Kirjahamsterin lukuvinkit: Kasvattitytön tarina - Jane Austen (Klassikkohaaste 20)

Kirjan nimi: Kasvattitytön tarina (Mansfield Park)
Kirjailija: Jane Austen, suomentanut A.R. Koskimies
Kustantaja: Karisto

Julkaisuvuosi: 1814, suomennos 1987

Sivumäärä: 480

Mistä: Omasta hyllystä

' Kaikki muut Fannyn ympärillä olivat iloisia ja touhukkaita, onnellisia ja tärkeän näköisiä - kullakin oli osansa, pukunsa, mielikohtauksensa, omat ystävänsä ja liittolaisensa, kaikki neuvottelivat milloin mistäkin ja tekivät vertailuja, joita säestettiin lystikkäillä pilapuheilla. Fanny yksin oli mitätön ja surkea, osaton siitä kaikesta. Häntä ei huomattu eikä kaivattu, lähtipä hän pois tai jäi heidän joukkoonsa, olipa keskellä hälinää tai vetäytyi oman itähuoneensa yksinäisyyteen. Mikä tahansa oli ollut parempi kuin syrjästäkatsojan asema. '

s. 168

Olipa kerran kolme kaunista sisarusta, joista vanhin nai oikein varakkaan miehen, joka omisti Mansfield Park kartanon. Seuraava sisarista nai tuon kartanonherran ystävän ja kylän papin ja kolmas karkasi merimiehen matkaan ja katkaisi välinsä muihin. Nyt vuosia on vierähtänyt ja Mansfield Parkin lady Bertram ja papin rouva Norris päättävät tarjota auttavaa kättään köyhälle siskopololleen, jolle on jo pian syntymässä kymmenes lapsi. He siis päättävät ottaa Mansfield Parkiin kasvattityttäreksi tämän vanhimman tyttären, kymmenvuotiaan Fannyn.

Ujo Fanny siis vetäistään rakkaan veljensä luota suureen kartanoon vieraiden ihmisten joukkoon. Luonnollisesti hän ei osaa käyttäytyä oikein tai tiedä asioita samoin kuin hyvän koulutuksen saaneet serkkunsa, joten häntä pidetään hiukan yksinkertaisena. Vaikka vuodet vierivät ero kartanon lasten ja Fannyn välillä pysyy. Fanny auttelee tunnollisesti lady Betramia ja rouva Norrista ja muuten pysyttelee syrjässä. Ainostaan kartanon nuorempi poika Edmund koittaa kannustaa ujoa Fannya ulos kuorestaan ja tukea hänen kasvuaan nuoreksi ja ajattelevaiseksi naiseksi.

Jo nuoriksi aikuisiksi kasvaneet lapset saavatkin säpinää elämäänsä, kun uuden papinrouvan naimattomat veli ja sisko Crawfordit tulevat vierailulle. Sisko on mitä elegantein ja suoraan Lontoon seurapiireistä. Hän varastaa välittömästi perheen tyttöjen Marian ja Julian ystävyyden sekä nuoren Edmundin sydämen. Vastaavasti varakas ja sukkelasanainen herra Crawford sulattaa molempien serkkutyttöjen sydämet, vaikka Maria onkin jo kihloissa toisaalle ja herra Crowfordilla on maine varsinaisena sydäntenmurskaajana. Vain Fanny ei tunnu lämpenemän näille uusille naapureille, sillä hän näkee heidän pintansa alle sen mille muut ovat sokeat. Aikamoiseen suhdepyöritystä on kuitenkin luvassa ennen kuin lopussa viimein sanotaan tahdon.

' Veli vain hymyili syytökselle ja sanoi hetken kuluttua: - En oikein tiedä mitä ajatella neiti Fannysta. En ymmärrä häntä. En päässyt hänestä eilen oikein perille. Millainen hän on luonteeltaan? Onko hän hyvin vakava? - Onko hän hiukan erikoinen? - Onko hän kovin kainosteleva? Miksi hän oli niin sulkeutunut ja katseli minua niin vakavasti? Tuskin sain hänet avaamaan suutaan. Koetin huvittaa häntä, mutta en ole koskaan ollut kenenkään tytön seurassa niin kauan siinä tarkoituksessa niin huonolla tuloksella. Eikä kukaan tyttö ole katsellut minua niin ankarasti. Minun on voitettava hänet. Hänen ilmeensä sanoo: "En tahdo pitää teistä, en suostu pitämään teistä." Mutta minäpä tahdon, että hän pitää minusta. '

s. 236-237

Nyt on jälleen koittanut kirjabloggaajien klassikkohaasteen aika, jota Tuulevin lukublogi emännöin tällä kertaa. Kun tajusin tuossa tammikuun puolessavälissä, että ikuisuusprojektikseni jo muodostunut Oscar Wilden kokoelmateos ei kyllä millään ehdi valmistua tähän päivämäärään mennessä, piti hiukan tutkia omien kaappien sisältöä, että mitäs klassikkoja siellä on odottamassa lukemista. Austen on onneksi varsin takuuvarmaa klassikkotavaraa, joten päätin tehdä lennosta vaihdon ja ottaa tämän lukuun. Onneksi teksti tosiaan oli vetävää ja kartanoitten romantiikkakiemurat Austenin tuttua laatua, joten sivut kääntyivät tehokkaasti ja ehdin tämän lähes viisisataa sivuisen teoksen lukea tähän haasteeseen.

Viime vuosina olen tullut lukeneeksi erityisesti venäläisiä klassikoita, joten oli oikein mukava ottaa pitkästä aikaa hyppy perienglantilaiseen kartanomiljööseen. Jokin noissa pidättyväisissä käytösnormeissa ja seurustelusäännöissä vain jaksaa viehättää. Kasvattitytön tarina ei kuitenkaan ole aivan niin selkeä avioliittoromaani kuin monet muut Austenin teokset. Paljon pyörittiin syrjässä pysyttelevän Fannyn matkassa ja hän jos kuka oli tyytynyt rooliinsa haaveilemaan serkustaan kaukaa samalla kun muu kartanon nuoriso oli se joka tavoitteli Crawfordien sisaruksista. Oikeastaan Fanny oli Austenin romaanisankariksi varsin hajuton ja mauton. Harmaa hiirulainen seinustalla, jonne hänet helposti unohdettiin, jos oli jotain muuta kiinnostavaa edessä. Sähäkkää dialogia ja suuria tunteita ei siis kannata tämän teoksen sivuilta etsiä, vaikka Austen onkin kyseessä.

Oikeastaan suurimman osan kirjaa minun kävi vain sääliksi Fannya. Hänet riuhtaistiin kysymättä oman perheensä suojista. Tosin kieltämättä perhe oli varsin kaoottinen, köyhä ja vanhemmat välinpitämättömiä, mutta sentään siellä oli veli William. Sitten hän on uudessa paikassa, jossa kukaan ei oikein edelleenkään välitä hänestä, mutta rouva Norris kyllä jaksoi muistuttaa, kuinka suuressa kiitollisuudenvelassa hän on perheelle. Kun kouluhuone jää tyhjilleen nuorison kasvettua, saa Fanny huoneen käyttöönsä, mutta takkavalkeaa sinne ei sytytetä edes talvella. Pitäähän hänen oppia nöyryyttä eikä luulla olevansa yläluokkaisten serkkujensa kaltainen. Mutta vaikka Fanny ei ollutkaan kaikista valovoimaisin päähenkilö, on Austenin kerronta silti sen verran vetävää, että se piti otteessaan mainiosti läpi koko teoksen. Ei siis ihme, että hänen kynänjälkiään luetaan näin vielä 200 vuoden jälkeenkin.

Tähdet: 3.5 / 5