Yönistujat - Riko Saatsi

Kirjan nimi: Yönistujat

Kirjailija: Riko Saatsi

Julkaisija: Gummerus

Julkaisuvuosi: 2025

Sivumäärä: 191

Mistä: Kirjastosta

' Ga myö buabol yönistuizet pietäh. Hiän huondeksel vain tuonilmazih lähti. Läbi yön nyt pokoinniekan vierel valvotah da '

s. 72

 

He olivat evakkoja, jotka sota oli pakottanut lähtemään. Ensin Lapualle toisten nurkkiin ja nyt viimein omaan tupaan Nurmekseen. Nimet ja karjalan kieli on vaihdettu paikalliseen, mutta silti heitä katsotaan alta kulmien. Nyt perheen Tatjana-mummu on siirtynyt tuonilmaisiin. Pojat lähetetään viemään kyläläisille tietoa kuolemasta ja ortodoksisten ruumiinvalvojaisten pitämisestä. Sillä välin äiti pesee anopin ruumiin ja koittaa parhaansa mukaan järjestää oikeanlaiset yönistujaiset, vaikkei itkijän itku häneltä sujukaan. Samalla hän kipuilee kahden maailman välissä. Kuinka varmistaa, että hänen lapsensa voisivat elää rauhassa tässä uudessa paikassa. Onko täällä enää tilaa karjalaisille tavoille ja uskomuksille?

 

' Lapualta saakka olin kuullut, että

maailma ei vielä niin täysi ole, etteikö tämä joukko sovi muualle asumaan

ja että

suomea puhuvat, mutta kyllä ne ryssiä ovat.

Olin saanut kuulla, että olimme

jotain kymmeniä vuosia jäljessä

ja

henkisesti alemmalla tasolla

ja että

yleistä viinan käyttö niillä on hautajaisissakin, saatika muissa juhlissa.

Senkin olin saanut tiedoksi, että -

Läimäytin kämmenselkääni lujasti puulastalla. Kipu värähti otsaluusta asti. Halusin saada päähän työntyneet ikävät äänet loitommas.

Mihinpä ne sieltä olisivat hävinneet. '

s. 86-87 

 

Tätä Saatsin romaania ei ole sivumäärällä pilattu, mutta silti sen sivut sisältävät fyysistä kokoaan suuremman tarinan. Juoni on tässä tarinassa hyvin simppeli eikä sitä ole liioilla tapahtumilla pilattu. Silti tuohon lyhyeen aikaan oltiin saatu taitaen kuvattua karjalaisten evakkojen vaikea paikka. Kotiin ei enää ollut asiaa, mutta uusikin koti heitä hyljeksi. Heistä puhuttiin pahaa ja lapsiakin hakattiin koulutiellä. He eivät olleet venäläisiä, mutta suomalaisetkaan eivät ottaneet heitä joukkoihinsa avosylin. Oli tehtävä vaikeita päätöksiä. Kuinka hukuttaa omat perinteet, jotta heillä olisi tulevaisuus.

 

Yönistujat on kieltämättä ajatuksia herättävä teos. Silti en ollut heti ensisivuilta asti lumoutunut. Oikeastaan vasta puolenvälin jälkeen se imaisi minut matkaansa. Syy tähän tosin on varmaan se, että aluksi ehdin lukea vain muutaman sivun illassa, mutta lopun sain vihdoin luettua yhtenä lukukertana tarinan rytmiin ja mielenmaisemaan upoten. Se nostikin teoksen paremmin oikeuksiinsa. Kerronnan lomassa oli myös lyhyitä karjalaksi kirjoitettuja osioita. Hienoa, että kieltä on haluttu ylläpitää näin. Kyllähän siitä ihan ummikkona ymmärsikin yllättävän paljon, vaikka suurin osa menikin ohi. Tärkeä teos kaiken kaikkiaan valottaessaan pienessä tarinassaan suurta haavaa. Toiset minunkin isovanhemmistani ovat karjalasta joutuneet lähtemään evakkoon, mutta minullekin tämä selvisi vasta aikuisena. Niin se karjalainen perintö on hukutettu valtavirran sekaan. Ehkäpä juuri jotta oltaisiin sopeuduttu.

 

Tähdet: 4 / 5

 

Muualla luettu: Kirsin kirjanurkka, Tuijata, Lumiomena, Kirjaluotsi, Annelin lukuvinkit, Kirjojen kuisketta, Mane, Kirjakaapin avain, Sivumerkkejä ja Kirjavinkit