Kirjailija: Kazuo Ishiguro, suomentanut Helene Bützow
Lukija: Krista Kosonen
Julkaisija: Tammi
Julkaisija: Tammi
Julkaisuvuosi: 2021, suomennos ja äänikirja 2021
Kesto: 11h 33min
Mistä: Äänikirjapalvelusta
Klara on KY eli keinotekoinen ystävä. He asuvat liikkeessä ja odottavat nuorta, joka tulisi ostamaan heidät. Maailma on muuttunut yhä monimutkaisemmaksi ja todellisia kontakteja on vähemmän. KY on lapsen tuki ja turva. Aina saatavilla ja oppimassa lapsestaan jotta pystyy vastaamaan tämän tarpeisiin parhaalla mahdollisella tavalla. Klara on erityisen tarkkaavainen robotti. Hän havainnoi ympäristöään kaupan ikkunasta ja on kiinnostunut maailmasta. Ja ikkunan takaa hän näkeekin eräänä päivänä tytön, joka kävelee hiukan vaikeasti. Tytön, joka pyytää Klaraa odottamaan häntä.
Lopulta Klaralla alkaakin uusi elämä perheessä. Hän muuttaa maalle 14-vuotiaan Josien ystäväksi. Josie on kuitenkin pahasti sairas ja hänen voinnissaan on parempia ja huonompia jaksoja. On myös Josien lapsuudenystävä Rick, joka asuu naapuritalossa. Klara havainnoi ja rakentaa oppivaa malliaan sisällään. Mutta ihmismieli on paljon kompleksisempi kuin hän oli osannut arvatakaan.
Klara ja aurinko on roikkunut minulla luettavien listalla jo vaikka kuinka kauan, mutta nyt uuden elokuvan myötä sain viimein tarvittavan töytäisyn napata se varsinaiseen luentaan. Tai tässä tapauksessa kuunteluun. Olen aiemmin tutustunut Ishiguron tuotantoon vain luettuna, mutta silloin niin Ole luonani aina sekä Haudattu jättiläinen ovat ainakin tehneet minuun lähtemättömät vaikutukset.
Ishiguron tunnelmallisen rauhallinen kerronta on omaa luokkaansa. Se on viipyilevää ja rakentaa rauhassa kuvaa ympäröivästä maailmastaan, jotka yleensä ovat varsin nerokkaita sanomiltaan. Tällä kertaa tosin en lumoutunut aivan samoin kuin aiemmin. Klarassa ja auringossa on kyllä jälleen monia tasoja. Sen luoma tulevaisuuskuva ei edes oli kovin kaukainen. Inhimillisyyttä pohditaan monin tavoin. Klaran usko vaikeinakin hetkinä auringon parantavaan voimaan saa uskonnollisia piirteitä - vaikka kyseessä onkin vain keinoystävä. Kirja saa myös pohtimaan voisiko keinoystävä todella koskaan korvata oikeaa ihmistä? Entäs maailma jossa nuoret on paranneltu - mutta millä riskillä...
Klara ja aurinko oli teos jolta odotin paljon, mutta joka kuitenkin jätti vähän kädenlämpöisen jälkimaun. En tiedä johtuiko tämä osittain siitä että tapahtumat on kuvattu keinoystävä Klaran näkökulmasta, mutta jotenkin kerronta piti minua jatkuvasti vähän käden mitan päässä. Taitaen kyllä Ishiguro on kuvannut Klaran hiukan robottimaista maailmanhahmotusta ja ihmisten toiminnan ihmettelyä. Mutta jokin kipinä jäi silti tästä tarinasta uupumaan. Olisin halunnut päästä vielä syvemmälle tuohon tulevaisuuskuvaan ja sen yhteiskuntajärjestykseen. Odotin koko tarinan milloin Ishiguro sen tekisi, veisi jalat altani ja imaisisi minut tarinan seuraavalle tasolle, mutta ei. Tietyllä tapaa koskettava ja herkkä tarina inhimillisyydestä, mutta ei siltikään Ishiguron parhaimmistoa.
Tähdet: 3.5 / 5
Muualla luettu: Kirjasähkökäyrä, Kirjaluotsi, Mustelmiinan mietteitä, Kirjakaapin kummitus, Tuijata, Mummo matkalla, Kirja hyllyssä, TPI´s reading diary, Sivumerkkejä, Unelmien aika, Arde arvioi, Kirjakaapin avain, Sheferijm, Kirjahilla ja Kirjavinkit

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti