Sarja: Metsän kansa #2
Kirjailija: Mikko Kamula
Kustantaja: Gummerus
Kirjailija: Mikko Kamula
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 602
Mistä: Kirjastosta
' Vavisten Tenho kääntyi ympäri. Vain muutaman askeleen päässä seisoi valtava verinen härkä, jonka nahka oli nyljetty. Härkä painoi päänsä ja astui uhkaavasti lähemmäksi. Tenho kopeloi tuluskukkaroaan ja yritti avata sitä, muttei saanut pelon kangistamilla sormillaan otetta nyöristä. Karhun kulmahammas oli auttanut häntä oikeassa elämässä härkää vastaan. Kenties se olisi auttanut täälläkin. Hädissään Tenho repi tuluspussiaan molemmin käsin, mutta se pysyi tiukasti kiinni. Sitten Härkä painoi sarvensa hänen rintansa vasten. Tenhon tuskanhuuto muuttui epätoivoiseksi kurlutukseksi sarven lävistäessä hänen keuhkonsa. Voimattomin käsin hän haroi ilmaa, kun härkä heilautti päätään ja lennätti hänet verenpunaisena virtaavaan veteen. Kammottava olento mulkoili häntä vielä silloinkin, kun virta veti hänet syvyyksiinsä. '
s. 6
Ikimetsien sydänmailla teoksen mukana matkustimme 1400-luvun Savoon, jossa Rautaparran syrjäisessä savupirtissä tapasimme Jukon sekä hänen kolme lastaan Heiskan, Varvun ja Tenhon. Ilkeämielinen neljännesmies on nyt löytänyt heidän tupansa ja määrännyt kohtuuttomat verot. Sitkeästi he kuitenkin purevat hammasta ja koittavat saada kaskimaastaan ja metsästämällä tarpeeksi maksuihin. Seuraava kohtaaminen sujuu kuitenkin edellistäkin kammottavammin eikä kuolonuhreiltakaan voida välttyä. Tästä saa alkunsa tapahtumasarja, jonka johdosta Heiska päätyy aina Olavinlinnan rakennustyömaalle. Idästä on nimittäin nousemassa uhka, kun venäläisten kanssa solmittu rauha on raukeamassa.
Toisaalta on toinenkin vieläkin vaarallisempi vihollinen, joka uhkaa Savolaisten eloa. Tenho saa tästä esimakua, kun hän alkaa nähdä hyvinkin eläväisen tuntuisia unia suuresta härästä. Härästä, joka kasvaa ja voimistuu ja pian on peittävä koko taivaankannen. Pian nimittäin käy selväksi, että kyseessä ei suinkaan ole pelkkä uni vaan totisinta totta. Kuinka jokin noin kammottava otus voitaisiin pysäyttää? Tenho tekee parhaansa tietäjä Yörnin äijän opissa, mutta myös muuta apua tarvitaan. Olisiko savolaisten viimein aika laskea sotakirveet pelättyjen lappalaisten kanssa? Vai voisiko Varvun yhteydestä maahisiin olla hyötyä? Yksi asia on kuitenkin varma. Yhteenotto härän kanssa on väistämätön. Jotenkin se on pysäytettävä.
' Synny para, synny para
Keräpää ja keppisääri
Synny para syitä myöten
Voita maitoo kantamahan '
s. 207
Rakastuin muutama vuosi sitten lukemaani Ikimetsien sydänmailla teokseen. Sen idea oli todella herkullinen. Autenttista historiankuvausta 1400-luvun Suomesta, mutta sillä twistillä, että kaikki tuon ajan uskomuksen haltioineen ja maahisineen on totisinta totta. Kun Kamula tuli naapurikunnan kirjastolle esitelmöimään näistä historiallisista uskomuksista ja riiteistä, olin siis ehdottomasti yleisössä mukana kuuntelemassa lisää. Perinteet ja vanhat uskomukset ovat mielestäni todella kiinnostavia, ja oli mukava kuulla häneltä taas lisää aiheesta. Ja luonnollisesti tämän jälkeen sain uutta intoa palata myös hänen kirjasarjansa pariin. Enkä taaskaan pettynyt!
Siinä missä ensimmäinen osa pysyi vahvemmin tuossa arjen kuvauksessa ja sen uskomuksissa, lähti tämä toinen osa tuomaan noita uskomuksia vielä isommin estradille. Ei sitä nyt ihan joka päivä oteta yhteen vuoren korkuisen härän kanssa tai lähdetä shamanistiselle matkalle. Hauskasti luinkin muutama kuukausi takaperin Kirsti Runavikin tietokirjan Pohjoinen shamanismi, joten pystyin näkemään edessäni nuo lappalaisten noitarummut kolmiosaisine maailmankuvineen. Olikin mukavaa huomata, että Kamula otti myös lappalaisia ja heidän uskomuksiaan mukaan tarinaansa laajentaen näin entisestään kiehtovaa ajankuvaansa.
Ei hätää, härän lisäksi tähän tarinaan mahtui jälleen myös roppakaupalla sitä 1400-luvun arjen kuvausta. Kuinka ruumis valmisteltiin hiiteen, uusia peltoja kaskettiin ja satoa kerättiin. Hyvin on Kamula onnistunut luomaan monipuolisen katsauksen tuohon aikaan Rautaparran eri lasten kautta. Heiskan matkassa päästiin isoille kylille ja saatiin vilkaisua valtakunnan politiikkaan. Varvun kanssa tuli niitä arjen riittejä ja uskomuksia. Muun muassa viljaa ja maitoa naapureilta ryöväävä para luotiin Matelin ja Varvun kanssa. Ja jatkossa yrttilääkintä ehkä pääsee vielä suurempaan rooliin, mikäli parantajan tie on oleva Varvun tie. Sitten on vielä Tenho. Nuorin lapsikatraasta, mutta silti heistä väkevin. Hänen kauttaan päästään tutkimaan tietäjien oppeja. Nyt keskityttiin vielä oman väen nostatukseen, mutta shamanistinen alinen maailma loi tähänkin jo hyvin kiinnostavia juonilankoja joita lähteä seuraamaan. Romanttisten suhteiden kuvaus ei oikein sytyttänyt, mutta ehkä kestän pienen myötähäpeän muuten tasokkaassa teoksessa. Sen verran jännittävään kohtaan tämä kuitenkin jäi, että pitääkin nyt ahkeroida tätä massiivista sarjaa eteenpäin. Kamula myös vähän lupaili, että viides osa olisi ilmestymässä piakkoin.
Tähdet: 4 / 5
Muut sarjasta lukemani osat:
Muualla luettu: Kirjasähkökäyrä, Siniset helmet, Lukuaikaa etsimässä, Mitä luimme kerran, Kirjojen keskellä, Pauline von Dahl, Amman lukuhetki, Kulttuuri kukoistaa, Lumiomena, Evarian kirjahylly, Paljon melua kirjoista ja Kirjavinkit
Tämän voi heittämällä sanoa kuuluvan Suomen parhaimpiin historiallisiin kirjasarjoihin. Suosittelen <3
VastaaPoistaTodellakin! Hienoa, että Kamula on ottanut tämän massiivisen sarjan kirjoitettavakseen ja taltioi siten intohimonsa eli suomen historian ja sen uskomukset :)
Poista