Kirjan nimi: Tuhkan valtiatar, osa 1 & 2 (Kingdom of Ash)
Sarja: Throne of Glass #7
Kirjailija: Sarah J. Maas, suomentanut Sarianna Silvonen
Julkaisija: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2018, suomennos 2022
Sivumäärä: 1167 (695 + 472)
Mistä: Kirjastosta
' Prinsessa oli lukittu arkkuun, joka oli kätketty saarelle joen sydämeen, ja hän kertoi itselleen tarinaa kerran toisensa jälkeen kun iankaikkinen tuska raateli hänen ruumistaan. '
s. 12
Suuri päätös on koittanut: mahtava lopputaistelu on edessä joka tulee määrittämään voittaako Erawanin pimeys vai Aelin johtama toivon rintama. Taistelun myrskyn dramaattisten tapahtumien seurauksena Aelin ei kuitenkaan ole suinkaan valtakunnassaan Terrasenissa johtamassa joukkoja serkkunsa soturiprinssi Aedonin rinnalla. Siellä Aelinin roolia nimittäin esittää hovin muodonmuuttaja Lyssandra. Vaivalla yhteen haalittujen sotajoukkojen ei voi antaa tietää totuutta. Nimittäin että Aelin on poissa.
Aelin makaa rautaisessa arkussa - kaiken taikuuden takahduttavassa vankilassa haltiakuningatar Maeven vankina. Häntä kidutetaan toinen toistaan julmemmin keinoin ja hänet koitataan saada murtumaan lopullisesti. Aelinin puoliso Rowan ei kuitenkaan menetä toivoaan. Hän etsii Aelinia vaikka maailman ääristä haltiatovereidensa kanssa. Aelinin on pakko kestää. Ja heidän onnistua. Lisää viimeisiä joukkoja kerätään yhteen mantereella, mutta riittääkö sekään Erawanin ylivoimaisia pimeyden olioita vastaan. Mutta ilman Aelinia, mitä mahdollisuuksia heillä on ?
' Olipa kerran maa, joka paloi kauan sitten tuhkaksi, ja siellä nuori prinsessa, joka rakasti valtakuntaansa... '
s. 12
Se on jotenkin haikeaa, kun sarja jota on jo pitkään seurannut tulee päätökseensä. Olen varsinkin nämä viimeiset kirjat lukenut aikamoista haipakkaa. En ole malttanut lopetta lukemista kun olen halunnut elää näiden hahmojen parissa jännittävät viimeiset hetket. Odottaen miten kaikki tulee päättymään ja samalla peläten, että tarina viimein tulee päätökseensä. Onneksi minulla on vielä Maasin Crescent city-sarjasta kolmas osa lukematta ja pian Valtakunta-sarja saa myös jatkoa, joten vaikka näille rakkaille hahmoille joutuukin sanomaan heipat niin eroahdistus Maasin romantasioihin ei ehdi muotoutua liian suureksi.
Tämäkin sarja on kasvanut paljon. Kirja kirjalta siihen on tullut lisää syvyyttä ja hahmoja. Maailma muotutunut kypsemmäksi ja tarinan imu vienyt aivan menneessän. Tässäkin teoksessa oli jo niin eeppiset mittasuhteet tähän loppuun pedattu, että vaikean paikan edessä on Maas ollut. Kuinka luoda tyydyttävä lopetus? Mielestäni olikin hyvä jakaa edelleen tarina erillisiin juonilankoihin Aelinin kidutukseen, etsijäpartioon, noitien ja Dorianin seikkailuihin sekä itse armeijan sotajoukkioihin.
Vaikka pidänkin paljon fantasiakirjallisuudesta niin pakko se on tunnustaa, että suuret taistelut eivät oikein jaksa pitää kiinnostustani yllä. Luonnollisesti tämä viimeinen osa pitääkin sisällään tämän monen monta osaa pedatun eeppisen lopputaistelun, mutta onneksi tosiaan tasapainona oli nuo monet kertojanäkökulmat rakentamassa kukin omia palasiaan loppuratkaisuun. Haikein mielin nyt onkin aika jättää hyvästit Aelinille ja kumppaneille. Hyvin Maas onnistui pitämään pakkansa koossa aivan loppuun asti.
Tähdet: 4 / 5
Muut sarjasta lukemani osat:
1. Lasipalatsi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti