Jotain sinistä - Nora Roberts

Kirjan nimi: Jotain sinistä (Happy Ever After)

Sarja: Morsiussarja #4
Kirjoittaja: Nora Roberts, suomentanut Heli Naski
Kustantaja: Gummerus

Julkaisuvuosi: 2010, suomennos 2012

Sivumäärä: 331

Mistä: Omasta hyllystä

' Parker istuutui katselemaan kenkiä. Hän mieti Macia, joka kiiruhti kotiin Carterin luo. Hän ajatteli, että Laurel ottaisi Delin avosylin vastaan, kun tämä palaisi Chicagosta kahden päivän työmatkaltaan. Ja Emma istuisi arvatenkin pienelle patiollaan juomassa viiniä Jackin kanssa ja haaveilemassa omista hääkukistaan.

Hän pyöräytti tuoliaan ja tuijotti tietokoneen ruudulla olevaa taulukkoa. Hänellä oli työnsä, hän muistutti itseään. Työ, jota hän rakasti. Ja se oli juuri nyt kaikkein tärkeintä. 

BlackBerry piippasi, ja näytölle ilmestynyt nimi kertoi hänelle, että taas yhdellä morsiamella oli asiaa.

"Ainakin minulla on teidät", hän mumisi ja vastasi. '

s. 29

 

Parker on varsinainen luonnonvoima ja bisnesnainen, joka laittaa vipinöitä kinttuihin. Hän oli aikoinaan se alullepaneva voima, kun nämä neljä ystävystä perustivat oman hääbisneksen. Parkerin ja tämän veljen Delin perimä kartano oli tälle loistava miljöö. Mac hoitaa kuvaamisen, Laurelin vastuulla ovat toinen toistaan mielikuvituksellisemmat kakut ja kukat ovat Emman valtakuntaa. Hääsuunnittelija Parker on se, joka hoitaa puolestaan kaiken käytännönjärjestelyjen kannalta: sopii tapaamisia ja vastaa vaikka keskellä yötä ylikierroksilla käyvien morsianten soittoihin. Hän elää kiinni BlackBerryssään. Vapaa-aika on hänelle tuntematon käsite.

 

Morsiussarjan edellisissä osissa Mac, Emma ja Laurel ovat löytäneet itselleen jo kumppanit. Nyt on Parkerin vuoro. Hän vain tuntuu olevan naimisissa työnsä kanssa. Vahvana naisena, joka tykkää pitää kaikki langat omissa käsissään, hänen on haastavaa löytää miestä, joka olisi tarpeeksi vahva vastus tasaveroiseksi kumppaniksi. Ei sen puoleen, että Parker edes etsisi kumppania. Erään autokolarin jäljiltä Parkerin veljen autokorjaamonpitäjä kaveri Malcolm saapuu ensimmäisenä paikalle pelastamaan tilanteen moottoripyörällään. Malcolm on komea, villi ja ennen kaikkea täysin ennakoimaton - siis täysin kontrollifriikki Parkerin vastakohta! Malcolmista ei kuitenkaan oikein saa otetta, sillä hän patoaa menneisyyttään sisälleen. Ehkä vastakohdissa on kuitenkin jotakin mystistä vetoa, joka voittaa suuremmatkin esteet?

' "Siellä kasvaa pajuja, ja nurmikenttä kumpuilee kauniisti. Näen mielessäni kukin koristellun lehtimajan ja pitkiä, valkeita mattoja virtaamassa tuolirivien välissä kuin joki. Tuolitkin ovat valkoisia ja kukkasin koristeltuja. Ja se kaikki heijastuu lammen pintaan. Kukkia kaikkialla - mutta ei mitään muodollista, vaan ylellisen runsaita, luonnollisen näköisiä asetelmia sellaisista kukista kuin maalaismökin puutarhassa. [- -]

Näen myös kimaltavia valoköynnöksiä ja lepattavia kynttilöitä. Kaikki on luonnollista ja konstailematonta, mutta viehättävää ja säihkyvää. Kuin Titanian, keijujen kuningattaren huvimaja. Asusi on kevyt ja kauniisti laskeutuva", hän sanoi Deeannelle. "Kuin satuhahmolla, ja hiuksesi ovat auki. Hunnun sijaan hiuksissasi on kukkia." '

s. 24-25

Tässäpä sarja, jonka parissa pääsee kurkistamaan toinen toistaan överimpien häiden kulisseihin. Joskus saman päivän aikana oli peräti kahdetkin häät kartanolla, ja siinä riittikin vilskettä, kun kaikki ne ylitsepursuavat koristeet ja kukkameret piti vaihtaa seuraavan morsion toiveiden mukaiseksi. En voinut lukiessa muuta kuin ihmetellä että huhhuh mitä kulutuskulttuuria ja mitä hukkaa onkaan rakentaa tuollaiset kukkapaljoudet vain parin tunnin päästä tulevaa vaihtoa varten. Mikäli kuitenkin tuollainen elokuvistakin tuttu hääilottelu ilman turhia budjettirajoitteita innostaa niin niitä riitti.

Siitä on jo vuosia kun luin tämän sarjan edelliset osat, sillä tuo kolmas osa rupesi tympäisemään jo sen verran paljon ylimakeudellaan. Nyt kuitenkin kun omat hääni olivat aivan nurkan takana päätin viimein viimeistellä tämän sarjan ja nauttia sen tarjoamasta lisähäähumusta. Omat (lähemmäs kaksi viikkoa sitten juhlitut) hääni eivät kylläkään olleet lähelläkään tuota Robertsin tarjoamaa kulutussembaloa. Minun on todella vaikea nähdä ihanuutta siinä, että menee ohimennen kenkäkauppaan ostamaan kuudet parit uusia kenkiä vain vahingossa, kun ne olivat vain niiiin ihania ja pitäähän spessupäivään olla valinnanvaraa. Ööö... okei.

Jotain sinistä on siis kevyttä viihdettä. Toisaalta sellaisellekin kirjallisuudelle on paikkansa ja sanoisin että Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan tarvonnan jälkeen ja viimeisinä häästressipäivinä tämä kermavaahtoinen kokemus sopi varsin mainiosti. Luonnollisesti kaikki henkilöt olivat aah niin kauniita, menestyviä ja seksikkäitä. Ja järjestetyt häät aivan övereitä. Vähän haasteitakin tuotiin esiin, että ei kaikki ollut aivan jatkuvaa pilvillä tanssimista, mutta sen suurempaa sanomaa on näiltä sivuilta turha etsiä. Mutta mikäli hyväksyy lukevansa aikuisten satua niin kyllä se mukiin varmasti menee. Jäin kuitenkin kaipaamaan vähän jotakin enemmän.

Tähdet: 2.5 / 3

 

Muut sarjasta lukemani osat:

1. Jotain uutta

2. Jotain vanhaa

3. Jotain lainattua

 

Muualla luettu: Cillan kirjablogi ja Kaiken ei tarvitse olla totta