Kirjoittaja: A.J. Jacobs, suomentanut Kira Poutanen
Kustantaja: Nemo
Julkaisuvuosi: 2007, suomennos 2008
Sivumäärä: 410
Mistä: Kirjastosta varaamalla
Tämän kirjan kanssa olen sitten jumittanut viimeiset pari viikkoa. Uskonnon kurssilla tehdään analyysi jostakin artikkelista ja tietysti minä fiksuna tyttönä menin kysymään voisinko tehdä sen kirjasta. Siten siis tämäkin päätyi lukulistalleni. En kyllä muista lukeneeni aiemmin näin uskontokeskeistä kirjaa. Odotukseni kirjan suhteen muuttuivat moneen otteeseen. Aluksi pelkäsin kirjan olevan pelkkää uskonnollista paasausta, sitten aloitin kirjan ja luin sitä ihan innoissani ensimmäiset reilu sata sivua. Sen jälkeen taas rupesin jumittamaan enkä tuntunut etenevän pariin viikkoon ollenkaan... Hyvin ristiriitaista siis.
Kirjan koko nimi on siis Raamatullinen vuosi: Yhden miehen nöyrä yritys noudattaa Raamattua mahdollisimman kirjaimellisesti (The year of Living Biblically: One Man´s Humble Quest to Follow the Bible as Literally as Possible), joka kuvaakin hyvin kirjan koko juonta/ideaa. Kirjailijan/toimittajan pyrkimys oli siis elää täydellisen raamatullista elämää eli seurata niitä kaikkia Raamatun sääntöjä mahdollisimman kirjaimellisesti. Mielenkiintoisen tästä tekee sen, että kirjailija A.J. oli itse aluksi Agnostikko, joten hän tuli pohtineeksi monia käskyjä ja niitten tulkintoja. Hänellä tuntui olevan todellinen halu ymmärtää mistä ne ovat lähtöisin, ja hän kävikin usean eri uskonnollisen seuran luona pohtimassa sääntöjen takoituksia. Hänellä oli suht avoin mieli, vaikka kyllä ne järkiperusteet aina silloin tällöin nousivat hänen mieleensä mm. silloin kuin sääntönä on tappaa taikurit.
''Miljoonat amerikkalaiset sanovat lukevansa Raamattua kirjaimellisesti. Vuoden 2005 mielipidetiedustelun mukaan he edustavat lähes 33%:a kansasta, vuoden 2004 Newsweekin tutkimus sanoi luvun olevan 55%. Raamatun kirjaimellinen tulkinta vaikuttaa Yhdysvaltain Lähi-idän politiikkaan, sen asenteisiin homoseksuaalisuuteen, solututkimukseen, koulutukseen, aborttiin - jopa sääntöihin siitä saako sunnuntaisin ostaa olutta.
Epäilin kuitenkin, että lähes jokaisen lukijan näkemys kirjaimellisuudesta perustuu valintoihin. Ihmiset valitsevat vain omia näkemyksiään - oikeistoa tai vasemmistoa - tukevat säännöt. Minä en aikonut tehdä niin. Ajattelin naivisti, että kuorisin päältä kaiken turhan tulkinnan ja löytäisin alta oikean Raamatun. Olisin todellinen fundamentalisti. Olisin peloton. Toimisin juuri niin kuin Raamatussa sanotaan ja saisin näin selville, mikä Raamatussa on vanhentunutta ja mikä hienoa ja ajatonta.''
s. 11-12
Kuten arvata saattaa eivät asiat aivan näin sujuneet. A.J. huomasi moneen otteeseen rikkovansa aivan peruskäskyjä, kuten valehtelemisen kieltävää. Ovathan valkoiset valheet nykyisin täysin arkipäivää. Tuo kaikkien sääntöjen noudattaminen oli myös mahdotonta samanaikaisesti, koska hän sai Raamatun säännöistä 72 sivua pitkän listan eli yli seitsemänsataa sääntöä. Siinä oli jo vähän liikaa pureskeltavaa itse kullekin, varsinkin kun jo englannin kielisenä on yli kolmetuhatta eri versiota Raamatusta. Yllä olevat sääntömäärät olivat vain yhdestä versiosta löytyneet. Huh! On siinä paljon tulkitsemista. Apua hän näiden lukuisten sääntöjen tulkintaan sai eri uskonnollisiltalahkoilta, joista monet tulkitsevat mielestään Raamatua kirjaimellisesti. Mutta kuten tuossa lainauksessa sanottiin, aina tässä kirjaimellisessä tulkinnassa valikoidaan niitä sääntöjä.
A.J. kävi siis keskustelemassa monien eri Rabbien kanssa enimmäkseen (ääri)ortodoksijuutalaisten. Tämän lisäksi hän kävi tapaamassa ja keskustelemassa mm. amishien, jehovantodistajien, kreationistien, samarialaisten, hasidilaisten, luterilaisten, Red-letter-kristittyjen, Jerry Falwellin kirkon, Evangelicals concerned-ryhmän & käärmeiden käsittelijöiden kanssa. Kävipä hän myös tapaamassa ateistien ryhmää. Näistä mm. Jerry Falwellin mielestä 9/11 isku oli rangaistus jumalalta ja syypäät olivat pakanat, abortintekijät, feministit ja homot. Ymmärrän hyvin, miksi A.J. ei hirveästi innostunut heidän ajatusmaailmastaan... Tietysti A.J. kävi myös keskustelua aivan peruskristittyjen kanssa kirjan loppupuolella jossa hän keskittyi Uuteen testamenttiin. A.J. oli siis alussa (nimeellisesti) juutalainen, joka selittää sen, että hän keskittyikin projektissaan huomattavasti enemmän Vanhaan testamenttiin ja sen säädöksiin.
A.J:n kommelluksia oli (ainakin aluksi) mielenkiintoista seurata. Kyllähän sen tiesi, että ongelmia tulee jo pelkästään siitä, että hän ei saa koskea naiseen kun tällä on kuukautiset tai mihinkään minkä päällä tämä on maannut tai istunut. Ei siis muuta kuin retkituoli kainaloon, eihän sitä ikinä tiedä kuka bussin tai ravintolan penkeillä on istunut, ja menoksi. Eli kätteleminen ei oikein käynyt päinsä naisten kanssa, ja ihmetteleviin kysymyksiin piti vastata rehellisesti ja näistä syistä ei oikein pidetty. Outoja katseita herätti myös A.J. valtoimenaan rehottava parta, jota ei saanut leikata. Jotkut säännöt olivat myös ristiriidassa keskenään mm. viinin juontiin liittyen. Hyvin kävi myöe selväksi, että jos haluaa löytää Raamatusta syyn teoilleen, niin se varmaankin löytyy, ainakin jollakin tulkinnalla.
Kirjan rakenne oli myös kiva. Se oli jaettu kahteentoista osaan, vuodessa olevien kuukausien mukaan. Näitten sisällä oli lyhyitä osia, jotka alkoivat aina jollakin säännön (tai elämnviisauksella kuten loppua kohden kävi harmikseni) lainauksella Raamatusta, ja siihen sääntöön A.J. sitten pureutuikin siinä osassa sitten syvemmin. Kirja oli hyvin kirjoitettu, mutta loppukohden se rupesi olemaan jo vähän saman toistoa. Puolet lyhyempänä kirja olisi luultavammin jaksanut pitää otteessaan. Niitten kannattaa lukea, joita kiinnostaa Raamatun säännöt ja mitä tapahtuu kun niitä yritetään noudattaa kirjaimellisesti nykypäivänä.
Tähdet: * * *
Kirjaa onkin luettu yllättävän paljon: Nenä kirjassa, Kirjavinkit, Kirjafanin elämää, Bliqblaqbloq, Picea & Mitä tänään luettaisiin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti