Yli-ihmisiä - Juli Zeh

Kirjan nimi: Yli-ihmisiä (Über Menschen)

Kirjailija: Juli Zeh, suomentanut Anne Kilpi
Kustantaja: Huippu

Julkaisuvuosi: 2021, suomennos 2023

Sivumäärä: 424

Mistä: Kirjastosta

 

' Sellainen suunnitelma. Koska Dora ei tunne 70 kilometrin säteellä ketään eikä omista ainuttakaan huonekalua, hän haluaa vähintään omia vihanneksia. Sillä tomaattien porkkanoiden ja perunoiden tehtävä on kertoa päivittäin siitä, että hän on tehnyt kaiken oikein. Ettei yhtäkkinen päätös ostaa vanha remontoitava tilanhoitajantalo, kaukana suurkaupunkia kiertävistä lähiöistä, ollut mikään neuroottinen paniikkireaktio vaan seuraava looginen askel elämän taipaleella. Kun hänellä on maalaispuutarha, ystävät tulevat Berliinistä viikonlopuksi käymään, istuutuvat vanhoille tuoleille keskelle korkeaa heinikkoa ja huokailevat: "Täällä on niin ihanaa!" Sikäli kuin hän siihen mennessä keksii, ketkä ovat hänen ystäviään. Ja sikäli kuin silloin on jälleen sallittua kyläillä. '

s. 8

 

Dora on mainosalalla työskentelevä nuori nainen, joka elää parisuhde-eloa poikaystävä Robertin ja koiransa Roopen kanssa Berliinissä. Suhteeseen on tuonut jo omia jännitteitä Robertin ilmastoaktivismin paniikinomainen taso, mutta viimeinen niitti on, kun korona-aika pakotta heidät 24/7 neljän seinän sisälle. Robertin kiihko kääntyy nyt pandemiaan ja Dora ei vain kestä. Hän ostaa asunnon maalta keskeltä ei mitään, pakkaa koiran kainaloon ja häipyy. Hän tarvitsee tilaa hengittää. Eipä sillä niin väliä ettei hänellä ole laisinkaan huonekaluja tai osaamista puutarhanhoidosta tai talonlaitosta. Tai edes sitä autoa.

 

Maalla Berliinin tiukat koronarajoitukset ovat muisto vain. Sen sijaan Dora huomaa hypänneensä ojasta allikkoon. Piha-aidan toisella puolella asustava äreä naapuri esittäytyy Gootiksi, paikalliseksi kylänatsiksi, ja muutenkin harvaan asutussa naapurustossa tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus laukoa rasistisia vitsejä. Kulttuurishokki on siis aikamoinen. Pian Dora kuitenkin huomaa, että asiat eivät ole aivan niin mustavalkoisia. Naapurit nimittäin huolehtivat toisistaan. Tuovat Doralle huonekaluja autioon taloon, auttavat remontissa ja pihan raivauksessa. Saapa hän kyydin kauppaankin, kun autottomana ruokaostoksilla käyminen julkisella liikenteellä, joka kulkee vain kaksi kertaa päivässä, on hiukan haastavaa. Yllättäen kylänatsinkin rinnassa tuntuu sykkivän yllättävänkin huolehtiva sydän. Voiko kaksi niin eri maailmankuvista lähtöisin olevaa silti muodostaa ystävyyden?  

 

' Varmaa on, että kaikki pelkäävät ja ovat samalla sitä mieltä, että vain oma pelko on oikeaa pelkoa. Toiset pelkäävät vieraita vaikutteita, toiset ilmastokatastrofia. Toiset pandemiaa, toiset terveysdiktatuuria. Dora pelkää, että pelkojen keskinäisessä kamppailussa demokratia murtuu. Ja ihan niin kuin muutkin, hänkin usko, että kaikki muut ovat tulleet hulluiksi. '

s. 305-306 

 

Olen hiukan jäljessä bloggauksessa, joten tämänkin teoksen luin jo kuntavaalien aikaan. Silloin pinnalla kun on aina eriäviä poliittisia näkemyksiä ja jotenkin tämä Zehn teos osui sopivasti silmään kirjaston hyllystä. Yli-ihmisiä olikin hieno teos ajastamme. Dora kohtaa niin aktivismin syviin kaninkoneihin uponneen poikaystävänsä, jonka maailmantuskapaniikin lietsonta on toisena ääripäänä maalaiskylän muukalaisvihamielisille natseille. Dorakin on tottunut elämään median mukaisten kaupunkilaismaisten arvojen mukaan korrektisti. Silti hän joutuu kohtaamaan, että eivät ne toisenkaan puolen ihmiset ole pahoja. Harmaan sävyjä on molemmissa päissä. Ei ole kyse hyvä-paha asetelmasta, johon helposti sorrutaan. Ihmisiä me kaikki olemme, ja siten kykeneväisiä niin ystävällisiin ja lämpimiin tekoihin kuin hirmutyranniaan, oli ajava aatteemme sitten mikä vain.

 

Suorastaan rakastin tätä teosta. Dora oli sympaattinen päähenkilö, joka pohti päänsä sisällä ympäröivää maailmanmenoa ja sen sekopäisyyttä. Kuinka kauas toisistaan eri päät ovatkaan ajautuneet. Jo pelkkä todellisuuksien ero maalais-kaupunkilais-akseleilla oli dramaattinen. Tämä teos herätteli hienosti lukijaansa kyseenalaistamaan ennakkokäsityksiään. Näkemään ihmiset aatteiden takana. Olla astumatta kummankaan ääripään kelkkaan, kuten Dora, jolle varmaa oli vain että ei hänen pieni mielensä voi tätä kaikkea ymmärtää. Turhaa on yrittää kaivautua poteroon. Hieno ja juurikin inhimillinen romaani meistä epätäydellisistä ja pelokkaista ihmisistä. Joskus pitää nimittäin laittaa ne omat ennakkoluulot syrjään, kurkistaa sinne omankin kuplan ulkopuolelle ja tulla toimeen.

 

Tähdet: 5 / 5

 

Muualla luettu: Kirja hyllyssä, Amman lukuhetki, Donna Mobilen kirjat, Tuulevin lukublogi, Kirjarouvan elämää, Kulttuuri kukoistaa, Esmeraldan eetos, Sivumerkkejä ja Anun ihmeelliset matkat