Ennen kuin kahvi jäähtyy - Toshikazu Kawaguchi

Kirjan nimi: Ennen kuin kahvi jäähtyy (Coffee ga Samenai Uchini) 

Sarja: Kahvia ja aikamatkailua #1

Kirjoittaja: Toshikazu Kawaguchi, suomentanut Markus Juslin

Lukija: Vuokko Hovatta
Julkaisija: Bazar

Julkaisuvuosi: 2015, suomennos ja äänikirja 2024

Kesto: 6h 56min

Mistä: Äänikirjapalvelusta

Tokiossa sijaitsee pienen pieni kahvila Funiculi Funiculaa. Se sijaitsee syrjäisellä pikkukadulla kellarikerroksessa. Sen sisällä on vain muutama istumapaikka ja monet löytävät sinne aivan sattumalta. Sen sisällä tuntuu aivan kuin aika olisi pysähtynyt. Tässä kahvilassa on kuitenkin oma spesialiteettinsa. Sieltä käsin voi matkustaa ajassa.

Tässä teoksessa neljä ihmistä tekeekin tuon matkan läpi ajan. On kiireinen liikenainen, jota ero on jäänyt kaihertamaan. Vaimo ja sairaanhoitaja, joka seuraa neuvottomana vieressä, kuinka muistisairaus vie hänen miehensä pala palalta. Nainen, joka haluaa tavata juuri menehtyneen siskonsa vielä kerran. Sekä raskaana oleva äiti, joka haluaa tavata tulevan lapsensa.

Aikamatkustelu ei kuitenkaan ole kovin helppoa. Se on nimittäin täynnä rasittavaakin rasittavampia sääntöjä. Näiden mukaan matkustaessa ajassa voi tavata vain kahvilassa käyneitä henkilöitä. Nykyhetki ei muutu mihinkään, vaikka kuinka menneisyydessä ponnistelisi. Aikamatkustus onnistuu vain yhdeltä tietyltä tuolilta, jolle voi istua vain kun haamunainen käy kerran päivässä vessassa. Ja menneisyydessä ei myöskään voi itse liikkua tuolta kyseiseltä tuolilta mihinkään. Ja ennen kaikkea matka kestää vain sen verran kuin kahvilla kestää jäähtyä kupissa.

Tämä Kawaguchin pieni teos on noussut ilmeisesti aikamoiseksi sensaatioksi. Olen lukenut tästä teoksesta vaikka kuinka ylistäviä arvioita ja nyt kun ystävänikin sitä suositteli, niin pakkohan se oli ottaa lukuun. Sen takia hämmennyinkin aika paljon, kun sain aloitettua teoksen. En nimittäin ymmärtänyt ollenkaan miksi ihmeessä tätä on hypetetty niin paljon!

Mikä siis tässä teoksessa rassasi minua niin paljon. Ensinnäkin vaikka sivuja/tunteja tässä teoksessa on vain kourallinen, niin silti nuo samat aikamatkustuksen säännöt käytiin vaikka kuinka monta kertaa läpi uudestaan ja uudestaan. Muutenkin teos tuntui hyvin toisteiselta ja varmaan lukiessa olisinkin hyppinyt joidenkin pätkien yli kun taas samaa kerrattiin. Aivan kuin kirjailija ei olisi ollenkaan luottanut, että hänen lukijallaan on kultakalaa pidempi muisti ja aivan kaikki piti kirjoittaa auki. Tämä sai yleisvireeni ärsyyntyneeksi koko teosta kohtaan.

 

Sen lisäksi, että kirjailija tuntui aliarvioivan lukijansa kasviksen tasolle, niin myöskään nuo itse tarinat eivät ilmeisestä yrityksestään huolimatta onnistuneet koskettamaan sen syvemmin. Vasta kuuntelemassani toisessa japanilaisessa pienteoksessa Hiiragin Unohdettujen muistojen valokuvaamossa tarinat sentään oikeasti koskettivat ja henkilöt pitivät kiinnostuksen yllä. Selkeästi olin sille arviossani aivan liian tiukka, kun nyt vertaan sitä tähän. Näitä sympaattisia pieni japanilaisia teoksia on jo suomennettu ihan mukavasti, joten en näe tarvetta jatkaa Kawaguchin köykäisen sarjan parissa. Onhan tälläkin omat hetkensä, mutta siltikin ei.

 

Tähdet: 2 / 5

 

Muualla luettu: Lumiomena, Amman lukuhetki, Siniset helmet, Kartanon kruunaamaton lukija, Kirjaluotsi, Kirjasähkökäyrä, Unien kelluvalla sillalla ja Annelin lukuvinkit