Kirjan nimi: Yö kuuluu meille (Nuestra parte de nosche)
Kirjailija: Mariana Enriquez, suomentanut Sari Selander
Lukija: Karoliina Niskanen
Julkaisija: Wsoy
Julkaisija: Wsoy
Julkaisuvuosi: 2019, suomennos ja äänikirja 2022
Kesto: 28h 46min
Mistä: Äänikirjapalvelusta
Isä matkustaa poikansa kanssa halki 80-luvun Argentiinan. Pojan äiti on kuollut. Isänkin terveys on heikolla tolalla. He eivät kuitenkaan ole ketä tahansa. Tämä isä nimittäin näkee kuolleiden henkiä. Sen lisäksi hän pystyy kutsumaan pimeyttä. Eikä maailmanlaajuinen varakkaiden ja vaikutusvaltaisten ihmisten joukko, Kilta, halua päästää häntä hyppysistään. Hän on heille äärimmäisen tärkeä saatanallisten riittien avaintekijä - meedio joka manifestoi Pimeyttä. Nyt poikakin on ruvennut näkemään kuolleita, ja isä haluaa suojella tätä omalta kohtaloltaan. Pojan ja isän kohtaloiden lisäksi taustalla kulkee vahvana Argentiinan poliittinen myllerrys. Tarkistuspisteitä, mielivaltaa, joukkohautoja... Eikä Aids-epidemiakaan jätä tämän maan nuorukaisia pystyyn.
Tämä Enriquezin teos on kirja, josta on vaikea kirjoittaa. Se pitää sisällään niin paljon, mutta samalla yksittäiset juonikuvaukset eivät tee sille oikeutta. Se koostuu eri osioista, joissa näkökulmat ja vuosikymmenet vaihtuvat valottaen Argentiinan historian kipukohtia. Samaan aikaan nämä kaikki osiot kietoutuvat myös tuon raharikkaiden saatanakultin ympärille isän ja pojan kautta. Taitavasti Enriquez on onnistunut kehittämään tämän valtaisan kokonaisuuden, joka silti tuntuu rullaavan saumattomasti eteenpäin. Jokainen osio ja kerronnantaso valottaa lisää ja avaa uusia ovia tarkastella tilannetta.
Oikeastaan en kokisi, että varsinaisesti nuo tapahtumat ovat itsessään tämän tarinan keskiössä. Sen sijaan Enriquez on taitava luomaan tunnelman. Kuinka painostava ilmapiiri kasvaa. Koko ajan odottaa mihin tämä tuleekaan eskaloitumaan. Esittelytekstissä tätä teosta kuvailtiin goottilaiseksi kauhuksi, ja todella kammottavia myös lapsiin kohdistuvia tapahtumia näillä sivuilla olikin. Toisaalta mitä voisikaan odottaa rikkaiden saatanakultin kuvaukselta... Silti itse koin tämän ennen kaikkea suureksi romaaniksi enkä niinkään kauhukertomukseksi. Kerronta on hidasta eikä nuo menot siltikään ole tarinan keskiössä. Näin sanottuani niin siltikään tätä teosta ei voi suositella kaikkein herkimmille, sillä sen verran julmiakin tapahtumia sivuilta löytyy.
Oli todella kiinnostavaa seurata Enriquezin tarinankuljetusta ja sen päähenkilöiden kohtaloita. Lattarikirjallisuudelle tyypillisesti minuun iski myös nuo yliluonnolliset kuvaukset. Jotenkin se vain sopii saumattomasti osaksi tätä tarinaa ja sen arkista maailmaa. Enriquezilla on kertojan lahja ja haluan kyllä ehdottomasti tutustua lisää hänen tuotantoonsa. Todella voimallisen jäljen tämä lukukokemus jätti.
Tähdet: 4.5 / 5
Muualla luettu: Kirjaluotsi, Kohtaamisia ja Kirjavinkit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti