Kirjan nimi: Poirotin varhaiset jutut (Poirot Investigates)
Kirjailija: Agatha Christie, suomentanut Aulis Rantasen johtama Kouvolan kieli-instituutin 2. vuosikurssin työryhmä 1980
Kustantaja: Wsoy
Julkaisuvuosi: 1924, suomennos 1994
Sivumäärä: 256
Mistä: Omasta hyllystä
' Hänen katseensa oli haastava. "Mutta minä - Hercule Poirot - sanon että te olette väärässä! Todelliset johtolangat ovat - täällä!" Hän koputti otsaansa. "Katsokaas, minun ei olisi tarvinnut lähteä Lontoosta. Olisi riittänyt että olisin istunut kaikessa rauhassa asunnossani. Ainostaan pään sisällä olevat pienet harmaat solut ovat tärkeitä. Salaa ja ääneti ne tekevät osuutensa, kunnes minä äkkiä pyydän kartan ja panen sormeni tiettyyn kohtaan - noin - ja sanon: pääministeri on tuolla! Ja niin se on! Järjestelmällisyydellä ja logiikalla saa aikaan vaikka mitä! Tämä kiihkeä ryntäys Ranskaan oli erehdys - sama kuin leikkisi kuurupiiloa. Mutta tästä lähtien, vaikka saattaa olla jo liian myöhäistä, alan työskennellä oikein, sisältäpäin. Pyydän hiljaisuutta, ystävät." '
s. 189
Tämä novellikokoelma pitää sisällään 11 Hercule Poirot tarinaa. Ollaan Lontoossa ja kuuluisa yksityisetsivä Hercule Poirot sekä hänen uskollinen apurinsa kapteeni Hastings työskentelevät jo yhdessä. Silti eletään Poirotin tarinoiden alkukautta. Monenmoiseen seikkailuun tälläkin kertaa nämä toverukset joutuvat. Näiden kansien sisällä he ratkaisevat muun muassa erilaisia ryöstöjä jalokivistä obligaatioihin. Onpahan myös kadonnutta pääministeriä ja testamenttia. Erään asunnon halpuus herättää myös vainukoiran vaiston. Ja luonnollisesti mitäpä olisi Poirotin tutkimukset ilman epäilyttäviä kuolemantapauksia.
' "Menen Lontooseen tänä iltana", hän selitti. "Se on välttämätöntä."
"Mitä?"
"Ehdottomasti. Todellinen työ, aivotyö - ah, nuo urheat pienet harmaat aivosolut - on tehty. Menen hakemaan tarvitsemani vahvistuksen. Minä kyllä löydän sen! On mahdotonta pettää Hercule Poirotia!"
"Jonakin päivänä sinä vielä vedät lyhyemmän korren", minä huomautin aika lailla tympääntyneenä hänen turhamaisuuteensa. '
s. 163-164
Olipas mukavaa taas pitkästä aikaa uppoutua Poirotin pienten harmaiden aivosolujen matkaan ratkomaan visaisia pulmia. Varsinkin kun en ollut ennen lukenut tätä novellikokoelmaa! Jonkun taisin tunnistaa filmatisoinnista, mutta oli kyllä virkistävää päästä seuraamaan hänen tutkimuksiaan ummikkona uutuuden viehätys vielä matkassa. Sen verran paljon on kuitenkin tullut luettua Christieä ja myös katsottua filmatisointeja, että kovin usein ei täysin tuoreita tarinoita kuitenkaan tule vastaan.
Aluksi jännitin mitenköhän Poirotin selvitystyö istuu novelleihin. Christien dekkareissa on kuitenkin yleensä varsin mukavan rauhallinen tunnelma ja selvitystahti, joten pelkäsin liian lyhyen tarinapituuden vaikuttavan tähän. Yllätyin kuitenkin positiivisesti. Nämä novellit onnistuivat tavoittamaan keskeisen ja paketoimaan sen vain tiiviimpään. Jonkin verran enemmän toki oli kiireen tuntua ja asiat ratkesivat varsin rivakasti. Onneksi yhtä keittiöhissiä lukuun ottamatta kuitenkin Poirot keskittyi silti enemmäkseen ajatustyöhönsä ja visaisten pulmien ratkaisuun. Mielenkiintoisia mysteereitä, joihin onnistuttiin sivumäärästään huolimatta upottamaan kiehtovia koukkuja ja yllätyskäänteitä. Tykkäsin!
Tähdet: 4 / 5
Muualla luettu: Minnan lukemaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti