Kirjan nimi: Helmen sisar (The Pearl Sister)
Sarja: Seitsemän sisarta #4
Kirjoittaja: Lucinda Riley, suomentanut Hilkka Pekkanen
Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2017, suomennos 2019
Sivumäärä: 724
Mistä: Siskolta lainassa
' Ja siinä minä nyt olin, samassa tilanteessa kuin vuotta aiemminkin, kun olin istunut sisareni vieressä turistiluokassa matkalla maapallon toiselle puolelle Thaimaahan. Paitsi tällä kertaa Tähti ei ollut mukana, enkä paennut kohti jotakin uutta vaan pois vanhasta... '
s. 16
Seitsemän sisarta -sarjan neljännessä osassa pääsemme seuramaan Celaeonin eli CeCen matkaa juurilleen kuolleen adoptioisänsä miljardööri Papa Saltin jättämien vihjeiden saattelemana. CeCe on elänyt koko elämänsä lähes symbioosissa hiljaisen adoptiosisarensa Tähden kanssa. Kuuden sisaren joukossa he saivat tukea ja turvaa aina toisistaan CeCe:n toimiessa heidän molempien äänenä. Nyt Tähti on kuitenkin irrottautunut ja lähtenyt kulkemaan omia polkujaan jättäen CeCe:n ensimmäistä kertaa elämässään ihan yksin. Kun taidekoulussakin opettajat eivät tunnu ymmärtävän CeCe:n taidetta, on hän useammassakin mielessä lukossa. Irtiotto Thaimaan paratiisirannoille on siis paikallaan. Thaimaassa hän kohtaakin omalla lailla komean muukalaisen, mutta miten käy kun CeCe:n tulisi jatkaa matkaansa Australian mantereelle selvittämään juuriaan.
Vuonna 1906 Edinburghissa elää puolestaan 18-vuotias köyhän papin tytär Kitty McBride. Kittyssä on kuitenkin äitinsä puolelta aristokraattista verta, joten kun kaupungin rikas rouva McCrombie on lähdössä pitkälle laivamatkalle Australiaan sukuloimaan, ottaa hän Kittyn mukaan seuraneidikseen. Mikä mahdollisuus tämä onkaan tuolle köyhälle tytölle, sillä Australia on todellinen mahdollisuuksien maa! Ainakin perheen mielestä, vaikka Kitty onkin haaveillut ammatin opiskelusta kotimassan. Australiassa Kitty saa kuitenkin ympärilleen useammankin kosijaehdokkaan, mutta minkä tien hän valitsee? Ja mikä onkaan hänen yhteytensä CeCe:en?
' Seinillä oli vaikka kuinka paljon erilaisia kuvia Seitsemästä sisaresta. Täpliä, pitkiä siveltimenvetoja ja merkillisiä hahmoja, joiden avulla taiteilijat olivat kuvanneet tyttöä ja "vanhusta", Orionia, joka ajoi heitä takaa taivaalla. Minua oli aina nolottanut, että olin saanut nimeni omituisen kreikkalaisen myytin ja valovuosien päässä taivaalla olevan tähtisikermän mukaan, mutta sinä päivänä se sai minut tuntemaan itseni erityisen tärkeäksi ja ylpeäksi. Oli kuin kuluisin sinne ja minulla olisi sinne aivan erityinen yhteys. Alicessa tunsin olevani kuin Seitsemän sisaren temppelissä. '
s. 395-396
Helmen sisar herättää henkiin Australialaisen yhteisön niin 1900-luvun alussa kuin nykyaikana. Kittyn ympäristön sekä hänen palvelijansa Camiran mukana aboriginaalien historiaa tuodaan lukijalle tutuksi. Tämä alkuperäiskansan karu kohtelu ja orjan arvoinen asema kahlittuna ilman palkkaa työskennellessä oli kauheata kuultavaa. Saati sitten aborginaalin ja vaaleaihoisen yhteisten lapsien ryövääminen uskonnollisiin orpokoteihin! Itseasiassa tästä kaupungin kulttuurisesta sekoituksesta sekä helmenkalastusalankin karuudesta tuli mieleen viime vuona lukemani Cattonin Valontuojat, jota voin myös lämpimästi suositella Uuden-Seelannin ja Australian kultakuumesta kiinnostuneille.
Toisaalta aboriginaalien historiaa ei kuvattu vain kurjuuden kautta vaan myös heidän kertomaperinnettä sekä taidetta käsiteltiin läpi teoksen. Olihan CeCe:kin taiteilija, joka etsi omia juuriaan ja taidesuuntaansa. Itseasiassa teoksen inspiroimana oli pakko googletella minkälaista tuo perinteikäs pistemaalaustyyli on ja pakko sanoa, että se viehätti kyllä minun esteettistä silmääni paljonkin. Näin sitä aina oppii uutta!
Helmen sisarta aloittaessani pohdin hiukan, että mitä uutta annettavaa tällä sarjalla enää olisi. Riley onnistui kuitenkin herättämään kiinnostukseni viemällä tarinan Thaimaan ja Australian majesteettisten luontojen helmaan. Molemmissa rinnakkaiskertomuksissa tuli myös sykähdyttävää sananvaihtoa ja intensiteettiä kun romanttisia suhteita rupesi muodostumaan. Olin kuin liimattuna teoksen ääreen, ja koin että nyt taitaa olla käsissä paras osa sarjasta tähän asti. Kunnes jotakin tapahtui. Tuo vaivalla luotu jännite vain annettiin lopahtaa eikä vain toisessa vaan molemmissa tarinan tasoissa. Oltiin vielä lähes alkumetreillä, mutta teoksen paras anti oli jo takanapäin. Tietysti Kittyn elämänmenoa helmenkalastuskaupungissa sekä CeCe:n etsintää sukulaisistaan jatkui edelleen, mutta jotakin jäi ikävä kyllä uupumaan.
Alun suurien odotusten jälkeen Helmen sisar jäi loppujen lopuksi vain aika keskinkertaiseksi viihdekirjallisuudeksi. Mahdollisuuksia sillä oli vaikka mihin, mutta jännite ei vain pysynyt kasassa. Tuttuun tapaan Rileyn teos käänsi kyllä sivuja vinhaa tahtia yli 700 sivusta huolimatta. Töissä on nyt ollut aika intensiivistä, joten tällainen viihdeteos oli juuri oikeata mitä väsyneet aivoni kaipasivat paikkaamaan arjen hektisyyttä. Harmi vain että tuo eksoottinen maasto ei riittänyt nostamaan tätä teosta massasta. Kyllä sen huomaa, että nämä Rileyn sarjan kertomukset noudattavat aika pitkälti samaa kaavaa teoksesta toiseen, vaikka lokaatio muuttuukin luoden aina pienen erilaisen twistin tarinaan. Ainakin lukija tietää mitä tilaa, kun tarttuu Rileyn Seitsemän sisarta sarjaan.
Tähdet: 3 / 5
Muut sarjasta lukemani osat:
3. Varjon sisar
Muualla luettu: Elämää väripaletilla, Elämä on ihanaa, Kirjarouvan elämää ja Kirjanmerkkinä lentolippu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti