Kvanttivaras - Hannu Rajaniemi

Kirjan nimi: Kvanttivaras (The Quantum Thief)
Sarja: Kvanttivaras #1
Kirjoittaja: Hannu Rajaniemi, suomentanut Antti Autio
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2010, suomennos 2011
Sivumäärä: 440 
Mistä: Omasta hyllystä

 

' Vankilan asukit toistavat kerta toisensa jälkeen erästä peliteorian perussovellutusta, johon etenkin taloustieteilijät ja matemaatikot ovat mieltyneet. Pelin muoto vaihtelee: toisinaan pelaajat ovat loputtomalla kilparadalla toisiaan kohti kiitäviä kuljettajia, joiden on viime hetkellä päätettävä, kääntyäkö pois vastustajan tieltä vai törmätäkö suoraan tätä päin. Toisinaan he ovat juoksuhautoihin juuttuneita sotilaita, jotka tarkkailevat toisiaan rintamalinjojen välisen alueen poikki. Joskus arkontit palauttavat pelin perinteisimpään muotoonsa. Silloin pelaajat muuttuvat vanhan ajan vangeiksi, joita kylmäkatseiset miehet kuulustelevat ja joiden on valittava vaikeneminen tai toverinsa pettämisen väliltä. Tänään pelivälineenä ovat revolverit. Huomisesta en välitä. '

s. 9

 

 Jean de Flambeur on mestarivaras ja huijari, jonka teot ovat kaikkien tietämiä, mutta itse mies on kaikille mysteeri. Hän vaihtaa sujuvasti ulkonäköään, historiaa ja rotuaan kuin paitaa eikä mikään tehtävä ole hänelle ylitsepääsemätön - kunnes hän jää kiinni. Rangaistuksena hänet on passitettu dilemmavankilaan, jossa kuolemattomat mielet ja vanginvartijat arkontit kehittelevät peliteorian eri sovelluksista pelejä vangeille ja heidän kopioilleen. Näissä peleissä kuolema tuntuu liiankin todelliselta, eikä eri pelivariaatioille näy loppua. 

Eräänä päivänä naapurisellin nuori nainen kuitenkin murtautuu ulos vieden Jeanen mennessään. Tämä Mieli-niminen soturinainen tarjoaa Jeanelle mahdollisuutta suorittaa yksi keikka vastineeksi vapaudestaan. Ikävä kyllä dilemmavankilassa vietetyt vuodet ovat kuluttaneet mestarivarkaan identiteetin Jeanin mielestä, joten aivan aluksi hänen on ensin löydettävä itsensä. Heidän matkansa käy siis kohti Marsin Oublietten kaupunkia, jonne Jean on tallentanut menneisyytensä. Homma ei kuitenkaan ole aivan helppo, sillä mistä ihmeestä edes aloittaa etsintä, sillä näitä tietoja ei ole ollut tarkoitus kenenkään toisen löytää. Varsinkaan kun Mieli hengittä koko ajan niskaan monitoroiden Jeanen tekemisiä.

Toisaalta Oublietten kaupungissa osuu myös harrastelija etsivä Isidor, joka auttelee kaupungin järjestyksenvalvojia Tzaddikeja erityisen ongelmallisissa pulmissa. Myös Isidorin ja Tzaddikien polut tulevat risteämään yllättävin tavoin Jeanin ja Mielen tutkimusten kanssa. Eihän Lupinmainen herrasmiesvaras voi luopua tyylistään.

 

' Oublietten kadut liikkuvat ja muuntuvat jatkuvasti niitä kannattelevien robottilaattojen irrottuessa kaupungin virrasta ja liittyessä siihen jälleen jossain muualla. Nimensä mukaisesti Sinnikäs bulevardi kuitenkin putkahtaa aina jostain esiin. Bulevardia reunustavat kirsikkapuut, ja siitä erkanee pienempiä katuja ja kujia, jotka johtavat Labyrintiksi kutsuttuun kaupunginosaan. Labyrintti kätkee sisäänsä lukemattomia salaisuuksia. Siellä on puoteja, jotka saattaa löytää vain kerran. Niissä voidaan kaupitella vaikka kuningaskunnan aikaisia leluja, vanhan Maan tinarobotteja tai sammuneita zokujalokiviä, jotka ovat pudonneet taivaasta. Siellä on ovia, jotka näyttäytyvät vain, jos tietää oikean tunnussanan tai on syönyt edellisenä päivänä tiettyä ruokaa tai on rakastunut. '

s. 82

 

Kvanttivaras on todellista scifin ilotulitusta. Oli kuin Rajaniemi olisi kahminut kaiken mahdollisen yhteen muodostaen siitä kuitenkin tajunnanräjäyttävän kokonaisuuden. Oublietten kaupunki tosiaan liikkui erinäistä robottijalkojen avulla muuttaen jatkuvasti muotoaan. Kaupungissa oli myös yhteinen ulkomuisti johon kaikki tallentui ja asukit pystyivät säätelemään yksityisyys asetuksilla kuka näkee mitäkin. Aivan kuin eräänlainen internet mutta vain muistoilla! Aika oli myös kirjaimellisesti rahaa ja asukkaat oikeastaan vain mieliä, jotka herätetään uudestaan henkiin eri kehoissa. Isidorin tyttöystävä on puolestaan zokuja, jotka pitävät kaikkea pelinä ja rakentavat virtuaaliulottovuuksia. Unohtamatta tietenkään erinäisiä antimateriamoottoreita avaruusaluksissa ja nano-ohjuksia. Ja tässä oli vain aivan minimaalinen pintaraapaisut kaikesta siitä mitä nämä kannet pitävät sisällään!

 

Muistan yrittäneeni lukea Kvanttivarkaan sen ilmestyessä kymmenen vuotta sitten. Tuolloin yläasteikäisenä nämä scifielementit menivät minulta aivan yli hilseen ja pidin teosta aivan järkyttävän raskaana. Nyt kuitenkin uskaltauduin antamaan Rajaniemen trilogian avausosalle uuden mahdollisuuden ja onneksi annoin! Olen huomannut lukutottumusteni kääntyneen yhä vahvemmin sisältämään fantasiaa ja scifiä, ja Rajaniemen teoksessa ei sen kanssa kyllä pihtailtu. Heti ensimetreiltä oli kovat scifilasit päässä, kun erilaisia fysikaalisia termejä singahteli ympäriinsä ja tarina aloitettiin aikamoisella rytinällä. Ei pidä kuitenkaan säikähtää liikoja, sillä Jeanin identiteetin etsintää, varkauksia ja kiehtovat miljööt pitävät kyllä otteessaan, vaikka jokaista termiä ei täysin sisäistäisikään. Matematiikan ja teoreettisen fysiikan tohtorina Rajaniemi on kuitenkin ottanut scifi scenestä kaiken ilon irti, ja ainakin tämä maallikko oli aivan myyty. Ainut miinus on, että seuraavaa osaa ei enää löydykään omasta hyllystä.

 

 ' Havainto on pysäyttävä - aivan kuin joku väittäisi, ettei Marsin painovoima olekaan tasaiset 0,6 g:tä tai että aurinko on juuri painunut lopullisesti mailleen. Siitä huolimatta ajatus sopi mysteerin hiljalleen hahmottuvaan muotoon kuin valettu. [- -] Kun mahdottomat seikat jätetään pois laskuista, jäljelle jää totuus, oli se kuinka uskomaton hyvänsä. '

s. 214 

 

Tähdet: 4.5 / 5

 

Muualla luettu: Tarukirja, Ruusun nimi, Kaiken ei tarvitse olla totta, Kujerruksia, Kaiken voi lukea!, Savannilla, Kirjaretket, Mimun kirjat, Himen kirjava elämä, Anna minun lukea enemmän, Pauline von Dahl ja Eniten minua kiinnostaa tie