Kirjan nimi: Veisu luonnonkoneille (A Psalm for the Wild-Built)
Sarja: Munkki ja robotti # 1
Kirjailija: Becky Chambers, suomentanut Kaisa Ranta
Lukija: Anniina Piiparinen
Julkaisija: Hertta
Julkaisija: Hertta
Julkaisuvuosi: 2021, suomennos 2024 ja äänikirja 2025
Kesto: 4h 21min
Mistä: Äänikirjapalvelusta
Kaukaisessa tulevaisuuden Pangassa elää sisarus Dex. Hän on omistanut elämänsä luostarille, jossa on hän ylläpitää puutarhaa. Jokin kuitenkin kalvaa häntä sisältä. Miksei kaupungeissa kuulu enää sirkkojen siritystä? Sisäinen ahdistus kasvaa, ja hän päättää aloittaa alusta. Hän ryhtyy kiertäväksi teemestariksi, joka polkee pitkin Pangan maalaispitäjiä jakaen teetä ja kuuntelevaa olkapäätä. Alku ei ole helppo, mutta hän löytää oman paikkansa. Sirkat vain edelleen puuttuvat, vaikka kuinka kyliä kiertäisi...
Lopulta sisarus Dexin sisäinen levottomuus ottaa taas vallan. Onko tässäkään järkeä? Kiertää samat kylät ympäri, kuulla samojen ihmisten murheet yhä uudestaan ja uudestaan. Voisiko vastaus piillä jossain kauempana. Villin luonnon keskellä, jotka on jätetty rauhaan? Hän lähteekin tutkimaan villiintynyttä erämaata. Paikkaa, jonne ihmisillä ei enää ole asiaa. Tällä matkallaan hän kohtaa jotakin odottamatonta. Vuosisatoja sitten Pangan itsetietoiset robotit ovat nimittäin nostaneet kytkintä ja painuneet metsän siimekseen. Ja nyt yksi näistä roboteista on lähetetty heidän keskuudestaan tutustumaan ihmisiin ja heidän tarpeisiinsa. Voisiko tästä alkaa odottamaton ystävyys?
Tätä teosta mainostettiin hyvän mielen scifinä. Itse tykkään varsinkin väsyneenä lukea ja kuunnella kevyempää viihdekirjallisuutta ja vastaavasti fantasia ja scifi kiinnostavat myös genreinä paljon. Viime kesänä luin Travis Baldreen fantasiaa ja kevyttä kahvilakirjallisuutta yhdistelevän Legendoja ja latteja ja innostuin tällaisista genrejen sekoittajista paljon. Olisiko tämä siis scifin saralla jotakin vastaavaa, pohdin kun päätin ottaa Veisu luonnonkoneille lukuun.
Tyypillisesti scifissä tulee luettua dystopioita. Erilaiset tulevaisuudenkuvat kiehtovat, sillä niissä on yleensä hyödynnetty paljon elementtejä, jotka on jo nähtävissä nykyaikana. Tässä Chambersinkin teoksessa voi kuvitella kehityskulkuja, jotka ovat johtaneet kyseiseen yhteiskuntaan. On ollut robotteja ja sitten shokki, kun kaikki pitikin opetella tekemään taas itse, kun robotit päättivät lähteä omille teilleen elelemään luontoon. Vastaavasti luontoarvot ovat korkealla. Iso osa Pangasta on varattu luonnontilaiseksi erämaaksi. Vastaavasti autojen sijaan kuljetaan omalla lihasvoimalla pyöräillen. Silti missään kohtaan lukijana tämä tulevaisuus ei kerrankin ahdistanut. Ei lähdetty dystopisen synkistelyn tielle, vaan aivan muuhun suuntaan.
Tämä oli lempeää scifiä, jonka kietoa ympärilleen kuin lämpimän villapaidan. Oli mukavaa päästä scifin mielenkiintoisten maailmojen pariin, mutta näin kevyesti. Kerronta oli kaunista. Mitä nyt muutamassa kohtaa päähenkilön kiroilu oikein särähti korvaan, koska niin ristiriidassa se tuntui olevan muuten niin seesteisen tarinan kanssa. Päähenkilön kasvun matka oli myös lohdullisen samaistuttava. Ja kuinka hupaisia tilanteita sisarus Dexin ja robotin kohtaamisesta saikin aikaiseksi! Tämä on hyvin lyhyt tarina, mutta silti se piti kiehtovan maailman sisällään. Ehdottomasti aion palata sarjan pariin, kun toinen osa ilmestyy myöhemmin tänä vuonna.
Tähdet: 4.5 / 5
Muualla luettu: Kirjapöllön huhuiluja ja Kirjavinkit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti