin on pokkaa nousta vastustamaan sitä, kaipa se sitten on jo sinänsä kapina. '

s. 25

 

Nälkäpelissä vyöhykkeen 12 tribuutit Katniss ja Peeta selvisivät raakalaismaisesta vuosittaisesta nälkäpelistä hengissä. Tilanne oli ennenkuulumaton, sillä aina on ollut vain yksi voittaja. Kaksi voittajaa on kuitenkin parempi kuin ei yhtään - vai onko? Katniksen marjatempaus on saanut vyöhykkeiden kansalaiset osittamaan mieltään. Jos jopa lapsi kykenee uhmaamaan Capitolin hirmuvaltaa, niin ehkä heilläkin olisi madollisuus. 

 

Näissä tunnelmissa Katniss ja Peeta lähetetään voittajakiertueelle läpi eri vyöhykkeiden. Liekki on jo sytytetty ja jo pieninkin väärä liike heiltä voi sytyttää kapinan roihuun. Presidentti Snow onkin tehnyt Katnikselle selväksi, että mikäli he eivät onnistu vakuuttaman koko kansa siitä, että he toimivat vain silmittömästä rakkaudesta - no siinä tapauksessa ruumiita on tulossa lisää.

 

Nälkäpelistään traumatisoituneet Katniss ja Peeta yrittävätkin esittää kameroiden edessä umpirakastuneita, mutta riittääkö se? Lopulta on myös aika julkistaa seuraava 75. nälkäpeli. Neljännesvuosittain on aina aivan erityiset järjestelyt, mutta tätä yllätystä ei kukaan osannut arvata. On aika palata takaisin areenalle. Entistä vaarallisempien kilpakumppaneiden kera.

 

' Hän lukee varmalla äänellä: "Muistutuksena kapinallisille siitä, että vahvimmatkaan heistä eivät voi kukistaa Capitolin valtaa, kolmannessa neljännesjuhlassa miespuolinen ja naispuolinen tribuutti arvotaan olemassa olevien voittajien joukosta."

Äiti kirkaisee heikosti, ja Prim hautaa kasvot käsiinsä, mutta minä reagoin kutakuinkin samoin kuin yleisö televisiossa. Olen hiukan ymmälläni. Mitä se tarkoittaa? Olemassa olevien voittajien joukosta?

Sitten minulle valkenee, mitä se tarkoittaa. Ainakin minun tapauksessani. Vyöhykkeellä 12 on vain kolme voittajaa joista valita. Kaksi miestä. Yksi nainen...

Joudun areenalle uudestaan. '

s. 187

 

Luin muutama vuosi sitten uudestaan tämän trilogian avausosan ja yllätyin paljon. Muistikuvani höttöisestä teinidraamasta olivat aivan väärät ja sen sijaan sain äärimmäisen koskettavan ja ajatuksia herättävän nuortenromaanin eteeni. Vihan liekit jatkaakin edeltäjänsä jalanjäljissä ja jälleen kerran Collins vakuutti taidoillaan. Kuinka rehellistä oli se, että kerrankin tarinan sankari ei vain jatka elämäänsä normaalisti vaan edellisen pelin kauhut ovat selkeästi jättäneet häneen jälkensä. Katniss ei myöskään ole suorilta käsin mikään kapinallinen. Hän vain halusi pysyä hengissä ja edelleen tämä on hänen primääri missionsa, vaikka hänestä kovasti koitetaankin leipoa jotain vapauden symbolia. 

 

Vaikka areenalta on päästy pois ei se silti ikinä jätä rauhaan. Traumat ja presidentti Snow katse seuraavat jatkuvasti taustalla. Capitolin meno, jossa syödään vain oksentaakseen, jotta voi syödä vielä lisää, on yököttävää, varsinkin kun muut vyöhykkeet näkevät nälkää. Niin vastakohtien maa. Niin paljon vihaa. Edelleenkin ajatus nälkäpelistä, jossa lapsia lähetetään areenalla tappamaan toisiaan pääkaupungin viihteeksi, on kylmäävä. 

 

Vaikka kyseessä siis on nuorten dystopia, on siinä paljon tasoja myös aikuislukijalle. Sen voi luonnollisesti vain lukea jännittävänä selviytymiskertomuksena, jolloin alun pitkä pohjustus ennen seuraavia kisoja voi tuntua aika pitkälliseltä. Toisaalta itse pidin paljon siitä, kun henkilöitä syvennettiin ja kuvattiin nälkäpelin aiheuttamaa jälkipyykkiä. Ja sitten tarina vasta liimasikin minut paikalleen, kun päästiin uudelleen areenalle. Tällä kertaa areena oli itsessään vielä paljon kiehtovampi ja liittolaisuussuhteet moninaisemmat. Niin monia koskettavia hetkiä tuli myös vastaan. Voi Magsia! Omassa genressään tämä sarja on kyllä aivan loistava.

 

Tähdet: 4.5 / 5

 

Muut sarjasta lukemani osat:

1. Nälkäpeli 

 

Muualla luettu: Teresan kirjablogi, Kirjamielellä, Yöpöydän kirjat, Kirjakimara, Cillan kirjablogi, Alas taikavirtaa, Kirjaretket, Luettuja maailmoja, Kujerruksia  ja Ruusun nimi