Kirjan nimi: Myrsky (The Tempest)
Kirjailija: William Shakespeare, suomentanut Matti Rossi
Julkaisija: Wsoy
Julkaisuvuosi: 1611, suomennos 2010
Sivumäärä: 153
Mistä: Kirjastosta
' Miranda
Jos te, rakas isä, mahdillanne panitte nuo
villit vedet myrskyämään, rauhoittakaa ne
On kuin taivas haluaisi sataa liekehtivää tervaa,
mutta meri, pilven poskiin saakka nousten,
sammuttaa sen tulet. Mitkä tuskat minä kärsin
niiden kanssa, joiden kärsimykset näin:
uljas laiva, jossa varmaan oli joku jalo ylhäinen,
noin vain meni kappeleiksi! Sydämeni
vavahteli heidän huudoistaan - he menehtyivät,
ihmisraukat. Jokin jumala jos olisin,
niin mahdillani olisin maan sisään upottanut
meren, ennen kuin se ehti niellä kelpo laivan
ja sen matkustajat. '
s. 30
Miranda asuu isänsä Prosperon kanssa lähes autiolla saarella. Eräänä iltana Prospero nostattaa hirmuisen myrskyn. Ohi on nimittäin lipumassa Napolin kuningas ja Milanon herttua väkineen. Samainen Milanon herttua, joka on Prosperon veli ja ryöstänyt häneltä hänen valtakuntansa karkottaen Prosepron ja Mirandan merille. Nyt saarella ilmanhenki Ariel on Prosperon käskyläisenä ja siten kosto on viimein mahdollinen.
Prosperon suuri suunnitelma on saattaa oma tyttärensä Miranda yhteen Napolin kuninkaan pojan kanssa. Ariel järjestää haaksirikkoiset eripuolille saarta ja näin suunnitelma lähtee täytäntöön. Sillä välin kun nuoret rakastuvat, Napolin kuninkaan veli ja Milanon herttua suunnittelevat omaa vallankaappaustaan. Onpahan myös noidan poika epämuodostunut Prosperon orja Caliban, joka on halukas vaihtamaan isäntää viiniä maistettuaan viinikellarin hoitajan ja narrin matkaan.
Olen aiemmin lukenut Shakespearea vain alkuperäiskielellä (As you like it ja Romea & Juliet), mutta tällä kertaa lähikirjastostamme ei löytynytkään tätä The Tempestia englanniksi. Näin ollen tartuin Myrskyyn nyt suomeksi ja yllätyinkin positiivisesti. Olin jotenkin ajatellut teoksen kielen olevan haastavaa ja runomitallista. Sen sijaan tämä olikin oikein helppolukuista tekstiä. Näytelmämuoto myös takasi juonen jatkuvan liikkeen dialogin matkassa. Koko ajan siis pysyi hyvin kärryillä. Ehkä jatkossakin pitäisi tutustua Shakespearen tuotantoon suomeksi, kun se on tehty näin helpoksi!
Mitä itse tarinaan tulee niin viihdyin sen matkassa varsin mukavasti. Tarina on varsin lyhyt ja siten kaikkiin juonilankoihin ja henkilöihin ei voinut syventyä kovin syvälle. Tartuin silti aina ilolla tähän Shakespearen näytelmään ja odotin innolla mitä se seuraavaksi tarjoaisikaan.
Tässäkin teoksessa olisi varmasti paljon tasoja analysoitavaksi. Esimerkiksi Prosperosta, joka luovutti valtakuntansa hoitamiseen veljelleen keskittyen itse vain omaan mieliharrastukseensa lukemiseen. Oliko ihmekään, että hän laiminlyötyään velvollisuutensa menettekin kaiken? Nykyään eletään indivudualismin aikaa, mutta Shakespearen aikana moinen laiminlyönti oli kiistatta suuri rikos. Siirtomaavalta myös näkyi teoksessa. Prospero kun muuttaa saarelle tyttärensä kanssa, niin samalla hän tulee orjuuttaneeksi alkuperäisasukkaan Caliban ja ilmanhenki Arielin orjikseen itse halliten siellä. Samoin haaksirikkoisissakin itse kukin pohtii omaa asemaansa. Varsinainen nuorten lempi oli aika yhtäkkistä eikä herättänyt ainakaan tässä lukijassa kovin suuria tunteita. Omat univajeiset aivoni eivät jaksa kuitenkaan tämän enempää lähteä analysoimaan kaikkia Shakespearen teoksen tasoja. Ihan mukava pieni välipalateos, vaikka en uskokaan, että pidemmän päälle tästä jää kovin suurta muistijälkeä.
Tähdet: 3.5 / 5
Muualla luettu: Paljon melua kirjoista, Unelmien aika, Miina <3 William, Jokken runonurkka, Lukijatar ja Cillan kirjablogi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti