Englantilainen romanssi - Niina Mero

Kirjan nimi: Englantilainen romanssi

Kirjoittaja: Niina Mero
Kustantaja: Gummerus

Julkaisuvuosi: 2019

Sivumäärä: 379

Mistä: Kirjastosta

 

' En tiennyt, miten olisin selittänyt Helille haluttomuuteni matkustaa Englantiin. Hänkin tiesi, kuinka paljon rakastin englantilaisia kirjailijoita, komisarioita ja romantiikan ajan taidetta. Matkustin Englantiin nojatuolissani lähes joka ilta, ja se oli täydellistä. Mutta todellisuus ei koskaan vastaa mielikuvaa vaan tuottaa aina pettymyksen. Minä tiesin kokemuksesta, mitä tapahtuisi, jos antaisin romanttisten haavekuvieni täyttää mieleni ja kuvittelisin, että voisin kokea todellisessa maailmassa jotain niiden veroista. [- -] enkä ollut valmis siihen, että Englanti tuottaisi minulle pettymyksen.'

s. 17-18

 

Nora on freelancer toimittaja, tai kuten hänen tatuoijansa Mikko asian ilmaisee työtön, joka valmistelee graduaan viktoriaanisista romantiikan kirjailijoista. Keatsin ja Shelleyn runot ovat hänelle elämän suola ja muutenkin Englanti on hänen haaveidensa maa. Komisario Morsen Oxfordiin on turvallista tehdä nojatuolimatkoja, mutta hän ei vahingossakaan halua rikkoa tätä luomaansa haavekuplaa. Ja sitten hänen siskopuolensa Helin on pakko löytää Mark. Englantilainen aristokraatti valtavalla kartanolla, jossa on palvelusväkeä kuin Downton Abbeyssä konsanaan. Ja nyt he ovat menossa naimisiin, eikä Nora pysty välttämään enää Englannin reissua.

 

Kun Nora astuu kartanon pihalle, hän ei enää tiedä eletäänkö siellä todella 2000-lukua vai onko hän tullut astuneeksi Jane Austenin romaaniin. Nyreä hovimestari kyräilee alta kulmien, päivällisille pitäisi pukeutua hienoon mekkoon ja huoneet ovat täynnä historian havinaa. Vaikka Nora rakastaakin historiallista Englantia, on täysin eri asia miten tämä kauttaaltaan tatuoitu ja mustiin t-paitoihin ja maihareihin pukeutuva nuori nainen onnistuu solahtamaan osaksi Helin tulevaa aristokraattiperhettä. Heli on ollut heistä aina se sosiaalinen päivänsäde ja Nora hiljainen omissa oloissaan viihtyvä gootti lukutoukka. Matkallaan Nora tulee myös sotkeutuneeksi isäntäperheensä sukusalaisuuksiin. Perheen vanhin poika James on nimittäin kadonnut kymmenen vuotta sitten, eikä kukaan suostu puhumaan hänestä mitään. Mitä tälle synkälle taiteilijasielulle on oikeastaan käynyt?

' Pieneksi hetkeksi kaikki katosi. Jamesin mysteerikatoaminen, Helin häät, Tampere ja Mikko ja käytöstavaton kissani. Millään ei ollut merkitystä, mikään ei ollut tärkeää. Hengitin kirjojen tuoksua ja elin. He olivat siellä kaikki. Kaikki minun kuolleet romantiikan sankarini, tuberkuloottinen Keats, rannalle huuhtoutunut Shelley, sodan ja sairauksien runtelema Byron ja vanhan koulun oopiumisti Coleridge. Rivejä rivien jälkeen, vanhoja ja vielä vanhempia painoksia, joiden selät olivat murtuneet ja ryhti kumartunut, painoksia, joissa kansipaperit olivat vielä värikkäitä ja kalliita, nahkaselkäisiä painoksia ja kullalla kaiverrettuja painoksia. Omistuskirjoitettuja painoksia, ajattelin itsekseni, mutta tiesin kuvittelevani liikoja. Vaikka joku kirjallisuudenopiskelija olikin sattunut löytämään vintistä Mary Shelleyn lordi Byronille omistaman ensipainoksen Frankensteinista, minulla tuskin kävisi yhtä hyvä tuuri. Mutta rahallinen arvo ei ollut se, mikä minua kirjoissa houkutti, vaan niiden ikä ja eletty elämä, sivujen kulumat ja ääni, joka niistä selaillessa kuului. '

s. 98

Tämä on teos, joka sopii jokaiselle brittifanille. Se on täynnä viittauksia eri kirjoihin, sarjoihin ja elokuviin. Englannin voi suorastaan kokea kaikilla aisteillaan Noran mukana. Minulle romantiikan ajan kirjailijoiden Shelleyn ja Keatsin tuotanto ei ole tuttua, mutta nautin silti Noran matkassa näihin mestareihin tutustumista. Sen sijaan Komisario Morset, Downton Abbeyt ja Bridget Jonesit ovat tälle tytsylle sentään tuttuja. Kaikilta näiltä sivuilta suorastaan paistoi kirjailija Meron omakin rakkaus kirjallisuutta ja Englantia kohtaan. Ei kukaan muuten olisi voinut ilakoida tuolla tahdilla näitä viittauksia tekstinsä lomaan. 

 

Tämä on teos, joka paperilla vaikuttuu aivan täysin minun kirjaltani. Vanha kartano synkkine sukusalaisuuksineen, check. Lukuisia viittauksia englantilaiseen kirjallisuuteen ja sarjoihin, check. Luonnollisestikin vielä romantiikalla kuorrutettuna, check. Luin vastikään Messinan dekkarin Murha paremmissa piireissä, joka oli kuin Jane Austenia murhajuonella. Ajattelin, että tuo oli hyvinkin herkullinen idea ja sitten tämä Meron teos tulikin vastaan kirjastossa. Tällä kertaa siis romantiikkahyllystä eli hömppää synkkäsalaisuuksisessa kartanossa. Pidin myös, että Nora ei suinkaan ollut stereotyyppinen romantiikka kirjallisuuden päähenkilö vaan tatuoitu oman tiensä kulkija. Toisinaan kyllä Noran vatvomiset menivät jo hiukan liiankin pitkälle minun makuuni ja voi apua oikeasti sitä miesten esineellistämistä, kun kuolataan niin avoimesti vain vatsalihasten perään. Olihan se romantiikkajuonikin aika ennalta-arvattava, mutta hyväksyttänemme nämä genrelleen ominaisina piirteinä. Olin suorastaan yllättynyt, että kyseessä oli kotimainen teos eikä sittenkään kansainvälistä menestystä kahminut käännös. Mukavaa aina löytää kiinnostavia uusia tuttavuuksia kotimaisista kirjailijoista. Vaikka teos ei siis aivan napakymppi ollutkaan, niin nautin silti sen matkassa ihastuttavassa goottilaisessa kartanomiljöössä.

 

Tähdet: 3.5 / 5

 

Muualla luettu: Lumiomena, Lukujonossa, Kahvikissan kirjahylly, Kirjaluotsi, Mitä luimme kerran, Kirja hyllyssä, Oksan hyllyltä, Tuijata, Annelin kirjoissa, Kirjojen kuisketta, Kirjan pauloissa, Kirjoihin kadonnut, Kirjasähkökäyrä, Bibbidi Bobbidi Book, Ruusun nimi, Luetut, lukemattomat, Siniset helmet, Kirjakaapin kummitus, Anun ihmeelliset matkat ja Amman lukuhetki