Kirjan nimi: Harry Potter ja salaisuuksien kammio (Harry Potter and the Chamber of Secrets)
Sarja: Harry Potter #2
Kirjailija: J.K. Rowling, suomentanut Jaana Kapari
Julkaisija: Tammi
Julkaisuvuosi: 1998, suomennos 2002
Sivumäärä: 365
Mistä: Omasta hyllystä
' "Ei, ei, ei", Dobby vinkaisi ja pudisteli päätään niin rajusti että korvat läpsyivät. "Harry Potterin täytyy jäädä tänne turvaan. Hän on liian suurenmoinen, liian hyvä, häntä ei saa menettää. Jos Harry Potter menee takaisin Tylypahkaan, hän voi vaikka kuolla."
"Miten niin?" Harry kysyi hämmästyneenä.
"On punottu juoni, Harry Potter. Juoni, joka aiheuttaa kamaluuksia tänä vuonna Tylypahkan noitien ja velhojen koulussa", kuiskasi Dobby, joka oli yhtäkkiä alkanut vapista kauttaaltaan. '
s. 23-24
Harry Potter ja viisasten kivi kirjassa tapasimme nuoren orvon Harry pojan, jonka elämä muuttui kertarysäyksellä, kun portaidenaluskomero vaihtui Tylypahkaan noitien ja velhojen kouluun. Nyt lukuvuosi on päättynyt ja Harry on joutunut palaamaan kesälomaksi kammottaville Dursleyn sukulaisilleen. Harryn rakkaat ystävät Ron ja Hermione eivät ole edes kirjoittaneet hänelle koko kesänä! Sitten Harryn huoneeseen ilmestyy pieni kotitonttu Dobby. Dobby varoittaa Harrya juonesta, joka voi olla hänelle kohtalokas jos hän palaa tänä vuonna Tylypahkaan...
Erilaisten sattumusten kautta Harry pääsee kuin pääseekin Tylypahkan kouluun, vaikka matkalla onkin väärin suunnattuja hormipulveri kokeiluja, sulkeutuneita portteja ja lentäviä autoja. Pian kuitenkin käy selväksi, että Dobbyn varoitukset eivät olleet turhia. Oppilaita rupeaa kangistumaan ja Harry kuulee ääniä joita muut eivät kuule. Mikä tai kuka oikein hyökkäilee oppilaiden kimppuun? Harry, Ron ja Hermione saavat taas yhdistää voimansa pelastaakseen Tylypahkan uhkaavalta sulkemiselta!
' SALAISUUKSIEN KAMMIO ON AVATTU.
VAROKAA, PERILLISEN VIHOLLISET. '
s. 152
Kuten monille muillekin 90-luvun lapsille, niin myös minulle Harry Potterit olivat iso osa lapsuuteni mielenmaisemaa. Rakastin niin näitä kirjoja kuin elokuvia ja kasvoin Harryn, Ronin ja Hermionen matkassa. Kahdeksan vuotta sitten luin uudelleen kaikki Potterit ja yllätyin kuinka paljon enemmän kirjat antoivatkaan kuin nuo elokuvat, joita onkin tullut katsottua aivan loputtomia määriä. Viime kesänä kaipasin jotakin tuttua ja turvallista loppuraskauden tukaluuden vastapainoksi ja tartuin silloin taas Viisasten kiveen. Nyt vauvan unet ovat olleet aikamoista sillisalaattia ja kaipasin taas jotain tuttua jonka puoleen palata. Salaisuuksien kammio siis valikoitui muun kirjapinon ohi lukuun.
Kyllä se vain jaksaa ihmetyttää, kuinka jopa näin lyhyessä ajassa olin kuitenkin ehtinyt unohtaa kuinka valovoimaisia nämä kirjat ovatkaan! Ah kuinka nautinkaan seuratessani velhokolmikon maagisia oppitunteja. Ja siis voi apua tuota uutta pimeydenvoimilta suojautumisen opettajaa! Oli kyllä maine noussut hattuun hänellä oikein urakalla, mutta silti hän aina varoitteli Harrya maineenhankintayrityksistä :D Tässä osassa myös tapaamme legendaarisen kotitonttu Dobbyn sekä Dumbledoren tulesta uudestaan syntyvän feeniksin. Professori Kalkaros koittaa puolestaan jälleen hankkia halveksimalleen Harrylle potkuja ja Hermionen kirjaviisaus on vertaansavailla. Entäs Ronin rikkinäinen taikasauva!
Luonnollisesti ei tämä teos pelkkää auvoista maagista ilotulitusta ollut, vaan se käsitteli myös syvempiä teemoja. Salaisuuksien kammion hirviö nimittäin 'puhdisti' Tylypahkaa ihmislähtöisistä sukujuurista tulevista noidista, kun Luihuisten perillinen tavoitteli velhosukujen 'puhtautta'. Tästä voi nähdä vahvoja viittauksia rotusyrjintään. Entäpä kuinka viatonta Harrya ruvetaan vihaamaan, sillä huhu saa siivet hänen olevan hyökkäysten takana. Kuinka kauhean epäreilua! Mutta niin se maailma menee nykyaikanakin erityisesti somessa, että helposti ensin hutkitaan ja sitten vasta tutkitaan. Kuinka helppoa onkaan tuomita toiset... Onneksi kolmikon välinen ystävyys ja luottamus on pettämätön! Kaikesta sitä selviää, kun on ystäviä jotka kulkevat rinnalla, vaikka kuinka syviin vesiin jouduttaisiin.
Harry Potter on kyllä niitä lapsuuden yksiä rakkaimpia sarjoja ja uskon palaavani vielä monen monta kertaa sen pariin. Sen tarinat paitsi viihdyttävät niin myös koskettavat. Nämä alkupään kirjat ovat vielä varsin lyhyitä ja nuoremmille kirjoitettuja. Odotankin innolla tätä sarjaa taas uudelleen lukiessa, miten pääsen jälleen seuraamaan niin hahmojen kuin itse velhomaailmankin kasvua ja kehitystä. Nämä teokset ovat todella tietynlaisia turvasatamia minulle.
Tähdet: 4 / 5
Muut sarjasta lukemani osat.
Muualla luettu: Kirjahullun päiväkirja, Yöpöydän kirjat, Paljon melua kirjoista, Villasukka kirjahyllyssä, Tarinoiden syvyydet, Cillan kirjablogi, Kirjasähkökäyrä, Kirjojen pyörteissä ja Amman lukuhetki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti