Alchemised Piinattu - SenLinYu

Kirjan nimi: Alchemised - Piinattu (Alchemised)

Kirjailija: SenLinYu, suomentanut Pauli Tapio, Marja Mutru, Tuulia Tipa & Ronja Erkko

Lukija: Rosanna Kemppi
Julkaisija: Tammi

Julkaisuvuosi: 2025, suomennos ja äänikirja 2026

Kesto: 43h 25min 

Mistä: Äänikirjapalvelusta

 

Kammottava sota on päättynyt. Ja hyvisten sijaan pahikset voittivat. Koko maa on romahtanut pimeyden vallan alle. Kuolemattomuuden irvikuva ylinekromantti Monroe hallitsee pelolla. Kuolleita komentavat nekromantit ovat voittaneet. Ja tähän kammottavaan maailmaan nainen herää. Hänen piti olla enää pelkkä kuori, mutta jotenkin hän on säilynyt hengissä ja voimissaan. Paitsi että hän on menettänyt muistinsa.

 

Naisen nimi on Helena Marino. Hän oli vastarintaliikeen parantaja. Ei siis kukaan. Vai onko se sittenkään koko totuus? Joku on nimittäin peukaloinut hänen muistojaan. Miksi? Voisiko hänen mielensä sopukoista löytyä kriittistä tietoa vastarintaliikeen lopulliseksi tuhoksi? Helena lähetetään pelottavan ylivoudin luokse. Tämän tehtävä on murtautua hänen mieleensä ja löytää kadonneet muistot. Onko Helenalla enää mitään mahdollisuuksia selvitä? Varsinkin kun hän joutuu osaksi jalostustoimintaa.

 

Olen lukenut jo jonkun verran romantasiaa, mutta Alchemisedin edustama dark romance ei ollut minulle niin tuttua. Olin saanut teoksesta suosituksen siskoltani, mutta tuo yli 40 tunnin kesto siltä vähän jännitti. Jaksaisiko teos pitää otteessaan? Varsinkin alussa oli niin paljon julmuutta että katsoin kauhulla tuota jäljellä olevan ajan määrää. Tällaistako väkivallalla ja inhottavilla asioilla mässäilyä tämä koko teos on?

 

Selkeästi kirjailija on halunnut asettaa lukijansa tiettyyn mielentilaan katsoessaan tätä Monroen valtaamaa kammottavaa maailmaa. Onneksi kuitenkin alun jälkeen itse tarina lähtee rullaamaan ja julmuudet jäävät enää enempi yksittäisiksi kohtauksiksi silloin tällöin jatkuvat tykityksen sijaan. Painostava ilmapiiri tosin pysyy. Teos rakentui itse asiassa kolmesta osasta. Ensimmäisessä ja viimeisessä Helena on ylivoudin vankina tämän kartanossa. Keskimmäinen puolestaan valottaa Helenan menneisyyttä. Miten tähän pisteeseen on päädytty? Yllätyksiä oli luvassa ja oli herkullista päästä seuraamaan Helenan ja Kainen suhteen muotoutumista peräti kahdesti eri lähtökohdista.

 

Alchemisedista puhuttaessa en myöskään voi olla nostamatta esiin sen taustaa. Kyseessä on nimittäin ollut alkujaan Harry Potterin fanfictio Hermionesta ja Dracosta Voldemortin maailmassa. Toki se on jalostettu sen jälkeen omaksi itsenäiseksi tarinakseen, mutta en voi olla myöntämättä, että tämä tiedonmuru sai minut myös osittain tarttumaan tähän järkäleeseen. Kuunnellessa tulikin varsinkin alussa peilattua tarinan päähenkilöitä Rowlingin vastinpareihinsa. Onneksi SenLinYun luoma maailma ja tarina veivät kuitenkin mennessään ja lopulta unohdin jopa tämän yhteyden ja keskityin vain kirjan tapahtumiin. 

 

Loppujen lopuksi olen varsin tyytyväinen, että kuuntelin tämän teoksen. Toki se olisi voinut hiukan tiivistää ilmaisuaan. Toisaalta ehkä Alchemisedia ei pitäisikään verrata yksittäisiin fantasiakirjojen osiin vaan enemminkin kokonaiseen trilogiaan. Nyt vain yksissä kansissa. Paljon oli nimittäin kerrottavaa ja kokonaisen taikamaailman tiivistäminen yhteen niteensä vie luonnollisesti oman tilansa. Kiehtovasti tässä olikin erilaisia alkemian aloja sekä mielen ja ruumiin muokkaamista - myös kuolleilla. En ehkä julistaisi tätä vuoden tapaukseksi, kuten takakansiteksteissä hehkutetaan, mutta teos on varsin kiinnostava kokonaisuus, jonka julma maailma jalostusohjelmoineen, historian muokkauksineen ja pelolla hallitsevineen herättivät kyllä ajatuksia.

 

Tähdet: 4 / 5

 

Muualla luettu: Big mamas home, Juhani Vallin reviiri ja Pikkuuset kirjat 

Torikatu 1 - Tiina Välimäki

Kirjan nimi: Torikatu 1

Kirjailija: Tiina Välimäki

Julkaisija: Momentum

Julkaisuvuosi: 2026

Sivumäärä: 239

Mistä: Kirjastosta

 

' Maija oli kuin tulisilla hiilillä. Jo päivällä Mollalta oli tullut hätäviesti, jossa tämä kertoi lyhyesti Jesperin uudesta neula-ansalöydöstä. Mukana oli kuva lähes samanlaisesta piikkikyhäelmästä kuin Nonnalan ruokapöydällä oli aiemmin nähty. Nyt oli reippaasti ylitetty "Syytä epäillä" -kynnys. Rikoksesta oli olemassa varmoja todisteita ja teolle silminnäkijä. Edelleen Maijan oli vaikea uskoa, että joku todella halusi pahaa viattomille luontokappaleille ja levitti kävelyreiteille neulasyötteitä. Se tuntui täysin absurdilta eikä sopinut Heinolan lämminhenkiseen ja turvalliseen kaupunki-imagoon. Idyllinen kesäkaupunki oli tunnettu upeasta luonnostaan, rauhallisesta ympäristöstään, lintutarhoistaan ja vehreistä puistoistaan. '

s. 83

 

Heinolan kaupunki on oma pieni idyllinen maailmansa. Vai onko sittenkään? Koulukiusattu poika patoaa kostofantasioita sisälleen ja joku toinen jättelee piikkiansoja pitkin Heinolan vehreitä puistoja satuttaakseen koiria. Paha olo vyöryy yli äyräiden. Mutta onneksi on Nonnakomissio! Torikatu 1:ssa asuvat niin iäkäs pariskunta Matti ja Maija kahden kissansa kanssa, kuin teini-ikäisen Jesperin Nonnala, jossa asuvat puolestaan hänen tatuoitu Neili äiti, tämän iäkkäämpi naisystävä Bella ja Bellan herttainen siskon Molla, unohtamatta mäyräkoira Heppua. Sattuma tuo nämä naapurirappujen asukkaat yhteen ratkomaan Heinolan idylliä mädättäviä rikoksia.

 

' Maija nosti nyrkin ilmaan kuin hurmoshenkinen vallankumouslainen barrikadeilla.

- Me ollaan Nonnakomissio! Hän uhosi ja viittasi tanskalaiseen Murhakomissio-sarjaan, joka oli ollut heidän lempisarjansa 2000-luvun alussa.

- Teidän touhotuksestanne Emmy-palkittu rikosdraama ei voisi olla yhtään kauempana, Matti paasasi silmiään pyöritellen. '

s. 74  

 

Tämä teos oli mielenkiintoinen sekoitus. Pienestä sivumäärästään huolimatta siinä ehdittiin kuvaamaan niin monia erilaisia ihmiskohtaloita. Jesperin lapsuus ei ole ollut helppo. Neili teki paljon vääriä valintoja nuorempana ja lopulta tilanne päätyi siihen, että Jesper otettiin vauvana huostaan ja hän on kasvanut kasvattiperheen luona. Nyt teini-ikäinen Jesper taas lämmittää välejään biologiseen äitiinsä, onhan tämä löytänyt viimein elämässään tasapainon Bellan kumppanina. Sitten on Aron, poika joka vaihtoi koulua koulukiusaamisen vuoksi, mutta niin vain uudestaan nettikiusaaminen löysi hänet. Kuinka kiusaajat eivät ollenkaan tajunneet kuinka heidän pieni pilansa oikeasti tuhoaa toisen elämää... Ja toisaalta kuinka vaikea sitä onkaan tajuta kuinka paha olla ystävällä voikaan olla julkisivun takana. Myös Maija kamppailee masennuksen jälkimainingeissa. Sitten on vielä Jesperin ihastus, joka kuuluu mustalaisiin omine tiukkoine sääntöineen ja eipä Neilin ja Bellen naissuhdekaan ole tavanomaisimmasta päästä ikäeroineen. Entä miksi joku haluaisi satuttaa koiria piikkiansoillaan? Päästäänpä sitä kurkistamaan myös kissojen omalaatuiseen sielunmaisemaan.

 

Kaikista näistä erilaisista ihmiskohtaloista huolimatta Välimäki on kuitenkin onnistunut luomaan teoksen, joka on ennen kaikkea lämminhenkinen. Nonnakomission luoma yhteisö lämmitti sydäntä ja antoi toivoa. Miten pieni ihminen pystyykään muuttamaan ympäristöään. Takaumat Jesperin vauvavuosiin saivat myös palan nousemaan kurkkuun. Kuinka paljon Neilikin joutui kasvamaan päästäkseen nykyajan tasapainoiseen tilaansa. Kävi myös tietyllä tapaa sääliksi Aronia, joka oli jo pudonnut niin syvälle poteroonsa ettei kyennyt enää näkemään niitä ihmissuhteita joita hänelle olisi ollut tarjolla. Nonnakomisson poppoossa taas tiivistyi juurikin se kuinka yhdessä he olivat enemmän kuin yksittäisten osiensa summa. 

 

Tästä kirjasta ei myöskään voi olla puhumatta sen miljööstä. Harvoin nimittäin tulee lukeneeksi teosta joka on näin hyvin kiinni ajassaan ja paikassaan. Olen itse käynyt Heinolassa toki vain muutaman kerran, mutta silti muistin eläväisesti tiettyjä teoksessakin kuvattuja paikkoja. Huomaa, että Heinola on kirjailijan nykyinen kotikaupunki ja entinen kesäpaikka. Kaupunkikuvauksen lisäksi tarinaa oli myös herkullisesti elävöitetty viittauksilla ajankohtaisiin asioihin. Vuosiluku ei kerrankin ollut teoksessa vain hatusta heitetty vaan näillä sivuilla pystyi bongaamaan viittauksia esimerkiksi jauhelihapulaan, politikkojen toilailuihin ja myös joitakin vuosia aiempaan koronaan. Minulle nousi aina hymy huulille, kun näitä pieniä viittauksia tuli vastaan teoksen sivuilla. Kuinka mukavaa elävöittämistä ja sitomista todella aikaansa! 

 

Tämä teos yllättikin minut positiivisesti. Jännitin aluksi kuinkahan syvällistä henkilörakennusta tai juonta näin tiiviiseen kerrontaan on voitu upottaa, olenhan viimeaikoinen lukenut enimmäkseen aika pitkiä kirjoja. Luonnollisesti kaikkeen ei voi syventyä samoin, mutta mielestäni Välimäki on onnistunut tavoittamaan kuvauksessaan ne kriittiset hetket, jotka luovat jo varsin kattavan kokonaiskuvan. Yllättävän paljon kaikkea näiden kansien sisään siis mahtuikaan. Teos käsitteli vakaviakin asioita ja nosti näiden myötä palaa kurkkuun. Samaan aikaan sen yleisvire oli kuitenkin lämminhenkinen ja loi uskoa yhteisön voimaan.

 

Tähdet: 4 / 5

 

Muualla luettu: Kirjojen kuisketta  

 

Salka Valka - Halldor Kiljan Laxness

Kirjan nimi: Salka Valka (Salka Valka)

Kirjailija: Halldor Kiljan Laxness, suomentanut Jyrki Mäntylä

Julkaisija: Wsoy

Julkaisuvuosi: 1931-1932, suomennos 1985

Sivumäärä: 391

Mistä: Kirjastosta

 

' - Kun näitä rantoja purjehtii näin raa'an koleassa sydäntalven yössä tuntuu siltä kuin ei mikään maailmassa voisi olla mitättömämpi ja merkityksettömämpi kuin tuommoinen pikkukylä noin korkeitten tuntereiden juurella. Miten sellaisessa paikassa eletään? Ja kuinka kuollaan? Mitä ihmiset sanovat toisilleen aamulla herätessään? Millä tavoin he katsovat toisiaan sunnuntaisin? Ja miltä papista tuntuu hänen noustessaan saarnastuoliin jouluina ja pääsiäisenä? En tarkoita, mitä hän mahtaa sanoa vaan mitä mahtaa ajatella? Eiköhän hän tajua miten merkityksetöntä kaikki on? Ja mitä kauppiaan tyttäret ajatteelvat maata pannessaan? Niin - mitkä ilot ja surut todella viipyvät noitten pienten, himmeitten öljytuijujen ympärillä? [- -] Paikasta, josta ei pysty lähtemään pois ja jossa ei ole mitään toivoa vieraista, ei totisesti voi olla mitään odotettavissa. '

s. 9  

 

Nainen ja pieni tyttö, äidin oma Salka Valka, laskeutuvat laivasta maihin piskuisessa kalastajakylässä Islannin vuonojen keskellä. Kylässä ei ole juuri muuta kuin kyläkauppa, kalastusaluksia sekä pelastusarmeija. Ja juuri sieltä Pelastusarmeijan huomasta myös Salkan äiti lähtee hakemaan apua. Hänellä ei ole rahaa eikä tointa. Pelastusarmeijakaan ei pysty häntä näissä auttamaa, mutta Jumalan hän sieltä löytää. Ja miehen, ronskin ja väkivaltaisen Steinhor Steinssonin. Hänen vanhempiensa mökkiin Salka Valka äiteineen muuttaa. Äiti hullaantuu karskista Steinhorista, mutta Steinhor puolestaan himoitsee salaa kaksitoistavuotiasta Salka Valkaa. Tapahtumat tulevatkin tekemään syvän juovan Salka Valkan ja hänen äitinsä väleihin.

 

Lyhyt pysähdys jonka jälkeen matkaa oltaisiin jatkettu jahka matkarahat olisi saatu kasaan, muuttuu pidemmäksi ajaksi. Salka Valka kasvaa köyhääkin köyhemmästä tytönrääpäleestä aikuiseksi naiseksi. Naiseksi joka oman sitkeytensä avulla saa jopa ostettua osuuden yhdestä kalastajaveneestä. Uudet tuulet kuitenkin puhaltavat jälleen kylässä. Kommunismi nostaa päätään ja myös maailmalle lähtenyt kylän oma poika Arnaldur palaa nyt takaisin silmissään sosialistinen utopia. Työläisiä nostatetaan taistoon. Mutta jääkö lopulta ketään pystyyn tähän pieneen kylään jahka taistot on saanu päätökseen?

 

' Oi Jeesus parhain viinipuu

hän aarteeni kallis on.

En päästä suo, Jeesus koskaan

olen susta erottamaton. '

s. 24

 

Laxness voitti vuonna 1955 Nobelin kirjallisuuspalkinnon, joten kun tämä hänen teoksensa ilmestyi kirjaston lukupiirin luettaviin, olin kiinnostunut. En ennakolta tuntenut tätä klassikkoa, joten en tiennyt yhtään mitä odottaa. Tuo ensimmäiseltä sivulta otettu lainaus kuitenkin asetti hyvin miljöön lukijan silmien eteen. Köyhä kalastajakylä, jonne pääsee vain harvoin veneellä. Oma pieni tiivis yhteisönsä, joka elää vahvan vuonoluonnon syleilyssä. Ja juuri sinne Salka Valkan ja hänen äitinsä tie vie. Kylä ei ota heitä avosylin vastaan. He ovat vieraita, tungettelijoita. Eikä heillä edes rahaa ole. Mitä he tänne tuppautuvat vaivoiksi? Ajan kanssa oli kuitenkin mielenkiintoista nähdä kuinka Salka Valka kasvaa kuitenkin lopulta kiinteäksi osaksi kylää. Niin kiinteäksi ettei häntä voisi kuvitellakaan enää minnekään muualle. 

 

Laxnessin kuvaama kylä on tosiaan omalla tavallaan kiehtova. Se on kuin oma maailmansa. Raha ei aluksi liiku siellä lainkaan. Kyläkaupan pitäjän kirjoihin vain merkitään tulot ja menot. Huonoinakin kalavuosina kaupasta saa velaksi tarpeita. Kaikista huolehditaan edes jotenkin. Myöhemmin yksityisyrittäjyys tulee horjuttamaan tätä haurasta tasapainoa ja sitten vielä kommunistien suuri moukari. Olikin kiehtovaa päästä seuraamaan eri aatteiden vaikutuksia kyläyhteisöön ja sen toimintaan. Näkökulmia pyöritellään eikä mikään ole täydellinen. Aina joku joutuu kärsimään kirvelevän tappion.

 

Salka Valka oli teos joka vei karuun vuonomaisemaan köyhyyden äärelle. Oli murrosten vuodet Islannissa. Teos jakautuukin kahteen osioon, joista ensimmäinen koskee Salka Valkan lapsuutta ja Pelastusarmeijan vaikutusta kylässä. Ja toinen osa kun Salka Valka on jo kasvanut nuoreksi toimeliaaksi naiseksi ja kommunismi saapuu kylään. Henkilöt eivät todellakaan olleet tätydellisiä. Minua suorastaan yökötti Salka Valkan isäpuoli ja hänen pakkomielteensä Salka Valkaa kohtaan. Arnaldur taas oli sellainen haihattelija, joka ei ymmärtänyt realimaailmasta mitään. Ja entäpä Salka Valkan äiti, joka loittonee tyttärestään ajatellessaan oman rakastajansa haluavan tätä enemmän kuin itseään. Voi Salka Valkaa! Hän silti jaksoi aina ponnistaa. Hän eli omaa elämäänsä ja käytti peräti naisena housuja välittämättä toisten mielipiteistä. Tämä oli mielenkiintoinen syväsukellus Islannin maaseudun tuppukylään niin henkilökohtaisiin kuin yhteiskunnallisiin pyörityksiin Laxnessin maalailevan kerronnan saattelemana.

 

Tähdet: 4 / 5

 

Muualla luettu: Kirjasähkökäyrä, Tuijata, Kirjakaapin kummitus, Luettua ja maistettua, Kirja-aitta, Jokken kirjanurkka ja Kirjavinkit