Myrskyn edellä - Laila Hirvisaari

Kirjan nimi: Myrskyn edellä

Sarja: Imatra #2
Kirjoittaja: Laila Hirvisaari
Kustantaja: Otava

Julkaisuvuosi: 2006

Sivumäärä: 569

Mistä: Kirjastosta

' Huoneessa oli niin hiljaista, että nuppineulan putoaminenkin olisi kuulunut. Ebba huokaisi syvään; Julia lähtisi Imatralle, siitä ei ollut epäilystäkään...

- Minä siis lähden... Ensin Filipin kanssa Toilaan sinne hänen rappiotilalleen, sitten Inkerinmaalle Tammikartanoon viikoksi kreivittären kutsusta, ja sieltä Valtionhotelliin. Sanokaa jotakin! '

s. 45

 

Imatra-sarjan avausosassa Kruununpuistossa tapasimme Imatran kuohuavan kosken rannoilla venäläisen kreivittären seuraneitinä tulisieluisen suomalaisen Julian. Nyt hänen tarinansa jatkuu. Valtionhotellissa viettämänsä kesän jälkeen Julia on kirjautunut yliopistoon opiskelemaan ja kauhistuttaa äitiään ja tätiään vahvoilla poliittisilla mielipiteillään. Vanhemmat ovat huolissaan, miten nainen voi ikinä löytää miehelään, kun herttaisen hymyn sijasta vastassa on kova kova vastaan naisten ääni- ja vaalioikeudesta ja Suomen poliittisesta tilanteesta. Julian kotitalo ei ole kuitenkaan ainut, missä kuohuu. Pietarin verisunnuntai tammikuussa 1905 on nostattanut kansan raivon valtaan, kun keisari Nikolai II on antanut tulittaa protestoijia. Niin läpi Venäjän, Suomen läänin kuin Vironkin tavallinen köyhä kansa on saanut tarpeekseen sorrostaan ja vaatii nyt tulla kuulluksi. Sosialismi on nousussa traagisin seurauksin.

 

Julian perheen tavallisen helsinkiläisen arjen keskeyttää kuitenkin vieras, joka on tullut kertomaan Julian lääkäriveljen Filipin perineen Toilasta Virosta vanhan ränsistyneen kartanon. Yhtäkkiä tämä porvarisperhe onkin kartanon omistaja. Alkaa matka tarkastamaan tiluksia, mutta koko maan kuohuessa kukaan ei ole turvassa - etenkään yläluokka. Virosta Julian matka vie tapaamaan kreivitärtä Inkerinmaalle Tammikartanoon. Seuraneiti ajoiltaan Juliasta on tullut läheinen kreivittären kanssa ja nyt hänelle paljastuu varsinainen salaisuuksien vyyhti, johon myös Imatralta tuttuja Ritikanrantalaisia liittyy. Imatralle viekin myös Julian tie, sillä Valtionhotellin apulaisjohtaja on hukkumassa töihin ja kaipaa tomeran ja kielitaitoisen Julian apua. Suomalaisena yliopisto-opiskelija naisena hän ei kuitenkaan oikein istu kansainvälisen Imatran Valtionhotellin henkilöstön joukkoon. Eiväthän suomalaiset ole edes tervetulleita tähän ylhäiseen hotelliin, saati sitten että suomalaiselta Naiselta pitäisi vielä kuulla ohjeita! 

 

Onneksi Julialla on kuitenkin Ritikanrannan työläiskorttelissa luottoihmisiä, joille hänen poliittiset ambitionsa naisten asioista ovat lähellä sydäntä. Vilma on nimittäin laittanut tuulemaan sosiaalidemokraattisen naisasialiikkeen kylille ja elää täyttä elämää Suomen politiikan kuohuissa mukana. Onpahan myös edellisestä osasta tuttu muuan engelsmanni, jota Julia rakastaa vihata. Ehkä heidänkin tiensä vielä kohtaavat...

' Elämä on horjahtanut jotenkin raiteiltaan, ihmisiä vainotaan, yhteiskunta kuohuu, kartanoja poltetaan, kiväärimiehet kulkevat jakamassa oikeutta. Kukaan ei tottele ketään.'

s. 172

Huhhuh mitä tulikaan luettua. Jotenkin luulin tarttuneeni varsin kevyeen mutta silti sisällöltään rikkaaseen historialliseen romaaniin, mutta sainkin vähän syvemmän sukelluksen 1905 vuoden Suomea kuohuttaneeseen poliittiseen ilmapiiriin. Veikkaan itse asiassa, että olisin pitänyt tästä kuvauksesta enemmän, mikäli en olisi juuri muutama kuukausi takaperin lukenut aivan upeaa Linnan Täällä Pohjantähden alla-trilogiaa. Tuo Linnan teos kun oli todella silmät avaava ja tunnetasolla järisyttävä lukukokemus. En siis voinut välttyä tietyltä vertailulta näiden kahden teoksen välillä. Vaikka Hirvisaari on selkeästi taitava kirjailija, niin hänen lähestymisensä aiheeseen oli enimmäkseen pitkien paasaavien Julian (tai muiden) puheenvuorojen kautta, jotka olivat jo hiukan liiankin osoittelevia. Ensimmäisessä osassa olin tykästynyt tähän palavasieluiseen nuoreen naiseen, jolla oli omat vahvat mielipiteensä, mutta liika on kuitenkin liikaa. Linnalla oli puolestaan uskomaton taito kuvata trilogiassaan henkilöidensä kohtaloiden kautta tuota kuohuntaa, joka toi ne aivan eri tavalla iholle. 

Itse asiassa aika pitkään tunnuin vain odottelevan milloin näistä politikoinneista päästäisiin viimein sen itse tarinan pariin. Henkilöt olivat kuitenkin enimmäkseen tuttuja ensimmäisestä osasta, joten kauhean pitkälle pohjustukselle ei ollut tarvetta. Tämä on sarja, jonka pariin haluan palata aina kun olen kotimaanreissuilla ajamassa Imatran ohi. On niin ihanaa mennä fiilistelemään tuonne miljööseen tuota 1900-luvun alun hyvinkin erilaiselta näyttänyttä elämää. Nytkin siis nautin teoksessa eniten Julian Valtionhotelli ajasta. Oli hyvin kiehtovaa päästä näkemään tuollaisen ison hotellikompleksin pyörittämistä verhojen takaa ja kuinka Julia onnistuu vastaamaan ylhäisten venäläisten vieraiden erityistoiveisiin. Hotellit miljöönä ovat ylipäätänsä myös aina kiehtoneet minua, sillä niissä on erityisesti näissä historiallisissa miljöissä tiettyä glamouria mutta samalla henkilökunnalla hyvinkin hierarkkista omasta asemasta kamppailua. 

Kokonaisuutena Myrskyn edellä sijoittuu siis mielenkiintoiseen murrosaikaan Suomen historiassa, jota se valottaa niin Ritikanrannan työläiskorttelilaisten kuin enempi aatteellisen Julian kautta. Naisten asemaa ja oikeuksia huudetaan oikein kuvainnolliseen megafoniin. Jäin kuitenkin kaipaamaan tuon kaiken politikoinnin lisäksi enempi syvyyttä tarinan ihmissuhteisiin, sillä lähes kuuteensataan sivuun olisi luullut riittävän tilaa molempiin. Mielenkiintoinen sarja kuitenkin ja varmasti kun tieni taas poikkeaa Imatralle, niin tartun sarjan seuraavaan osaan.

Tähdet: 3 / 5

 

Muut sarjasta lukemani osat:

1. Kruununpuisto