David Copperfield - Charles Dickens

Kirjan nimi: David Copperfield (David Copperfield)
Kirjoittaja: Charles Dickens, suomentanut J. Hollo
Kustantaja: Karisto
Julkaisuvuosi: 1849-1850, suomennos 1978
Sivumäärä: 1036
Mistä: Kirjastosta 

' Tunnen nyt maailmaa siinä määrin, että kykyni hämmästyä, tapahtuipa mitä tahansa, on surkastunut melkein olemattomiin, mutta vielä nytkin minua hämmästyttää hieman, että minut voitiin niin kevein mielin ajaa maailmalle niin nuorella iällä. Minusta tuntuu ihmeelliseltä, ettei kukaan yrittänytkään auttaa minua, erinomaisen kyvykästä poikaa, joka oli herkkä havaitsemaan, vilkas, opinhaluinen, hento ja ruumiiltaan ja sielultaan loukattavissa. Kukaan ei auttanut minua, ja niin minusta tuli kymmenennellä ikävuodellani pieni uurastava orja Murdstonen ja Grinbyn liikkeeseen.'  

s. 186-187

 

David Copperfieldin ensimmäiset parahdukset kuullaan sopusoinnussa puolenyön kellon lyömien tahdissa. Leskeksi jäänyt ja vielä itsekin lähes lapsen kengissä oleva Davidin äiti kiintyy kovasti lapseensa, vaikka kylillä puhutaankin tämän syntyneen onnettomien tähtien alla. Davidin ja hänen äitinsä elo on auvoisen ihanaa yhdessä taloudenhoitaja Peggottynin kanssa. Seitsemän vuoden päästä edelleen nuori ja kaunis äiti löytää kuitenkin uuden miehen rinnalleen. Herra Murdstone tuo vanhapiika siskonsa kanssa kartanoon synkät pilvet diktaattorimaisella käytöksellään. Davidin äiti kuihtuu silmissä eloisasta nuoresta naisesta pelokkaaksi varjoksi entisestään, ja David lähetetään puolestaan pahamaineiseen koulukotiin kuritettavaksi. Synkkä ajanjakso Davidin elämässä on alkanut.

Copperfieldin elämää ohjaavat vahvasti vaihtelevat aallokot. Synkimpinä hetkinään hän on vain nuorena poikana käytännössä orjan asemassa viinipullotehtaalla. Tällöin hän tulee toisaalta tutustuneeksi Micawberin pariskuntaan, jotka ovat jatkuvasti pahoissa veloissa mutta joilla on sitäkin lämpimämmät sydämet. Toisena ääripäänä Copperfieldista kasvaa kuitenkin varakkaan tätinsä ansiosta hyvin koulutettu herrasmies, joka rakastuu päätä pahkaan pomonsa nukkemaiseen tyttäreen Doraan. Copperfieldin elämässä tulee kuitenkin olemaan vielä monet kohtalonpyörän pyöräytykset ennen kuin maineikas kirjailijanura voi ottaa tuulta siipiensä alle. 

' Pysyäkseni uskollisena aikomukselleni olla mainitsematta omia teoksiani, mikäli ne eivät sattumalta kiinteästi liity tarinaani, en tahdo tässä puhua taiteeseeni liittyvistä pyrinnöistä, riemuista, peloista ja voitoista. Olen jo aikaisemmin maininnut, että omistauduin työhöni vilpittömän vakavasti, käytellen kaikkia voimiani. Jos kirjoittamillani kirjoilla on jokin arvo, kykenevät ne varmaan sanomaan, mitä sanottava on. Muussa tapauksessa olisin kirjoittanut jokseenkin suotta, ja muut seikat eivät voi herättää mielenkiintoa kenessäkään. '

s. 998

 

Olin aluksi epäileväinen David Copperfieldin suhteen, sillä viimeaikaiset kokemukseni Dickensin tuotannosta ovat olleet vain kohtalaisia lukukokemuksia, mutta sitäkin pitkällisempiä lukuprosesseja (Little Dorrit, Oliver Twist). Näitä pohjia heijastellen kauhistuin jo etukäteen tuosta yli tuhannen sivun kokonaisuudesta. Monissa listauksissa David Copperfield on kuitenkin mainittu yhtenä kirjailijan parhaista tuotoksista, joten olin kiinnostunut. Aiemmasta kuitenkin oppineena en pyrkinyt enää taistelemaan Dickensin alkuperäiskielistä koukeroista kerrontaa vastaan vaan tartuin suosiolla suomennokseen, ja se olikin menoa sitten. Tällä kertaa nimittäin ihastuin Dickensin pitkiin korulauseisiin, sillä minun ei tarvinnut pinnistellä mukana pysymisen kanssa niin kuin englanniksi luettaessa. Pystyin vain istuutumaan sohvannurkkaan kaakaomuki kädessä ja antaa Dickensin kerronnan viedä mennessään.

David Copperfield on Dickensille tyypillisesti kasvukertomus. Se alkaa Copperfieldin syntymästä ja päättyy kun elämä viimein löytää omat raaminsa. Vaikka elämä heitteleekin Copperfieldiä niin ylös kuin alas, niin tärkeimmät ihmiset pysyvät kuitenkin samoina. Ensimmäinen tärkeä kokonaisuus on Copperfieldin entinen hoitaja Peggottyn sekä tämän laivassa asustava veli kasvattilapsineen. Vaikka he olivatkin syntyperältään alempaa luokkaan kuin Copperfield, ei se estänyt elämän pituista yhteydenpitoa sekä ensimmäisiä ihastumisia. Toinen tärkeä kokonaisuus on Copperfieldin omalaatuinen täti, tämän kanssa asustava hiukan hidas herra Dick sekä naapurustossa asuvat asianajaja Wickfield ja tämän herttainen ja älykäs tytär Agnes, josta tuleekin kuin sisko Davidille. Tietenkään velkojensa kanssa taistelevia Micawberejä, lapsellista Dollyä eikä Davidin kouluaikaisia ystävyksiä, hämäräperäistä mutta Davidin palvomaa Steerforthia tai luurankoja piirtelevää Traddlesia, unohtamatta. Rikas henkilökaarti siis tuodaan näyttämölle.

Tämä on ryysyistä rikkauksiin tarina, joka ei jätä kylmäksi. Kuinka paljon yhden ihmisen elämään onkaan mahtunut niitä ylä- ja alamäkiä. Davidin elämä todella vei hänet tapaamaan jos jonkinlaista ihmistä kaikenlaisista eri yhteiskuntaluokista. Voi David parkaa hänen naiiviudessa ja hyväuskoisuudessaan. Hän etsi aina ihmisiä ympärilleen, joita katsoa ylöspäin eikä ollut valmis uskomaan pahaa ihmisistä, ennen kuin elämä opetti toisin. Aiemmin olen ehkä kritisoinut Dickensiä liian yksiulotteisista henkilöistä ja liian vahvasta hyvä-paha asemoinnista, mutta tällä kertaa nämä eivät juurikaan haitanneet. Dickensin kerronta teki minuun sen verran suuren vaikutuksen, että napinat saavat nyt jäädä sivuun. On puhuttu, että David Copperfield on Dickensin teoksista omakohtaisin ja ehkä juuri siksi hän on onnistunut puhaltamaan elämän kansien väliin. Erityisesti mieleeni jäi Copperfieldin ensimmäinen ryyppäämiskokemus, jossa Dickens on päässyt esittelemään monitaiturimaista kerrontansa pilke silmäkulmassa. Voin siis vain lämpimästi suositella tätä tiiliskiveä luettavaksi. 

 

Tähdet: 5 / 5

Muualla luettu:  Matkalla Mikä-Mikä-Maahan,  Orfeuksen kääntöpiiri ja Nipvet