Sarja: Three Pines #2
Kirjoittaja: Louise Penny, suomentanut Raimo Salminen
Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2006, suomennos 2020
Sivumäärä: 413
Mistä: Kirjastosta
' Kuinka joku voi kuolla sähköiskuun keskellä järven jäätä? Ennen vanhaan oli mahdollista tappaa ihminen sähköllä kylpyammeeseen, mutta useimmissa laitteissa ei vielä silloin ollut automaattista virrankatkaisua. Viskaapa leivänpaahdin kylpevän puolisosi seuraksi nykypäivänä, niin seurauksena on vain kärähtänyt sulake, rikkoutunut laite ja äkäinen siippa.
Ei nykyään oli melkein mahdotonta surmata ketään sähköllä, ellei sattunut olemaan Texasin kuvernööri. Ajatus, että joku pystyisi siihen järven jäällä kymmenien todistajien silmien edessä, oli vailla mieltä.
Joku oli ollut kyllin hullu yrittääkseen.
Joku oli ollut kyllin etevä onnistuakseen. '
s. 90-91
Kanadalainen Three Pinesin kylä on täällä jälleen! Kuolema kiitospäivänä teoksesta tuttu rikoskomisario Armand Gamache viettää joulupäiviään tutustuen jo kylmenneisiin murhatutkimuksiin, kun kansioiden joukosta löytyy vain vähän aikaa sitten tapahtunut kodittoman kassialman kuristustapaus. Gamache ei kuitenkaan ehdi juurikaan päästä alkuun, kun jo tulee puhelu laitokselta. Pienessä Three Pinesin kylässä on tapahtunut murha! On kulunut reilu vuosi kun Gamahe viimeksi kutsuttiin tähän idylliseen pikku kylään, jonka tapahtumat vielä osittain vainoavat hänen mieltään. Tällä kertaa murhattuna on löydetty vastikään kylään muuttanut CC de Poitiers - sähköiskun polttamat jäljet käsissään.
Tutkimuksissaan Gamachelle selviää hyvin pian, että CC on ylenkatsonut kaikkia ympärillä oleviaan tuoden synkkyyden mukanaan. Tämä kylmäkiskoinen nainen on tyrannisoinut perhettään eikä kukaan kylässä ole jäänyt häntä kaipaamaan. Hämmentävä yksityiskohta on kuitenkin CC:n elämänfilosofia bisness nimeltään Be Calm, joka perustuu tunteiden piilottamiseen ja valkoisen värin voimaan. Three Pinesin kylässä on kuitenkin jo meditaatiokeskus, jonka nimi sattuu olemaan myös Be Calm, mikä on aiheuttanut jännitteitä. CC:stä eroon toivovista henkilöistä ei siis ole pulaa, mutta kysymyksiä herättää murhatapa. Kuinka joku on onnistunut tappamaan CC:n jäällä kesken curling ottelun seuraamisen? Gamachelle on kova pähkinä purtavanaan, eikä tässä vähimmässäkään määrin auta hänen oma ristiriitainen menneisyytensä poliisivoimissa sekä edellisestäkin osasta tutun koppavan poliisi Nicholsin sekaantuminen asioihin.
' Kaakaota maistellen hän seurasi värikkäästi pukeutuneita kyläläisiä, joita tarpoi pehmeästi putoilevien lumihiutaleiden keskellä huiskautellen tervehdyksiä lapasella ja jääden aina välillä rupattelemaan keskenään, jolloin heidän puheensa tuli ulos pöllähdyksinä, aivan kuin sarjakuvahahmoilla. Jotkut olivat matkalla Olivier's Bistroon café au laitille, toiset ostamaan tuoretta leipää tai leivonnaisen Sarah's Boulangeriesta. Bistron toisella puolella oleva Myrnan kirjakauppa, jossa myytiin sekä uusia että käytettyjä kirjoja, oli tänään kiinni. Monsieur Béliveau lapioi jalkakäytävää sekatavarakauppansa edessä ja heilutti kättään isokokoiselle ja teatraaliselle Gabrille, joka oli astunut ulos kadunkulmassa olevasta aamiaismajoitusliikkeestään ja kiiruhti nyt kylän nurmikentän yli. Ventovieraalle kyläläiset olisivat olleet täysin kasvotonta väkeä, jopa sukupuoletonta. Quebecin talvessa kaikki ovat samannäköisiä: isoja taapertavia vaatekääröjä, niin paksun hanhenuntuva- tai lämpötekstiilikerroksen peitossa, että solakatkin näyttivät pulleilta ja pulleat puolestaan pyöreiltä. Kaikki samanlaisia. Villamyssyä lukuun ottamatta. '
s. 17
Ihastuin jo sarjan avausosassa Three Pinesin kodikkaaseen kylämiljööseen, eikä se taaskaan pettänyt. Vaikka ollaankin nykyajassa, niin jokin tuossa miljöössä henki tiettyä historiallista havinaa kun naapureiden kanssa ollaan oltu läheisiä ja kyläyhteisö on ollut isossa roolissa. Penny tuo näyttämölle paljon jo edellisestä osasta tuttuja henkilöitä, mutta luo estradille myös uusia tähtiä piristämään juonikuvioita. Näin ollen vaikka jutut eivät sinänsä liity toisiinsa suosittelen tutustumaan sarjaan oikeassa järjestyksessä, sillä muuten voi hiukkasen spoilaantua edellisen osan tapahtumista. Joka tapauksessa tämä ihastuttava kylämiljöö paukkuvine pakkasineen sekä värikkäät henkilöhahmot tekivät jälleen vaikutuksen. Pakko myös nostaa hattua suomentaja Salmiselle, joka on saanut iloteltua kielellä käännöksessään. Nasevilta kommenteilta ja tarkkaavaisilta huomioilta ei taaskaan voi välttyä. Ruthin omalaatuiset runot sekä muut intertekstuaaliset viittaukset myös rikastuttivat kerrontaa.
Harmi siis, että itse murhajuoni ei loppujen lopuksi ollut kovin yllätyksellinen kaikista monimutkaisista elementeistään huolimatta. Tekstistä kyllä huomasi milloin oli tarkoitus syntyä jonkun suuren paljastuksen, mutta ainakin minulle monet näistä olivat jo olleet selkeitä hyvän tovin. Onneksi Gamachen poliisilaitoksen sisäiset jännitteet toivat kuitenkin teokseen lisäulottuvuutta. Three Pinesin miljöö on myös niin ihastuttava, että koko lukukokemustani kuvastaa parhaiten se lämpö, jota saa kylmänä talvipakkasella kun istuu vilttiin kääriytyneenä lämpimän takkatulen loimussa. Niin kodikasta! Aion siis ehdottomasti jatkaa sarjan parissa, vaikka itse murhajuonet eivät jaksakaan aivan kannatella itseään. Onneksi tällaisissa cozy crime teoksissa se ei olekaan se pääasia vaan tunnelman lumo.
Tähdet: 3.5 / 5
Muut sarjasta lukemani osat:
Muualla luettu: Kirjojen kuisketta, Kirja vieköön!, Kirsin kirjanurkka, Kirjahullun päiväkirja, Hurjan Hassu Lukija, Kirja hyllyssä, Kirjasähkökäyrä ja Kuristava kirsikka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti