Siiveniskujen valtakunta - Sarah J. Maas

Kirjan nimi: Siiveniskujen valtakunta (A Court of Wings and Ruin)

Sarja: Valtakunta #3 
Kirjailija: Sarah J. Maas, suomentanut Sarianna Silvonen
Kustantaja: Gummerus

Julkaisuvuosi: 2017, suomennos 2021

Sivumäärä: 821  

Mistä: Kirjastosta

 

' Kuluneiden viikkojen aikana olin suunnitellut oman käytökseni yhtä huolellisesti kuin olin sommitellut maalaukseni. Jos olisin esiintynyt sellaisena kuin aidosti halusin olla, käsiini olisi kasvanut raatelukynnet ja olisin kuristanut tämänhetkiset seuralaiseni hengiltä. Olisin silannut kullatut salit verellä.

Mutta vielä ei ollut sen aika.

Ei vielä, vakuutin itselleni näinä viikkoina jokaisen siveltimenvetoni ja liikkeeni myötä. Nopea kosto ei hyödyttäisi ketään eikä mitään, se vain tyydyttäisi oman kiehuvan raivoni. '

s. 14 

 

Okaruusujen valtakunnassa alkanut ja Usvatuulen valtakunnassa jatkunut Feyren tarina saa jälleen uusia kierroksia. Tällä kertaa hän on palannut jälleen takaisin Kevään hoviin ja sen ylivaltiaan Tamlinin luo. Feyre ei ole voinut unohtaa Tamlinin petturuutta ja tämän tekoja saadakseen hänet takaisin. Kuinka Feyre haluaakaan kostaa, mutta sen sijaan suostuu esiintymään sinä arkana palkintovaimona jona Tamlin häntä pitää. Oikeasti hän on kuitenkin jotakin aivan muuta. Vaikka side Yön ylivaltiaaseen Rhysiin pitääkin pitää salassa, ei se muuta sitä että Feyre on hänen ylivaltiattarensa - ja voimakas. Ja Feyren koston Tamlin saa tuta.

 

Koko Prythianin saarta uhkaa myös tuho, sillä Hybernin kuningas on päättänyt palauttaa vanhat "hyvät" ajat ihmisorjineen. Feyrellä ja Rhysillä onkin haastavat paikat edessään. Kuinka onnistua yhdistämään toraisat haltiahovit? Varsinkin kun puolustettavana ei suinkaan ole vain omat rajat vaan myös puolustuskyvyttömien ihmisten etelä. Mutta vain yhdessä heillä on edes pieni mahdollisuus selvitä Hybernin kuninkaan ja Padan hirmuista mahtia vastaa.

 

' Kysymys ei ollut vain siitä, että sota repi elämän väkivaltaisesti riekaleiksi. Se vaikutti myös sieluun peruuttamattomalla tavalla. Saatoin kyllä palata kotiin Velarikseen, saatoin kyllä kokea rauhaa ja kaupungin jälleenrakennuksen... mutta tämä taistelu ja tämä sota muuttaisivat minua peruuttamattomasti. '

s. 434  

 

Noniin nyt viimein päästiin asiaan tämän sarjan kanssa! Ensimmäisen osan kökkö romanssi ja toisen osan masentelut on nyt jätetty taakse ja poliittinen juonittelu pääsi lavalle. Oli kiinnostavaa päästä näkemään enempi taas eri halitijamaita, niiden hallitsijoita ja näiden dynamiikkoja keskenään. Paljon taas saatiin lisää syvyyttä Maasin kehittelemään maailmaan sekä hahmoihin. Nautin siitä kun monet hänen hahmonsa paljastuvatkin ajan saatossa aivan muuksi kuin aluksi on voinut luulla, eikä koskaan voi täysin tietää onko kenestäkään nähty siltikään kaikkia puolia. 

 

Rakastin tässä kirjassa monia asioita. Erityisen suurella mielenkiinnolla seurasin eri hahmojen välisiä dynamiikkoja. Yönhovin jäsenten välillä oli mukavan epämuodollista ja huulta heiteltiin paljon. He olivat tiivis kuin perhe, mutta silti jokaisella oli myös omat rinnakkaisdynamiikkansa toistensa kanssa tuomassa lisämaustetta. Poliittinen juonittelu on myös yksi lempiasiani fantasiakirjoissa ja viimein senkin pariin päästiin tässä sarjassa ja oikein kunnolla. Lopussa oli vielä tarjolla eeppisiä sotiakin. Maasilla on taito viedä tarinaa aina uusiin ja yllättäviin suuntiin. Kun kaksisataa sivua oli jäljellä, ihmettelin mitä tässä enää voi tapahtua, kun kaikkihan näytti jo selvältä, mutta niin vain mattoa vedettiin vielä monen monta kertaa jalkojeni alta ennen kuin pääsimme maaliin. Mahtavaa!

 

Romantasia (eli romantiikan ja fantasian yhdistäminen) on lyönyt viime aikoina todella läpi ja Maas on kyllä yksi sen kuningattarista. Minun puolestani noita kuumia kohtauksia voitaisiin kyllä vähentääkin tässä genren saralla. Voi sen pääparin välisen kemian tuoda esiin muutenkin kuin yksityiskohtaisella aktin kuvauksella, mutta onneksi niitä ei nyt aivan mahdottomasti enää ollut kunhan juoni lähti rullaamaan kunnolla. Ei pidä tuon romantiikan silti antaa hämätä. Näissä teoksissa on nimittäin myös yllättävän paljon syvyyttä. Tässäkin nautin paljon siitä kuinka inhimillisesti sen hahmoja kuvattiin. He nimittäin tekivät mokia ja virhearvioita. Mikään ei ole niin mustavalkoista kuin voisi luulla ensisilmäyksellä. Onneksi kuuntelin siskoni vakuutteluja sarjan paranemisesta. Viimein tämäkin Maasin sarja nimittäin lunasti odotukseni.

 

Tähdet: 4 / 5

 

Muut sarjasta lukemani osat:

1. Okaruusujen valtakunta

2. Usvatuulen valtakunta

 

Muualla luettu: Kirjasähkökäyrä, Ruusunnuppuja, Lukunurkka, Yksi luku vielä..., Koukussa kirjoihin ja Kirjojen pyörteissä