Dyynin lapset - Frank Herbert

Kirjan nimi: Dyynin lapset (Children of Dune)

Sarja: Dyyni #3
Kirjailija: Frank Herbert, suomentanut Natasha Vilokkinen
Kustantaja: Wsoy

Julkaisuvuosi: 1976, suomennos 2023

Sivumäärä: 586

Mistä: Kirjastosta

 

' Näihin kaksosiin - Letoon ja hänen sisareensa Ghanimaan - keskittyi huikaiseva valta. Kun he elivät, Maud'Dib eli heissä vaikka kuollut olikin. 

Nämä eivät olleet vain yhdeksänvuotiaita lapsosia: he olivat luonnonvoima, jota kunnioitettiin ja pelättiin. Heidän isänsä oli Paul Atreides, josta oli tullut Muad'Dib, kaikkien fremenien Mahdi. Maud'Dib oli toiminut sytykkeenä ihmiskunnan räjähdykselle; fremenien dzihad oli lähtenyt leviämään tältä planeetalta ja levittänyt heidän kiihkonsa kaikkialle asutettuun maailmankaikkeuteen, niin että uskonnollisen hallinnon kaikenkattava auktoriteetti oli jättänyt jälkensä joka planeettaan. '

s. 9

 

Dyyni sarjan kolmannessa osassa keskitytään Paulin sijasta hänen lapsiinsa Letoon ja Ghanimaan. Ennalta näkyineen jumalalliseen asemaan nostettu Maud'Dib on lähtenyt aavikolle ja hylännyt elämänsä ja lapsensa. Hänen sisarestaan, ikiaikaisen esivanhempien muistin jo syntymässään omaksunut, Alia on noussut valtaan sijaishallitsijaksi. Myös Leto ja Ghanima ovat tätinsä tavoin poikkeuksellisia. Vaikka he näyttävät vain yhdeksänvuotiailta lapsilta, pitävät he sisällään kaikkien esivanhempiensa tiedot. Mieleltään he ovat siis ikiaikaisia. Siksi heitä kunnioitetaan ja myös pelätään.

Juonittelua on luvassa, sillä jokaisella on omat suunnitelmansa, miten hyödyntää näitä kaksosia vallantavoittelussaan. Kaksosten isoäiti Lady Jessica on palannut jalostusohjelmastaan tunnettujen Bene Gessari 'noitien' joukkoon ja heille kaksosten geenit ovat äärimmäisen tärkeät. Toisaalta he pelkäävät, että näin ennaltasyntyneet ovat Kauhistuksia, tai kuten aavikon fremen kansa heitä kutsuisi riivattuja, jollakin aiemmista elämistä. Täti Alia koittaa pysyä itse vallankahvassa ja samalla taistelee päänsä sisällä meuhkaavien elämien kanssa. Pystyykö hän saavuttamaan tasapainoin, vai tuleeko hänestä se mitä kaikki pelkäävät? Toisaalta on myös entisen keisarin sukulaispoika Farad jota valmistellaan valtaistuimelle, jahka kaksoset vain saataisiin raivattua tieltä.

 

Toisaalta myös kaksosilla on omat suunnitelmansa. He tietävät isänsä kaikki näyt siittämiseensä asti, ja siten tietävät kuinka kammottava kohtalo planeettaa ja koko Imperiumia odottaa tulevaisuudessa. Isänsä tavoin Leto on ruvennut myös osoittamaan ennalta näkemisen kykyä. Vain herkkä tasapainoilu Kultaisella tiellä voi pelastaa sen mitä on pelastettavissa. Mutta hinta siitä on kova. Molemmat kaksosista joutuvat tekemään suuria uhrauksia. Pystyvätkö he luovimaan kaikissa juonittelujen verkoissa? Eikä tavoiteltu lopputuloskaan ole jälleen ritarillisen sankarillinen. Kultainen tie johtaisi kammottavaan tulevaisuuteen. Mutta sen vaihtoehdot olisivat vielä hirveämmät.   

 

' Mutta Leto ei suostunut poikkeamaan omalta ilmestyksen polultaan. "Vähemmän hiekkataimenia - planeetan ekologinen transformaatio..."

"Ne vastustavat sitä, totta kai", Ghanima sanoi ja alkoi ymmärtää pelon veljensä äänessä, kun hänet nyt oli vasten tahtoaan vedetty mukaan.

"Kun hiekkataimenet katoavat, myös kaikki madot katoavat", Leto sanoi. "Heimoja täytyy varoittaa."

"Ei enää rohtoa", Ghanima sanoi.

Sanat vain hipaisivat sitä koko järjestelmää uhkaavaa vaaraa, jonka molemmat näkivät leijuvan Dyynin yllä ihmisen puuttuessa planeetan ikiaikaisiin suhteisiin. '

s. 51-52

 

Huhhuh minkälaisen tykityksen Herbert oli jälleen lukijoilleen varannut. Sarjan ensimmäinen osa nousi minulla silloisen vuoden lukuparhaimmistoon sisältäen niin hienon ja ajatuksia herättävän tarinan tuosta aavikkoplaneetasta. Se oli taitava yhdistelmä seikkailua, filosofiaa, ekologiaa ja uskontoa. Toinen osa jäi puolestaan vähän puolitiehen. Se tuntui vähän täyteosalta. Ja sellainen se taisi ollakin, sillä nyt Herbert räjäytti taas potin. Hatussa oli kyllä pitelemistä tämän teoksen kanssa. Onneksi maailma ja henkilöt olivat jo varsin tutut aiemmista osista, niin päästiin heti syväsukeltamaan Dyynin monimutkaisen yhteiskunnan pinnan alle. 

 

En osaa täysin sanoittaa sitä, mutta jotenkin tätä lukiessa tuntui koko ajan takaraivossa sellainen ajatus, että nyt luen jotakin suurta. Sinänsä kirjan ensimmäinen taso on olla vetävä sci-fi tarina ja sellaisenaankin se on varsin kiehtova omine kulttuureineen, heimoineen ja ekologioineen. Siinä on monipuolinen henkilökaarti, jotka vuorottelevat kerronnassa niin että eri puolet tulevat hyvin tutuiksi. Mutta sitten on vielä se syvempi taso. Ensimmäisen osan tavoin jälleen päästiin sukeltamaan isojen filosofisten kysymysten äärelle. Vallantavoittelu, oikea tapa hallita, ennalta tietämisen loukku, luonnontilaan puuttuminen, eri kansojen hyvinkin erilaiset moraalikäsitykset ja käytöskoodistot, uskonnon valta, yhteiskunnan rappioituminen kaupungistuessa ja mukavuuksien tullessa saataville.... Lista voisi jatkua. 

 

Tässä oli niin paljon kaikkea, että paljon on varmasti mennyt minultakin ohi. Silti ihailen Herbertin kykyä yhdistää seikkailukertomukseen näin paljon sisältöä. Tämä on tarina joka jaksa aina yllättää uudestaan. Asiat eivät todellakaan ole mustavalkoisia. Ei ole valkoisella ratsulla saapuvaa pelastajaa. Hyvät aikeet johtavat usein suorinta tietä helvettiin. Esimerkiksi Dyyni planeetan ekologinen transformaation oli tästä hyvä esimerkki. Ajatus kasvittaa planeetta kuulostaa hienolta. Elämä palaa veden myötä ja karuuden sijasta sieltä löytäisikin paratiisin. Toisaalta juuri tämä ihmisten hyvää tarkoittava puuttuminen oli johtamassa hiekkamatojen sukupuuttoon, joka johtaisi puolestaan rohdon katoamiseen, jolloin koko Imperiumi romahtaisi, sillä avaruusmatkustus tuhoutuisi. Teoilla on todella kauaskatseiset seuraukset. Tämä sarja todella ravistelee ajattelemaan, joten olen hyvin iloinen, että näitä osia nyt suomennetaan jälleen tuon uuden elokuvasarjan myötä. Huh mitäköhän kaikkea seuraavassa osassa onkaan luvassa.

 

Tähdet: 4.5 / 5

 

Muut sarjasta lukemani osat:

1. Dyyni

2. Dyynin messias