perjantai 28. kesäkuuta 2024

Haraldin äiti - Johanna Frid


Kirjan nimi
: Haraldin äiti (Haralds mamma)

Kirjailija: Johanna Frid, suomentanut Sirje Niitepõld
Kustantaja: Wsoy
Julkaisuvuosi: 2023, suomennos 2024
Sivumäärä: 304
Mistä: Kirjastosta

' Lukittauduin vessakoppiin ja painoin otsan kaakeliin. Ääneni on pedagoginen: Et ole vankina. Sinua ei ole otettu panttivangiksi. Et ole helvetissä. Tuo, joka istui juuri pöytääsi jutustelemaan, ei ole paholainen. Paholaisella on pukinsorkka. Paholainen ei juo päärynäpillimehua. Haraldin äiti on aivan tavallinen nainen, joka haluaa tavata poikansa sen jälkeen, kun poika on viettänyt kuusi viikkoa huumevieroituksessa Norjan tuntureilla. Olennaisin kysymys oli, miksi minä olin siellä ja halusin tavata hänen poikansa sen jälkeen, kun poika oli viettänyt kuusi viikkoa huumevieroituksessa Norjan tuntureilla. '
s. 19
 
Pohjois-Ruotsin lentokentällä odottavat kaksi naista. Toinen heistä on Haraldin kolmekymppinen naisystävä ja toinen tämän seitsemänkymppinen äiti. Nämä naiset eivät voi sietää toisiaan, mutta Haraldin lennon myöhästyttyä heillä ei ole vaihtoehtoa. He joutuvat viimein kohtaaman sen kaiken kaunan, joka heidän välillään hiertää. Nyt tarvitaan jotakin päärynäpillimehua vahvempaa, jotta tästä kohtaamisesta selviää edes jotenkin järjissään.
 
Tarinan edetessä heidän monimutkainen suhteensa keriytyy hiljalleen auki. Kuinka Haraldilla ja hänen äidillään oli hyvin läheinen suhde, jopa niin läheinen että äiti ei kaipaa muita viemään hänen kultapoikaansa. Kukaan ei kuitenkaan osaisi huolehtia hänestä niin hyvin kuin äiti! Vanhan kansan aktivistijyrä sanoo miten asiat hoidetaan ja muiden tulee sopeutua. Toisaalta Haraldin tyttöystävä koittaa jotenkin löytää paikkansa perhepäivällisillä, vaikkei ole tervetullut. Päänsä sisäisesti hän sadattelee tuota paholaista, joka tuli Haraldin mukana vaivoiksi. Kun kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivä Harald luisuu työstressin saattelemana lääkekoukkuun, osoittaa äidin syyttävä sormi tyttöystävää. Vaikka ei tyttöystäväkään voi hyvin ja koittaa parhaansa mukaan saada heidät pysymään edes jotenkin pinnalla...

' Halusin leikata hänen äitinsä elämästäni samalla tavalla kuin jalasta poistetaan syylä. En ollut koskaan pyytänyt häntä siihen. Kukaan ei ollut kertonut minulle, että hän kuului pakettiin ja että minun oli määrä kiittää ja kumartaa ja näyttää tyytyväiseltä. Voi miten hieno! Tämähän sopii täydellisesti minun kotiini! Ennen kaikkea kukaan ei ollut kertonut minulle, mitä tapahtuisi, jos en lähtisi leikkiin. '
s. 126

Huh mikä katkeruuden täyteinen lukukokemus tämä olikaan. Taitavasti Frid on onnistunut tavoittamaan päähenkilön päänsisäisen dialogin sekä solvaustenniksen, jota äidin ja tyttöystävän välillä palloteltiin. Kuinka välit voivatkin tulehtua niin pahasti. Näitä kahta naista yhdisti vain kultaisennoutajan kaltainen höpsö Harald. Muuten he olivat sotakirveineen liikkeellä. Mihin asetetaan rajat. Huutoa, itkua, oman tahdon läpisaantia. Anoppi joka tietää kyllä parhaiten ja arvostelee vain menemään samalla kiillottaen omaa paremmuuden haarniskaansa. Huh tätä oli hengästyttävää lukea. Itse olen luonteeltani konfliktin välttäjä, ja nyt omakin stressitasoni nousi tätä jatkuvaa taistoa lukiessa. Hyvin eläväistä.

Anopin ja miniän tulehtuneet välit on varsinainen klassikko. Omasta kokemuksesta myös tiedän, että yli-innokkaan kaikkitietävät ja omia näkemyksiään tuputtavat anopit ovat totisinta totta. Vaikka oma anoppisuhteeni ei siis ole parhaimmasta päästä, niin herran jestas onneksi se ei myöskään ole Fridin teoksen kuvaamalla tasolla. Viattomine koiransilmineen Harald oli niin liimaantunut äitiinsä ja täysin kykenemätön näkemään miksi näiden naisten välillä oikein kenkä puristi. Kuinka vahvaksi tuo sisäinen sappi voikaan kasvaa. Taitavasti Frid siis kuvaa tuota suhdetta, mutta silti paikoin tämä tuntui jo vähän liialta. Elämä oli hyvin rankkaa lääkekoukkuisen Haraldin kanssa, mielenterveydet ovat kovilla ja sitten vielä nuo konfliktit anopin kanssa. Mistään hyvän mielen teoksesta ei missään nimessä ole kyse. En siis kutsuisi teosta hauskaksi, kuten kansiliepeen nostoissa. Vahva lukukokemus joka tapauksessa, vaikka hiukan liian stressitasoja nostattava ja sapessa piehtaroiva minun makuuni.

Tähdet: 3 / 5
 

2 kommenttia:

  1. Ruotsalaisilla on hiukan eri näkemys huumorista, minkä voin todistaa näin 24 vuoden kokemuksella 😂 Onpa hyvä, että muitakin ruotsalaiskirjailijoita suomennetaan, eikä pelkästään dekkarikirjailijoita! Luin tämän ruotsiksi ja olin myös vaikuttunut Fridin kertojankyvyistä. Vahva tarina, jossa kyllä jäin sitten lopulta miettimään eniten Haraldin osuutta kaikkeen tapahtuneeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa no tämä selittääkin, selkeästi ruotsissa asunut ymmärtää näitä nyansseja paremmin :D Joo mukava on törmätä muihinkin pohjoismaalaisiin kirjoihin kuin dekkareihin! Harald olisi kyllä voinut itsekin ottaa tosiaan sitä vastuuta, nyt hän odotti koiranlailla muiden hoitavan asiat ja itse tunneloi vain työcasea. Ei mikään unelmamies.

      Poista