Kirjan nimi: Pohjoinen shamanismi - Rituaalit, käytännöt ja historia
Kirjailija: Kirsti Runavik
Kustantaja: Like
Kustantaja: Like
Julkaisuvuosi: 2024
Sivumäärä: 233
Mistä: Kirjastosta
' Tämä kirja avaa polun pohjoisen shamanismin maailmaan. Sen tuhatvuotinen historia on sanatonta ja kirjoittamatonta, mutta muistitieto, kuvien kieli ja säilyneet kertomukset tuovat valonpilkahduksia polun varrelle. Esitän pohdintoja siitä, millainen oli muinaisen maailman shamaanin työkalupakki. Kiinnostuneita opastan syvemmälle shamanismin harjoittamiseen tarjoamalla käytännön harjoituksia ja taustatietoa. Shamanismi on unien kutoma, metsän tuoksuinen ikuisen oppimisen polku. '
s. 13
Pohjoinen shamanismi on inspiroiva tietokirja shamanismista aina sen perinteistä nykypäivään. Kirja alkaa johdannolla tähän shamanismin maailmaan. Mitä on ollut perinteinen shamanismi? Miten shamaanit erosivat tietäjistä? Miten vanha maailma nähtiin järjestäytyneen? Toisaalta myös mitä on uusshamanismi nykyaikana, jolloin transsitekniikkaa hyödynnetäänkin itsetutkiskeluun tai teknomusiikilla upotaan transsiin. Toisessa osassa upotaan shamaanin rituaalivälineisiin eli ennen kaikkea rumpuun. Alun historiajohdannon jälkeen seuraa myös ohjeet oman rummun valmistamiseen, hoitamiseen ja vihkimiseen.
Kolmannessa osiossa käsitellään laajemmin shamaanimatkaa ja rituaaleja. Kuinka matkustaa, mitä välineitä saattaa tarvita ja minkälaisia erilaisia tapoja tässäkin asiassa on. Toiset jäävät omaan alitajuntaan suorittamaan itsetutkiskelua, kun taas toiset vajoavat syvälle transsiin sielunmatkustukseen. Neljäs osa valottaa voimaeläimiä ja henkioppaita, joiden etsimisestä on tullut varsin suosittua uusshamanismin piirissä, vaikka ennen ne olivatkin shamaaneiden tärkeitä avustajia. Seuraavassa osiossa upotaan syvemmälle shamanistiseen luontoyhteyteen, joka on varsin keskeisessä roolissa. Kuudennessa osiossa saadaan käytännönvinkkejä erilaisiin shamanistisiin harjoitteisiin kuten rentoutumiseen, meditointiin ja visualisointiin. Myös unien symboliikkaa nostetaan esiin. Lopuksi vielä käsitellään mieltä ja sielua, kuinka todellinen shamanismi on kutsumus ja kuinka se vaatii tietynlaisen positiivisen hajoamisen.
Vuosien tie on shamaanien tie, mutta Runavik valottaa silti teoksessaan hyvin, kuinka silti näitä shamanistisia tekniikkoja pystyy hyödyntämään myös siitä irrallaan esimerkiksi juuri itsetutkiskeluun. Olen aiemmin lukenut Tero Goldenhilliltä tarot-korteista hiukan samanlaista. Kuinka vanhat uskomukset on muutettu nykyajan itsetuntemuksen vahvistamisen avuksi. Itse kyllä huomaan kuinka meditoinnin jälkeen olo on aivan erilainen, ihanan seesteinen ja täynnä lämpöä. Olikin mukava kokeilla myös näitä Runavikin shamanismin tekniikkoja juuri tuon meditoinnin ja luontoyhteyden kanssa. Varsinaista transsia en tosin aio lähteä edes yrittämään.
Tästä teoksesta voi saada myös irti vaikkei olekaan juuri hurahtanut shamanismiin omana polkunaan. Itsekin luin tätä rinnakkaiskirjana Vuoren Näkijän tyttären kanssa. Näin sain syvennettyä shamanismin aihepiiriä vielä enemmän. Mistä tässä oikeasti oli kyse, eikä vain romaanin visualisointina. Paljon nimittäin puhutaan pohjoisen shamaaneista ja minullakin oli heidän toiminnastaan jokin mielikuva, mutta jos joku olisi pyytänyt selittämään tarkemmin mitä tuolla sanalla oikeasti tarkoitetaan, niin olisi selitykseni jäänyt hyvin ohueksi. Vanhan suomalaiset perinteet ja uskomukset kiinnostavat minua kuitenkin hyvin paljon, ja tämä olikin kiehtova sukellus hiukan uudesta näkökulmasta taas aiheeseen.
Tähdet: 4 / 5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti