Hänet täytyy tappaa - Agatha Christie

Kirjan nimi: Hänet täytyy tappaa (Appointment with Death)
Kirjoittaja: Agatha Christie, suomentanut Helsingin yliopiston suomentajakurssin työryhmä
Kustantaja: Wsoy
Julkaisuvuosi: 1938, suomennos 2010
Sivumäärä: 204
Mistä: Omasta hyllystä

' "Ymmärrätkö nyt että hänet täytyy tappaa?"

Omituista, että juuri yksityisetsivä Hercule Poirot kuuli tuollaiset sanat ensimmäisenä iltanaan Jerusalemissa.

"Minne vain menenkin, jokin seikka tuo aina mieleeni rikoksen!" hän mutisi itsekseen.'

s. 5

Hercule Poirot on lähtenyt jälleen kerran lomamatkalle, mutta rikokset seuraavat perässä. Tällä kertaa hän sattuu kuulemaan avonaisesta ikkunasta keskustelun, jossa viitataan jonkun surmaamiseen. Poirotin lisäksi samaisessa Jerusalemin hotellissa asustavat nimittäin myös amerikkalainen Boynton perhe, jossa on jotakin hyvin kieroutunutta. Johtava psykologi tohtori Gerard sekä juuri lääketieteen kandidaatiksi valmistunut Sarah King molemmat kiinnittävät huomiota hotellissa tämän perheen omalaatuiseen dynamiikkaan, jossa aikuiset lapset ovat täysin tyrannimaisen äitinsä vallan alla. Ulkopuolisille ei saa puhua ja kaikkeen tarvitaan äidin lupa. Rouva Boynton myös tuntuu nauttivan aikuisten lastensa pelosta ja kiusaamisesta.

Sarah ja tohtori Gerald lähtevät retkelle naapurimaa Jordanian Petraan. Matkassa on mukana oppaan lisäksi myös parlamentinjäsen lady Westholm sekä ensimmäistä kertaa ulkomailla olevan neiti Pierce. Petrassa he törmäävätkin uudestaan Boynton perheeseen ja näiden perhetuttuun herra Copeen. Seuraavan päivän aamupäiväretken jälkeen kukin vetäytyy omille teilleen ja illalla tyranni löydetään kuolleena sydänkohtaukseen. Tapauksesta tiedon saanut eversti Carbury sekä tohtori Gerald eivät kuitenkaan ole tyytyväisiä luonnolliseen kuolinsyyhyn. On aika laittaa lomalla lekottelevan Poirotin harmaat aivosolut taas käyttöön. Mitä oikeastaan tapahtui rouva Boyntonille?

' "Vielä eräs asia", Carbury sanoi. "En voi suoda teille paljoa aikaa. En voi pidätellä näitä ihmisiä rajattomiin."

"Voitte pidätellä heitä täällä 24 tuntia", Poirot sanoi hiljaa. "Saatte totuuden huomisiltana."

Eversti Carbury tuijotti häneen kiinteästi.

"Ei teiltä ainakaan itseluottamusta puutu, mitä?" hän sanoi.

"Tunnen omat kykyni", Poirot sanoi hiljaa. '

s. 102 

Poirot on täällä jälleen ja tällä kertaa pääsemme lumoavaan Petran kivikaupunkiin hänen matkassaan. On se kyllä jännä, miten aina yksityisetsivämme lomaillessa joko ulkomailla tai Englannin maaperällä niin ruumiita ilmestyy kuin sieniä sateella. Tälläkin kertaa Poirotin on luotettava pistämättömään psykologiseen älyynsä, sillä konkreettisia todisteita ei ole saatavilla. Ainut keino on haastatella jokaista läsnäollutta henkilöä ja toivoa näiden kertomusten perusteella, olivat ne tosia tai valheita, löytää todellinen tapahtumien kulku. Tämän Christien rakenne olikin hyvin suoraviivainen. Aluksi puolet teoksesta pohjustettiin tilannetta ja lähestyttiin itse h-hetkeä eli murhaa. Sen jälkeen Poirot haastattelee jokaisen kuullen näiden selostukset ja lopulta on Poirotille tyypillisen loppunäytöksen aika, jolloin kaikki selviää. 

Sanoisin että tämä Christie oli aika tusina laatua eikä mitenkään erityisen mieleenpainuvaa sorttia. Harmikseni onnistuin päättelemään murhaajan jo ennen edes varsinaista murhaa, joten tietty jännitysmomentti jäi nyt täyttymättä. Olen nyt viime aikoina lukenut Christietä aika tiheään tahtiin, ja sen ehkä huomaan siinä, että olen taas harjaantunut etsimään tietyntyyppisiä vihjeitä, jotka ovat oleellisia lopun kannalta. Näin ollen vaikka itse teoksen asetelmat olivatkin varsin kiehtovat, niin en voi antaa tälle paljoa tähtiä. Eikös se idea näissä dekkareissa ole kuitenkin se yllättävä lopetus, joka minulta jäi nyt tästä lukukerrasta täysin uupumaan. Mielenkiintoisena nyanssina kuitenkin mainittava teoksen ottaminen kantaan naisten asemaan sekä siihen onko yhden tyrannin menetys suuremman hyvän vuoksi sallittavaa vai ei. Näin aikuisena lukijana näihin Christien upottamiin pohdintoihin ja aikaansa nähden paikoin yllättävänkin edistyksellisiin näkökulmiin perehtyminen on ehdottomasti hienoa lisäbonusta lukukokemuksiin.

Tähdet: 2 / 5

Muualla luettu: Yöpöydän kirjat, Jeenin kirjablogi, Agatha Christien kirjat ja Vauhkon kirjat ja kirjaimet