Ihan lopussa - Sophie Kinsella

Kirjan nimi: Ihan lopussa (The Burnout)

Kirjailija: Sophie Kinsella, suomentanut Kaisa Kattelus

Lukija: Leena Pöysti
Julkaisija: Wsoy

Julkaisuvuosi: 2023, suomennos ja äänikirja 2025

Kesto: 11h 22min

Mistä: Äänikirjapalvelusta

 

Sasha hoitaa markkinointia suuressa nosteessa olevassa start-up yrityksessä. Työ on mahtavaa - ainakin muiden silmissä. Todellisuus on nimittäin se, että Sasha joutuu tekemään pyöreitä päiviä, ja silti sähköpostien vuori ei ota talttuakseen. Työvoimapula on valtaisa, mutta perustajan veli, joka toimii markkinointijohtajana, keskittyy vain erilaisiin iloisuus hankkeisiin. Sasha on aivan ratkeamispisteessä, kunnes lopulta hänen on vain pakko päästä pois. Ryhtyä nunnaksi. Karata. Ihan sama kunhan vain pääsee pois. Hän lähtee juoksemaan pakoon ja - törmää kirjaimellisesti tiiliseinään.

 

Näin ollen Sashan on aika jäädä hermolomalle. Hänen äitinsä, joka on hurahtanut appeihin, löytää Sashalle täydellisen appin. 20 askelta parempaan itseensä! Ja mikä vielä parempaa näin talvikuukaisina heidän lapsuuden lomapaikassa on hyvin tilaa - peräti hienossa Hotelli Rilstonissa. Äiti siis auttaa Sashaa pakkaamaan hulavanteet ja joogamatot matkaan ja varmistaa, että hotellin henkilökunta on valmis tarjoamaan hänelle lehtikaalismoothieta ja puhdistavaa nonimehua. Hotelli ei kuitenkaan ole aivan sitä, mitä Sasha lapsuudestaan muistaa... Merenpuoleisista ikkunoista näkymä on rakennustelineisiin ja ruokasalin pöydät saattavat pettää alta. Mutta ainakin hänellä on käytössään koko ihana Rilstonin ranta! Vaikka avomeriuinti näin talvella ei ehkä niin houkutakaan... Sitten rannnalle ilmestyy toinenkin työuupunut. Maailman raivostuttavin mies häiritsemään Sashan mindfulness-harjoituksia!

 

Teininä suorastaan ahmin Kinsellan teoksia. Ne olivat hauskaa hömppää, joiden tarinoissa oli aina jokin kiva twisti lähtöasetelmissa. Aikuisiällä olen uudelleenlukenut omasta hyllystä Salaisuuksia ilmassa ja siitäkin on aikaa vierähtänyt jo melkein kymmenen vuotta. Nyt kun univaje painoin vauva-arjessa sen verran pahasti päälle, halusin jotakin mukavaa hömppää kuunteluun, ja päätinkin testata vieläkö Kinsella vetoaa. Ja kyllähän tämän tarinan matkassa tuli naurettua!

 

Kinsellalla on kyky ottaa jokin niinkin vakava aihe kuin paha työuupumus ja silti tehdä tarinasta ratkiriemukas. Siis apua kuinka hauska tuo Sashan pako oli, vaikka samalla ymmärtää, että poloinen on aivan poikki. Entä sitten luksushotelli, joka onkin viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana muuttunut aivan joksikin muuksi. Ja koko kylä tiesi terveysintoilevan Lehtikaalinaisen joka saapui hotelliin, niin että Sasha oli pulassa mistä löytää salaherkut. Nauroin niin paljon tämän tarinan matkassa ja hymy oli huulilla. Silti Kinsellan ote on lempeä ja kohtelee Sashaa rakkaudella.

 

Tuo aivan ratkiriemukas meno ei aivan kuitenkaan kantanut loppuun asti. Iloa kyllä saatiin irti Rilstonin omalaatuisesta henkilökunnasta, mutta eihän uusia absurdeja tilanteita voi loputtomasti saada irti samasta paikasta. Tarina rupesikin sitten taittumaan vahvemmin romanttiseen juoneensa. Pääparin välillä oli nasevaa sanailua, mutta kyllähän siinä vain niin käy, että ne Sashan kauan kadoksissa olleet seksihalutkin rupeavat viimein heräämään. Ehkä Finn ei olekaan se maailman rasittavan mies? Voisiko hän ollakin työuupumuskamu? Tai vielä jotakin muutakin? Tämä osio ei tosiaan ollut niin yllätyksellinen. Toisaalta tässä romanttisen tarinan rinnalla kulki myös heidän muistonsa surffiopettaja Terrystä. Ja kuinka sydäntä lämmitti, että muistisairaana vanhuksenakin he antoivat Terryn kokea vielä yhden suffitunnin ohjauksen. Tämä paluu Kinsellan maailmaan yllättikin minut positiivisesti. Ehkäpä sitä voisi kuunnella hänen tuotantoaan lisääkin, kun tarvitsee hauskaa ja kevyttä hömppää luentaan.

 

Tähdet: 3.5 / 5