Puhdas maa - Alan Spence

Kirjan nimi: Puhdas maa (The Pure Land)
Kirjoittaja: Alan Spence, suomentanut Markku Päkkilä
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2006, suomennos 2008
Sivumäärä: 393
Mistä: oma

Sain viime viikonloppuna luettua tämän Puhtaan maan, mutta jälitunnelmat olivat niin surulliset, että sain vasta nyt ryhdyttyä kirjoittamaan (+ koeviikko on painanut päälle). Viimeisissä luvuissa kyyneleet kihosivat silmiini, ja en edes muista milloin viimeeksi olen näin tunteillut kirjaa lukiessa. Kirja siis todella vakuutti minut.

Tarinan keskiössä on Thomas Glover (1838-1911), joka saa työtarjouksen maasta joka vuotaa maitoa ja mettä, tai jos ei nyt aivan sitä niin ainakin silkkiä ja ennen kaikkea rahaa. Näin siis tuo skotlantilaisnuorukainen päätyi Japaniin, jossa kulttuuri ja tavat olivat todella erilaisia. Onneksi Thomasia oli auttamassa työtoveri Mackenzie sekä amerikkalainen Walsh (joka tosin tuntui johdattavan Thomasia vain huonommille teille).

''Mackenzie huokaisi helpottuneena. ´´Kuule poika, älä työnnä väkisin päätäsi miekan eteen. Ja minä tarkoitan sitä kirjaimellisesti.'' Hän teki sormellaan kurkunkatkaisueleen. ´´Tuo kuvatus oli Takashi. Hän on rõnin, isännätön samurai. Samurait ovat sotureita. He ovat tottuneet siihen, että heitä totellaan, eivätkä he pidä siitä, että me olemme täällä.´´ Hän lähti taas liikkeelle. ´´Sinä pärjäät kyllä, kunhan muistat kolme asiaa.´´ Hän laski ohjeensa sormillaan. ´´Älä suututa samuraita. Älä sotkeudu politiikkaan. Ja katso mihin vehkeesi työnnät!´´
s. 44

No, kuten arvata saattaa ei Thomas ottanut näistä neuvoista vaaria, vaan onnistui rikkomaan kaikkia Mackenzien sääntöjä lähes heti. Bisnekset kuitenkin sujuivat yli odotusten ja omaisuutta karttui. Vaimokin löytyi paikallisesta ilotalo Sakurasta. Yleisesti eivät ihmissuhteet kuitenkaan sujuneet odotusten mukaan. Vaikka kauppa käy tulee Thomas siinä sivussa suututtaneeksi monia ja hänen henkeään uhattiinkin useampaan otteeseen. Hänellä tuntui myös olevan lusikka lähes jokaisessa sopassa, joka vaikutti tuolloin 1800-luvun loppupuolella Japanissa. Hän vain tuntui olevan osallisena kaikessa! Tuo Japanissa tapahtunut vallankumous ei suinkaan ollut vähäisin näistä tapahtummista. Kirjassa käsiteltiin Thomasin elämää aivan sen loppuun asti ja vähän sen päälle hänen lapsensakin. Tomisburõ oli Nagasakissa 1945 tuon atomipommin aikaan, ja siitä koko kirja alkaakin.

Pidin hyvin paljon kirjan rakenteesta, jossa aloitettiin juuri tuolla atomipommilla, josta sitten päädyttiin sinne 1858 vuoden Skotlantiin, josta Thomas lähtee kohti tuntematonta. Tuo alun skotlanti osa oli selvästi kirjan huonoin ja minun puolestani sen olisi melkein voinut skipata. No siitä kuitenkin sitten jatkettiin kronologisessa järjestyksessä sitä Thomasin elämää, paitsi lopussa taas päästiin vähän pomppimaan ajassa. Spencen kirjoitustyyli oli myös juuri sopivaa. Kaikkea tunnuttiin kuvailevan juuri oikeissa mittasuhteissa tarinaan nähden. Tosin itse olen sen verran paljon kiinnostunut talousasioista, että ehkä vielä vähän suurempi rooli niille bisneksille olisi tehnyt terää. Se nimittäin oli todella mielenkiintoista seurata miten Thomas onnistui ansaitsemaan (tai keinottelemaan miten sen nyt haluaa ottaa) niin paljon. Tietysti nytkin sitä oli jo paljon ja ehkä enempi olisi sitten verottanut sitä itse tuolta tarinalta.

Kirjassa oli paljon (bisneksen lisäksi) tuon ajan Japanin politiikkaa, jota Spence kuvasikin hienosti. Koko tuon ympäristö ja aika tuntuivat heräävän henkiin. Oli myös hauskaa seurailla sitä kuka oli kenenkin puolella. Edes klaanien sisällä ei oltu yksimielisiä siitä kannatettiinko Shogunia vaiko keisaria, eikä myöskään suhtautumisesta ulkopuolisiin. Spencen kuvaus kulttuurien kohtaamisesta oli suuri, ja muukalaisvihaa oli puolin jos toisinkin. Thomaskin oli päästä hengestään jo ensimmäisen päivänsä aikana Nagasakissa. Muutosta ei monikaan aluksi kannattanut, mutta muutkosen tuulet puhalsivat eikä vanhoilla asenteilla enää ollut siinä sijaa. Kirjassa oli myös se rakkaustarina ja oikeata historiaa, joilloin siis kaikki ainekset onnistumiseen olivat kasassa. Eikä se myöskään tuottanut pettymystä.

Sitten niihin historiallisiin faktoihin. Thomas Glover oli siis oikea henkilö, jolla oli merkittävä rooli tuon ajan Japanin historiassa. Lisätietoja hänen kiehtovasta elämästää löytyy wikipediasta. Kirja tuntuikin seuraavan tätä historiaa aikas hyvin, vaikka tietenkin kirjailija on ottanut joitakin vapuaksia. Itseasiassa tämän Gloverin elämän sanotaan olleen inspiraatian lähteenä Madame Butterfly -oopperalle. Tästä en kuitenkaan tiedä enempää, koska en ole kyseistä oopperaa nähnyt. Kuitenkin hänen elämänsä tuntui olevan hyvin vaiherikasta, joten miksipäs ei.

Kirjassa käsiteliin aikas hyvin siis myös tuota Japanin historiaa. Oli tuo murrosaika uuden (tekniikan) ja vanhan (samuraiden) ajan välillä, jossa Thomas puuhastelikin ahkerasti edistyksen eteen. Sitten oli tietenkin tuo lyhyt kuvaus tuosta atomipommista ja sitten parin sivun mittainen katkelma nykyisyydestä missä Gloverin asunto on museona. Sanottakoon kuitenkin, että pari sivua lisää tuota Tomisburõn kuvausta 1945 oli ollut hyvä. Niin järkyttävää, kuin se onkin lukea nóista atomipommoista ja niiten aiheuttamista seurauksista. Aijemmin olen tuohon asiaan liittyen lukenut Kamila Shamsien Poltetut varjot. Jotenkin vain noitten Aasian maitten kulttuuri ja historia kiehtovat todella paljon, ja Puhdas maa oli oikein hyvä kirja siihen tarkoitukseen. Ainakin sain paljon ajattelemisen aihetta kiitos kirjan.

''Astelin pitkin

epäröinnin siltaa ja

päätöksen siltaa.

Lähdin maailmaan leijuvaan,

saavuin maahan puhtaaseen.''

s.391

 

 

Tähdet: * * * * +

 

Kirjan on myös lukenut ainakin Kirjojen kertomaa

 

Lue oman hyllyn kirjat -haaste luettu jo 5/65