Kirjan nimi: Etelä ja pohjoinen (Shediao yingxiong zhuan)
Sarja: Kotkasoturien taru #4
Kirjailija: Jin Yong, suomentanut Riina Vuokko
Kustantaja: Moebius
Kirjailija: Jin Yong, suomentanut Riina Vuokko
Kustantaja: Moebius
Julkaisuvuosi: 1959, suomennos 2021
Sivumäärä: 560
Mistä: Kirjastosta
' Huang Rong oli loikannut kohti venettä Guo Jingin perässä, näki mitä oli tapahtumassa ja tyrväisi koirankepin kohti vihollistaan. Heti kun hän sai jalkansa kannelle , koirankeppi iski perä perää kolme salamannopeaa lyöntiä. Rautakoura-Qiu ei olisi millään uskonut, että tuollainen nuori tyttö saattoi liikkua niin nopeasti. Hän oli vähällä saada koirankepistä suoraan vasempaan silmäänsä, eikä hänen auttanut muu kuin luopua lyöntiyrityksestään. '
s. 101
Jin Yongin wulin-taistelijoista 1200-luvun Kiinasta kertova Kotkasoturien taru teos on nyt päässyt viimeiseen osaansa. Mikäli sarjaa ei ole aiemmin lukenut, niin tutustuthan ensin ensimmäiseen osaan eli Soturin oppivuosiin. Tämän jälkeen matka jatkui Yhdeksän yinin totuudessa. Tämä Etelä ja Pohjoinen taas jatkaa siitä mihin kolmannessa osassa Yue Fein perinnössä jäätiin.
Nuoret eli yksinkertainen mutta hyväsydäminen Guo Jing sekä teräväpäinen Huang Rong ovat mestari Valonliekin vieraina ja saavat kuulla tämän tarinan. Kuinka yksi suurista wulin-mestareista luopuikin kaikesta ja päätyi erakoksi vuorelleen. Taaskaan menneisyyttään ei voi paeta ja se tuleekin vaatimaan hyvitystä juuri nuorten vierailun aikana.
Tästä nuorenparin matka jatkuu kohti jo kauan sitten sovittua voimainmittelöä. Matkalla he kohtaavat kuitenkin suuren tragedian. Tämä seurauksena Guo Jingin ja Huang Rongin välit viilenevät. Pian Guo Jing onkin matkalla takaisin lapsuudenmaisemiinsa Mongolian aroille liittyäkseen takaisin Tsingis-kaanin joukkoihin ja naidakseen tämän tyttären. Sotajoukot liikkuvat ja niin mongolit kuin kiinalaiset pohjoinen Jin-valtio ja eteläinen Song-valtio ovat osana tätä poliittista peliä. Guo Jingin onkin aika oppia wulin-taistelutaitojen lisäksi myös sotimisen taitoa.
Edessä häämöttää kuitenkin myös wulin-taistelijoiden suuri Huavuoren voimanmittelö, jossa kaikkein mahtavin taistelija julistettaisiin. Eivätkä toiset mestarit suostu lepäämään ennen kuin saavat käsiinsä Yhdeksän yinin totuuden salat, jotka vain nuorisomme tietävät.
' Jochi oli entistä hämmästyneempi. Hän ei tuntenut järjestelmää, jonka mukaan Guo Jing oli jakanut armeijansa kahteentoista ryhmään aivan samoin kuin vuorokausi jakaantui kahteentoista kahden tunnin mittaiseen jaksoon. Ryhmien nimet olivat suuren pimeyden hiiri, vihollisen murtumisen härkä, vasemman iskun tiikeri, vihreän käärmeen jänis, tuhon lohikäärme, eteenpäin suuntautuvan hyökkäyksen käärme, suuri punainen hevonen, ensimmäisen kärjen vuohi, oikean nyrkin apina, valkean pilven kukko, voiton varmistamisen koira ja suojauksen ja puolustuksen sika. Vuorotellen ryhmät liikkuivat eteen ja vetäytyivät taakse, välillä oikea vetäytyi ja vasen hyökkäsi, välillä oikea hyökkäsi ja vasen vetäytyi, ja pienen hetken päästä Jochin armeija oli sekasorron vallassa. Meni tuskin puoltakaan tuntia, kun heidät oli piiritetty ja vangittu aivan samalla tavalla kuin Tsagatain miehille oli käynyt. '
s. 331-332
Kotkasoturien tarun huima kung fu-elokuvien henkinen taistelijoiden matka on nyt tullut päätökseensä. Olen ollut aivan lumoutunut tähän sisäisen voiman kehittämiseen ja erilaisten taistelutekniikoiden tarjoamaan menoon ja melskeeseen. Tällä kertaa näitä komean nimisiä taistelutekniikoita syvennettiin vieläkin lisää kun viimeinen kaikkein voimakkaimpien taistelijoiden voimanmittelö viimein oli koittava.
Wulin-taisteluiden lisäksi koin oikein herkulliseksi tuon toisenkin aspektin eli tarinan historiallisen miljöön 1200-luvun Kiinan ja Mongolian politiikassa. Nyt myös sotajoukot liikkuivat ja Guo Jingin matkassa opittiin jälleen uusia teknikoita, mutta vain sotimisen taidoissa. Tämä olikin varsin tervetullut lisä, sillä enää ei olisi ollut kovin uskottavaa kehitellä vielä yhtä kokonaista tiiliskivikirjaa täynnä toinen toistaan mahtavimpia wulin-taistelijoita. Olenkin kiinnostunut historiasta, joten tämä puoli avasi uutta myös minulle, sillä kuinka usein sitä on täällä peräpohjolassa tullut tutustuttua 1200-luvun Kiinan poliittisiin asemiin.
Vaikka teos tarjosikin paljon vanhaa tuttua eli huimapäisiä taisteluita sekä uutta Mongolien sotajoukkojen matkassa, niin siltikään sarjan valovoima ei jaksanut enää kannatella aivan vanhaan tapaan. Olen nyt lukenut taas enempi fantasiaa ja sen seurauksena tämän tarinan puutteet iskivät tällä kertaa vahvemmin silmille. En vain voinut enää sulkea silmiäni siltä kuinka yksioikoisiksi tarinan henkilöt jäivät. Yongin keskiössä on selvästi ollut kirjoittaa noita suuria yhteenottoja. Kiinnostavia tapahtumia tälläkin kertaa riitti, mutta jäin silti kaipaamaan samaa intohimoista kuvausta myös henkilöihin. Oli kuitenkin jälleen mukava palata Yongin tuttujen hahmojen pariin, vaikka pitkä tauko tekikin aluksi tarinan seuraamisesta hiukan vaikeaa. Pitihän se nähdä miten kaikki päättyy. Varsinaisestihan tämä Kotkasoturin taru on kuitenkin vasta trilogian aloitus. Katsotaan josko seuraavatkin osat päätyisivät suomennoksiksi asti.
Tähdet: 3.5 / 5
Muut sarjasta lukemani osat:
Muualla luettu: Lukijatar
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti