Pieni suklaapuoti - Joanne Harris

Kirjan nimi: Pieni suklaapuoti (Chocolat)

Sarja: Vianne Rocher #1
Kirjailija: Joanne Harris, suomentanut Arja Gothoni
Kustantaja: Otava

Julkaisuvuosi: 1999, suomennos 2001

Sivumäärä: 413

Mistä: Omasta hyllystä

 

' "Jäädäänkö me? Äiti jäädäänkö?" Hän kiskoi minua itsepintaisesti käsivarresta. "Minä pidän tästä, pidän tästä paikasta. Jäädäänkö me?"

Nostin hänet syliini ja suutelin häntä päälaelle. Hän haisi savulta ja paistuvilta räiskäleiltä ja talviaamun lämpöisiltä vuodevaatteilta. Miksipä ei? Tämä oli yhtä hyvä paikka kuin joku toinenkin.

"Tietenkin", sanon huulet hänen hiuksissaan. "Tietenkin jäädään." Se ei ollut suoranainen vale. Tällä kertaa se olisi voinut jopa olla totta. '

s. 12

 

Vianne Rocher on elänyt koko ikänsä kiertolaisen elämää. Hän matkasi jo äitinsä mukana pitkin Eurooppaa ja Amerikkaa vaihtaen kaupunkia aina hetken jälkeen. Nyt Vianne elää samanlaista elämää tyttärensä Anoukin kanssa. Tällä kertaa he jäävät pieneen ranskalaiseen Lansquetin kylään. Kyllä tämä paikka kelpaa siinä missä joku toinenkin Vianne ajattelee. Hän vuokraa vanhan leipomon ja remontoi siitä pienen suklaapuodin. 

 

Lansequetin kylän tasapaino kuitenkin horjuu pienestä suklaapuodista. Kylä on elänyt kirkkoherra Renaudin tarkkaavaisen silmän alla kuuliaista eloa. Ja nyt tuo suklaapuoti tuo houkutukset ihmisten eteen - vieläpä paaston aikaan! Viannen lämpö ja tarkkasilmäisyys rupeaa aukaisemaan kyläläisten sisäisiä solmukohtia, ja pian pieni suklaapuoti onkin monen kohde kirkon sijasta, kun on aika keventää sydäntään ja hakea tukea. Vianne aikaansaa muutoksia ihmisissä ja sitä kirkkoherra ei voi sietää. Viimeinen niitti on Viannen suunnittelema suklaafestivaali kirkon tärkeimmän juhlan Pääsiäisen aikaan! Puhaltaako vastustus ja kiertolaiselämän tuulet Viannen jatkamaan matkaa vai voisiko hänelle sittenkin löytyä viimein paikka tästä pienestä kyläyhteisöstä? 

 

' Pystyn lukemaan vaivattomasti heidän silmiään, heidän huuliaan - nuo, joissa on katkeruuden häivähdys, nauttivat minun kirpeistä appelsiinikierteistäni; nämä herttaisesti hymyilevät aprikoosisydämistä joissa on pehmeä täyte. Tyttö jolla on tuulentuivertamat hiukset rakastaa kerjäläisiä, tämä reipas hilpeä nainen suklaapähkinöitä. Guillaumelle florentiineja, jotka hän syö huolellisesti lautaselta siistissä poikamiesasunnossaan. Narcissen mieltymys kerrossuklaatryffeleihin paljastaa hyvän sydämen karhean ulkokuoren alla. Caroline Clairmont uneksii tänä iltana toffeesta ja herää nälkäisenä ja ärtyisänä. Ja lapset... suklaalastuja, värjätyillä sokerimuruilla kuorrutettuja valkoisia nappeja, kultareunaisia piparkakkuja, marsipaanihedelmiä rypytetyissä paperivuoissa, maapähkinänekkuja, rapeita krokanttikeksejä, irtokonvehteja puolen kilon rasioissa... Minä myyn unelmia, pientä lohtua, makeita harmittomia kiusauksia jotka syöksevät ison joukon pyhimyksiä päistikkaa suklaapähkinöiden ja nougatkonvehtien keskelle... Onko se niin vaarallista?

Kirkkoherra Reynaud on ilmeisesti sitä mieltä. '

s. 65-66  

 

Tämä Harrisin teos on ollut minulla hyllynlämmittäjänä jo monta monituista vuotta. Nyt tämän luettuani olen kuitenkinkin niin lumoutunut, että en voi kuin vain ihmetellä miten ihmeessä en ollut tullut tarttuneeksi tähän aiemmin! Hyvä on siis ilmeisesti aina välillä käydä läpi niitä omiakin hyllyjä :D

 

Pieni suklaapuoti oli ihanan lämmin pieni teos. Minuun jotenkin vetoavat nämä pienten kyläyhteisöjen kuvaukset. Niiden sisäiset jännitteet ja ihmiskohtalot. Viannen kerronnan lisäksi olikin mielenkiintoista päästä kurkistamaan myös tuon hänen vastinparinsa kirkkoherran mielen sopukoihin. Kuinka hänelläkin oli omat demoninsa, jotka avasivat hänen muukalaisvihaansa ja kieltäymyksen polkuaan.

 

Aivan ihana lisä oli tuo Viannen ja hänen äitinsä näkijänkyky, jota en osannut ollenkaan odottaa kirjaan tarttuessani. Ei ihme, että Viannen puoti menestyi ja ihmiset hakeutuivat hänen seuraansa, olihan tällä kyky nähdä ihmisten mieliin heidän tarpeitaan, ja siten osata vastata niihin juuri oikein. Ihana pieni lisänyanssi tuomaan hiukan pientä magiaa arkeen. Tätä teosta lukiessa oli hyvä olo, vaikka konflikteilta ja tragedioiltakaan ei voitu välttyä. Upea pieni teos. Aion ehdottomasti jatkaa sarjan parissa seuraamassa mitä elämä vielä tuokaan heille tullessaan.

 

Tähdet: 4.5 / 5

 

Muualla luettu: Kirjakaapin avain, Mustetta paperilla, Kirjahullun päiväkirja, Olipa kerran kirjablogi, Cillan kirjablogi, Kirja hyllyssä, Villasukka kirjahyllyssä, Sagan uudet silmukat ja Ankin kirjablogi