Kirjoittaja: Agatha Christie, suomentanut Eila Pajastie
Kustantaja: Wsoy
Julkaisuvuosi: 1950, suomennos 1991
Sivumäärä: 275
Mistä: Omasta hyllystä
' "[- -] No enpä ole kummempaa kuullut! Edmund, Edmund, kuulehan tätä... Murhan ilmoitetaan tapahtuvan perjantaina, lokakuun 29. pnä Pikku-Paddocksissa kello 6.30i.p. Ystävät ottakaa kutsuna vastaan tämä ainoa tiedoksianto. Miten eriskummallista! Edmund!"
"Mitä se on?" Edmund katsahti lehdestään.
"Perjantaina, lokakuun 29. pnä... Sehän on tänään."
"Annahan kun katson." Edmund otti häneltä lehden.
"Mutta mitä se merkitsee?" rouva Swettenham kysyi kiihkeän uteliaana.
Edmund Swettenham hieroi nenäänsä epäluuloisen näköisenä.
"Jonkinlaiset kutsut, luulisin. Murhaleikki - jotakin sen tapaista." '
s. 16-17
Jokainen pienen perienglantilaisen Chipping Cleghornin kylän asukki lukee joka perjantain paikallislehti Gazettea. Silmäiltyään paikallisuutiset onkin aika siirtyä odotetuimmalle HENKILÖKOHTAISTA-palstalle, jonka myynti-ilmoituksista ja vetoomuksista saa uutisiakin syväluotaavamman kuvan mitä kylässä tapahtuukaan. Lokakuun 29. päivän aamuna kyseisellä palstalla ilmoitetaankin murha tapahtuvaksi Pikku-Paddockissa samaisena iltana kello 6.30. Jonkinlaisesta murhaleikistä on pakko olla kyse kyläläiset järkeilevät aamiaispöydissään, mutta miksi näistä kutsuista ilmoitetaan vasta samaisena päivänä. Jokuhan olisi saattanut olla estynyt tulemaan näin lyhyellä varoitusajalla!
Samaan aikaan itse Pikku-Paddockissa ihmetellään myös kyseistä ilmoitusta. Talon omistaja kuusikymppinen neiti Blacklock sekä hänen häslä lapsuudenystävänsä ja nykyinen seuraneitinsä Dora Bunner eivät voi ymmärtää kuka olisi ilmoituksen voinut laittaa, sillä he eivät ole suunnitelleet mitään kutsuja. Myöskään neiti Blacklockin kaukaiset kylässä olevat nuoret sukulaiset Patrick ja Julia Simmons eikä vuokralainen Philippa Haymes eivät myönnä olevansa ilmoituksen taustalla. Tehokas neiti Blacklock ottaa kuitenkin tilanteen haltuun ja käskee keittäjäänsä Mitziä valmistautua iltaan, sillä oletettavasti illalla koko Chipping Cleghornin kylä on saapuva paikalle.
Sitten koittaa odotettu ilta. Pimeydessä tapahtuva murhaleikki osoittautuukin totisemmaksi todeksi, sillä valojen syttyessä keskeltä salia löytyy ruumis. Tilanteeseen tarjotaan yksinkertaista selitystä, mutta poliisista tuntuu, että kaikki ei ole aivan kohdallaan. Pian myös rakas harrastelijasalapoliisimme itse neiti Marple saapuu näyttämölle. Kukapa nyt osaisi epäillä herttaisen vanhan mummon uteluita. On aika selvittää mitä Pikku-Paddockissa oikein tapahtui - ennen kuin murhaaja saa toisen tilaisuuden.
' "[- -] Toivonpa että minulla olisi täällä oma erityinen mummoni. Hän varmaan mielellään iskisi sievät hampaansa tähän. Tämä olisi juuri hänen heiniään."
"Kuka on sinun oma erityinen mummusi, Henry? Joku tätikö?"
"Ei", huokaisi Sir Henry. "Hän ei ole sukulainen lainkaan." Hän sanoi kunnioittavasti: "Hän on paras etsivä mitä Jumala on koskaan luonut. Sopivassa maaperässä viljelty luonnonnero.
Hän kääntyi Craddockiin päin.
"Älä sinä halveksi tuon kyläsi vanhoja tätejä, poikani", hän sanoi. "Jos tämä osoittautuu vaikeaksi arvoitukseksi, mitä en hetkeäkään luule, muista että vanhemmanpuoleinen naimaton nainen, joka kutoo ja hoitaa puutarhatilkkuaan, on useita kadunmittoja edellä kaikista etsiväkonstaapeleista. Hän voi kertoa sinulle mitä olisi voinut tapahtua ja mitä olisi pitänyt tapahtua ja vieläpä mitä todella tapahtui! Ja hän voi kertoa sinulle miksi se tapahtui!" '
s. 48
Kuolema ilmoittaa lehdessä oli varsin mainio sadepäivien lukeminen. Itse murhajuoni on varsin herkullinen ja Christielle tyypillisesti ensimmäinen luulo ei ole tiedon väärti. Itse onnistuin tällä kertaa yhdistelemään annetuista leivänmuruista murhaajan, mutta se ei onneksi menoa haitannut, sillä kaikesta huolimatta jännitys pysyi yllä aivan loppuun asti. Vaikka neiti Marple onkin lähes täysi vastakohta keikarimaiselle Poirotille, niin jokin tässä herttaisessa mummelissa vetoaa myös minuun. Kutimet vain käsiin ja ihmettelemään maailman menoa naapureille, niin johon alkaa palaset muotoutua rouvan aivonystyröissä. Pienenä sivubonuksena Christie on myös valottanut sodan jälkeistä pula-aikaa ja suhtautumista ulkomaalaisiin tässä teoksessaan.
Pidin myös kappaleeni alussa olleesta Liisa Huhtalan johdannosta, missä pohdittiin mikä Christiessä vetoaakaan nykylukijaan. Olen täysin samaa mieltä, että jokin siinä nostalgisessa vanhanajan Englantilaismiljöössä vain vetoaa. Suurin osa näistä Christien teoksista myös sijoittuu hiukan parempiosaisten maailmaan, joten kurjuutta ei sivuilla niinkään ole luvassa vaan ihastuttavaa cozy crimea kartanomiljöissä, joissa verisyyden sijasta pelataan psykologialla ja suljetuilla tiloilla. Kuolema ilmoittaa lehdessä on tästäkin mainio esimerkkiteos Christien tuotannosta, joka ei petä lukijaansa. Sen verran monisäikeisen juonikuvion rikoksenkuningatar Christie on jälleen kerran kattanut pöytään.
Tähdet: 4 / 5
Muualla luettu: Jokken kirjanurkka, Lurun luvut, Jeenin kirjablogi, Orfeuksen kääntöpiiri, Maailman ääreen ja Kirjakaapin avain
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti