1Q84 - Haruki Murakami

Kirjan nimi: 1Q84, osat 1-3 (1Q84)
Kirjoittaja: Haruki Murakami, suomentanut Aleksi Milonoff
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi:  2009-2010, suomennos 2013
Sivumäärä: 783 + 446
Mistä: Siskolta lainassa

' Tahdoin tai en, olen nyt täällä, vuodessa 1Q84. Minun tuntemaani vuotta 1984 ei ole enää olemassa. Nyt on 1Q84. Ilma on muuttunut, maisema on muuttunut. Minun täytyy sopeutua tähän kysymysmerkkimaailmaan mahdollisimman nopeasti. Niin kuin eläin, joka on vapautettu uuteen metsään. Jotta voin pitää puoliani ja säilyä hengissä, minun pitää oppia ja sisäistää paikan säännöt. '  s. 154-155 (osa 1)

 On vuosi 1984. Aomame on kaikin puolin nuhteeton liikunnanohjaaja, joka on matkalla töihin. Tämä on kuitenkin vain osatotuus. Aomamella on nimittäin harvinaislaatuinen kyky tuntea ihmiskehon hermopäätteitä, joita muut eivät pysty löytämään käsin. Tämän kykynsä ansioista hän on myös äärimmäisen taitava sivutyössään - väkivaltaisten miesten surmaamisessa. Tämä työkeikka muuttaa kuitenkin kaiken, sillä hänen taksinsa jumittuu ruuhkaan. Janácekin Sinfoniettan soidessa taustalla hän lähtee kiipeämään paloportaita alas moottoritieltä ehtiäkseen toteuttamaan suunnitelmaansa. Kaikki tuntuu sujuneen hyvin, kunnes Aomame rupeaa huomaamaan pieniä eroavaisuuksia ympäristössään: milloin poliisin uniformut on uudistettu? Entä milloin taivaalle on syttynyt kaksi kuuta? Tämä ei ole enää vuosi 1984. Tervetuloa vuoteen 1Q84.

Vuodessa 1984 elää myös kirjailijanurasta haaveileva matematiikanopettaja Tengo. Vaikka Tengo keskittyykin kirjoittamaan kaiken liikenevän vapaa-aikansa, ei menestyksen portit ole vielä auenneet. Hän on kuitenkin läheinen kustannustoimittaja Komatsun kanssa, jolla on hänelle ehdotus. Tengon tulisi muokata nuoren tytön kirjoittama mystinen käsikirjoitus uuteen uskoon. Tarinassa on nimittäin sitä jotakin, mutta toteutus ontuu ja pahasti. Hieman vastahakoinen Tengo ottaa tehtävän vastaan, sillä hänestä tämä omalaatuinen tarina ansaitsee tulla kuulluksi. Tarinan kirjoittaja on 17-vuotias lahkosta paennut Fuku-Eri, jota  ei maine tai mammona kiinnosta. Tämä erikoislaatuinen tyttö tuleekin sekoittaneeksi Tengon keskelle kirjoittamaansa maailmaa, jossa pikkuväki kutoo mystisiä ilmakoteloita ja taivaalla loistaa kaksi kuuta.

' Oli tyyni ilta. Taivaalla lipui pilviä, jollaisia vesiväritaiteilijat maalaavat. Näytti siltä kuin taiteilija oli harjoitellut taivaaseen herkkiä siveltimenvetoja. '

s. 302-303 (osa 3)

1Q84 on ensimmäinen Murakamini. Olen kuullut kaikkien kehuvan tämän kirjailijan tuotoksia, mutta jostakin syystä olen vältellyt näihin teoksiin tarttumista. Minulla ei siis ollut juurikaan ennakkokäsitystä Murakamin tyylistä, jota monet tituleeraavat maagisena realismina. Ja juuri siitähän 1Q84:ssäkin oli kyse, vaikka ennakkoon luulinkin tarttuvani enemmän sci-fi henkisiin teokseen. Kun koittaa selittää mistä 1Q84:ssä on kyse, tulee helposti selostettua siirtymästä uuteen maailmaan, pikkuväestä ja taivaan kahdesta kuusta. Kaikesta tästä huolimatta 1Q84 tuntui ennen kaikkea realistiselta, vaikka se kuulostaakin hassulta. Kaikki nämä maagiset lisäelementit oli punottu niin saumattomasti mukaan itse tarinaan, että vaikka niitä saattoi ihmetellä, olivat ne kuitenkin tiiviisti osia tätä kirjan realismia. Hämmentävää? Kyllä, mutta samalla taiturimaista.

Mitä itse tarinana tulee, niin siitä on haastava kirjoittaa alkuasetelmia pidemmälle. Näihin 1229 sivuun mahtui niin paljon, mutta samalla niin vähän asiaa. Tarinalla ei ollut mihinkään kiire, vaan se ottaa hyvän tovin keriessään itseään kasaan. Vielä kahden ensimmäisenkin osan jälkeen muistan ihmetelleeni, että mistäköhän tässä kirjassa on oikeasti kyse. Joillekin tämä 1Q84:n rauhallinen ja maalaileva tempo voi olla liikaa, mutta itse nautin suunnattomasti siitä, että asiat ottavat oman aikansa rakentaen teoksen maailmaa ja henkilöitä pala palalta. 

Tästä huolimatta koin kolmannen osan alussa pienoisen 1Q84 ähkyn. Koska teos on se yli 1000 sivuinen kokonaisuus ja asiat etenevät omalla painollaan, tuntui että jäin jumiin lukijana. Tarvitsin hetken taukoa, että saatoin taas palata entistä motivoituneempana teoksen pyörteisiin. Ehkä olisin myös välttänyt ähkyni, jos olisin seurannut Murakamin suositusta lukea osat 1 ja 2 yhdessä ja kolmas erikseen. Osat liittyvät kyllä saumattomasti yhteen eikä niitä voi lukea erikseen, mutta tauko niiden välissä olisi voinut tehdä hyvää. En ole edelleenkään täysin varma siitä mitä tulin lukeneeksi, mutta Murakamin kirjoitustaidoille täytyy kyllä nostaa hattua. Mikäköhän olisi seuraava Murakamin teos johon tarttuisin.

' "Pikkuväki on olemassa", hän sanoi hiljaa.

"Olemassa?"

Fuku-Eri piti pienen tauon ja sanoi: "Niin kuin sinä ja minä."

"Niin kuin sinä ja minä", Tengo toisti.

"Sinäkin voit nähdä ne jos yrität."

s. 74 (osa 1)

Tähdet: * * * *

Muualla luettu: Elämä on ihanaa, Anna minun lukea enemmän, Lintusen kirjablogi, Rakkaudesta kirjoihin, Nannan kirjakimara, 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä, Pieni kirjasto, Lukuneuvoja, Kannesta kanteen, Luetut, lukemattomat ja Lumiomena