Salainen vastustaja - Agatha Christie (#Dekkariviikko)

Kirjan nimi: Salainen vastustaja (The Secret Adversary)
Kirjailija: Agatha Christie, suomentanut Eva Siikarla
Kustantaja: Wsoy

Julkaisuvuosi: 1922, suomennos 1974

Sivumäärä: 294

Mistä: Omasta hyllystä

' - Minun on pakko! mies mutisi itsekseen. - Niin, se on ainoa keino. Sitten hän sanoi yhtäkkiä ääneen: - Tehän olette amerikkalainen?

- Olen.

- Isänmaallinen amerikkalainen?

Tyttö punastui.

- Ei teillä ole oikeutta kysyä tuollaista! Totta kai olen!

- Älkää loukkaantuko. Ette loukkaantuisi jos tietäisitte miten paljon on pelissä. Mutta minun on luotettava johonkin henkilöön- ja sen täytyy olla nainen.

- Miksi?

- Siksi että "naiset ja lapset ensin". Mies vilkaisi ympärilleen ja madalsi ääntään. - Minulla on mukanani papereita - äärettömän tärkeitä papereita. Niillä saattaa olla ratkaiseva merkitys liittoutuneille sodassa. Ymmärrättekö? Papereiden on pelastuttava! Niillä on paremmat mahdollisuudet teidän mukananne. Otatteko ne? '

s. 8

 

Toukokuun 7. päivänä vuonna 1915 Lusitaniaan on osunut kaksi torpedoa. Laiva on uppoamassa ja sen mukana liittoutuneiden tärkeät salaiset paperit, jotka voisivat muuttaa sodan kulun. On vain yksi vaihtoehto. Mies lähestyy rehellisen näköistä nuorta amerikkalaistyttöä ja antaa paperit hänen kannettavakseen. Naiset ja lapset ensin, ehkä hän voisi selvitä. Tämän naisen nimi on Jane Finn. Hänen nimensä löytyy myöhemmin selvinneiden joukosta, mutta itse nainen tuntuu kadonneen kuin savuna ilmaan - paperit mukanaan.

 

Muutama vuosi sodan päättymisen jälkeen lapsuudenystävät Tommy ja Tuppence kohtaavat toisensa sattumalta Lontoossa. He vaihtavat kuulumisia ja pohtivat mitä tekisivät elämässään. Raha on heillä molemmilla tiukassa ja jotakin työtä olisi keksittävä. He päättävätkin yhdessä tuumin ryhtyä seikkailijoiksi! Seikkailijoiksi, jotka suorittaisivat tehtävän kuin tehtävän, kunhan maksu olisi kohtuullinen. Eräs mies kuuleekin heidän puheensa ja tulee tarjoamaan Tuppencelle työtä. Pian kaksikko tajuaa olevansa sotkeutuneensa aikamoiseen vyyhteen. Toisella puolella on valtion salainen tiedustelu, joka koittaa epätoivoisesti löytää eräät sodan aikana kadonneet asiakirjat. Toisaalla on rikollisliiga, joka aikoo horjuttaa koko Englannin poliittista kenttää ja saada kommunistinen vallankumous aikaiseksi. Heidän salaperäistä johtajaansa herra Brownia kukaan ei tunne, mutta samaiset asiakirjat ovat myös hänelle avainasemassa. Ja ennen kaikkea kaikki haluavat löytää nuoren Jane Finnin. Myös eräs amerikkalainen miljonääri, joka väittää olevansa tämän kauan kadoksissa oleva serkku... Kierrokset kasvavat. Ovatko nuoret Tomy ja Tuppence haukanneet liiankin ison palan?  

' - Ulkonaisesti hän on tavallinen hyvärakenteinen, melko pölkkypäinen nuori englantilainen. Hidas henkisiltä toiminnoiltaan. Mutta toisaalta häntä on aivan mahdoton johtaa harhaan vetoamalla hänen mielikuvitukseensa. Sellaista hänellä ei ole - joten häntä on vaikea pettää. Hän pohtii hitaasti asiat selviksi, ja kun hän on saanut jostain kiinni, hän ei hellitä otettaan. Nuori neiti on aivan toista maata. Enemmän vaistoa ja vähemmän järkeä. He ovat hyvä pari yhdessä työskennellessään. Nopeus ja kestävyys. '

s. 229

 

Pakko se on myöntää, että olen aikamoinen Christie-fani. Nuorena hänen kirjansa olivat ne ensimmäiset mitä luin, kun siirryin aikuisten osaston valikoiman pariin. Pitkin vuosia olen lukenut hänen tuotantoaan säännöllisesti, ja kartuttanut hänen melkein koko tuotantonsa kirjahyllyynikin. Kaikkia en siltikään ole vielä ehtinyt lukemaan ja tämä Christien toinen teos oli yksi näistä. Kuinka ihanaa olikaan päästä sukeltamaan Christien tarinan pariin, jota en ollut ennen lukenut enkä myöskään nähnyt filmatisointina. 

 

Näitä Tommy ja Tuppence kirjoja julkaistiinkin huomattavasti vähemmän kuin kuuluisia neiti Marplea ja Hercule Poirottia. Tämä nuori parivaljakko oli kuitenkin todella herkullinen kaksikko. Toisin kuin Christien iäkkäämmillä ja rauhallisilla salapoliisi sankareilla, näillä kahdella riitti sellaista dynaamista nuoruuden intoa, jolla porhaltaa läpi vaikka harmaan kiven. Tylsää ei todellakaan tullut tämän tarinan parissa, ja parivaljakolla riitti kohellettavaa. Hiukan kuin Poirotin tarinassa Neljä suurta, myös tässäkin vastassa ei ollut sen vähempää kuin suuri rikollisjärjestö, jonka johtaja osaa piilotella näkyvillä. Tämän nuoren parivaljakon selvittelyihin tämä kuitenkin tuntui sopivan paremmin, koska heille tuntui olevan luonteenomaista rynnätä johtopäätöksiin ja kohti seuraavaa johtolankaa. Luulin jo keksineeni juonen, mutta ähäkutti Christie onnistui kuitenkin jekuttamaan. Oli myös huomattavasti miellyttävämpää pysyä kadonneen ihmisen ja asiakirjojen metsästyksen tasolla tuon äsken kuuntelemani Harglan kammottavan Apteekkari Melchiorin jälkeen. Christie ei totisesti petä! Hänen tuotantoaan voin lämpimästi suositella näin dekkariviikollakin :D

Tähdet: 4 / 5

Muualla luettu: Agatha Christien kirjat, Oksan hyllyltä, Kirjat kertovat, Sheferijm, My very old blog