maanantai 24. marraskuuta 2014

Kurpitsajuhla - Agatha Christie

Kirjan nimi: Kurpitsajuhla (Hallowe´en party)
Kirjailija: Agatha Christie, suomentanut Anna-Liisa Laine
Kustantaja: Wsoy
Julkaisuvuosi: 1969, suomennos 2009
Sivumäärä: 227
Mistä: Kirpputorilta

Kuuluisa salapoliisikirjailija Ariadne Oliver on uuden tuttavansa Judith Butkrin luona vierailulla Englannin idyllisellä maaseudulla. Pyhäinpäivä lähestyy, ja pikkutarkka rouva Drake on järjestämässä Woodleigh Commonin kylässä lasten Halloweenkutsut.Ariadne on mukana auttelemassa - tarkemmin sanottuna syömässä omenoita - juhlien järjestelyissä, kun 12-vuotias Joyce yrittää tehdä häneen vaikutuksen kerskuilemalla todistaneensa joskus murhan. Joycen kommentti ohitetaan naureskellen valheena, joita hänellä on tapana viljellä. Itse kutsujen lopussa Joyce löydetään kuitenkin hukutettuna ämpäriin. Hätääntynyt Ariadne päättää hälyyttää hyvä ystävänsä, maailmankuulun salapoliisin, Hercule Poirotin apuun. Poirot laittaakin pienet harmaat aivosolunsa töihin, mutta jotta voisi ymmärtää nykyisyyttä on ensin löydettävä totuus menneisyydestä.

'' Elspeth McKay oli joka suhteessa täysin erilainen kuin veljensä, poliisipäällikkö Spence. Kun Spence oli leppoisa ja tasainen, sisar oli jäykkä ja särmikäs. Rouva McKayn teräväpiirteiset laihat kasvot katselivat maailmaa purevan arvostelevasti. hän oli laiha kuin heinäseiväs, mutta sisaruksissa oli silti tiettyä yhtäläisyyttä. Varsinkin silmissä ja voimakaspiirteisessä leuassa. Poirot ajatteli, että molemmilla oli arvostelukykyä ja tervettä järkeä. Tosin he ilmaisivat ajatuksensa eri tavalla. Poliisipäällikkö Spence puhui hitaasti ja harkinnan jälkeen. Rouva Mckay iskeytyi asiaan nopeasti ja terävästi kuin kissa hiiren kimppuun. ''
s. 62

Luin Kurpitsajuhlan ensimmäisen kerran jo jokunen vuosi sitten, ja se oli ensimmäinen Christieni. Rakastuin silloin päätä pahkaa sen historiaa henkivään tunnolmaan ja kirjoitusasuun sekä omalaatuiseen ihmiskuvaukseen. En ole koskaan välittänyt raaoista, sydämentykytystä aiheittavista dekkareista. Poirotin älynystyröihin perustuvaa työtä on puolestaan oikein nautinnollista seurata. Jos vielä siitä Christien tavasta kuvailla henkilöitä. Se on vain niin ihastuttavaa. Eihän todellisuudessakaan tiedetä muiden ajatuksia ja syvempiä tuntoja, vaan käsitys toisista luodaan ulkonäön ja puheiden avulla. Christie pureutuukin juuri tällaiseen kuvaukseen mestarillisesti. Hän näyttää teräväkatseisesti ihmisiä määrättävät pääpiirteet, jotta lukija osaa mielessään kuvitella oikeanlaisen henkilön. Ikävä kyllä Kurpitsajuhlissa oli paljon vähemmässä määrin tätä kuvailun taituruutta kuin yleensä, eikä kaikkia henkilöhahmoja kuvailtukaan samalla purevuudella. Toisaalta silloin kun henkilöitä kuvattiin, oli se yhtä hykerryttävää kuin aina ennenkin.

'' Tässä jutussa ei näyttänyt pääsevän eroon omenista, Poirot ajatteli. Mikään ei voinut olla miellyttävämpää kuin mehukas englantilainen omena... Ja kuitenkin omenat liittyivät nyt luudanvarsiin ja noitiin ja vanhanaikaisiin kansantapoihin ja murhattuun lapseen. ''
s. 44

Jotakin kiireistäni voi kertoa, että luin Kurpitsajuhlat jo ennen Halloweenian päästäkseni oikean tunnelmaan, mutta pääsin postaamaan siitä vasta nyt. Hupsis! Joka tapauksessa tragedia ei sinäänsä ole kovin suuri, sillä Kurpitsajuhlat ei kannesta ja nimestään huolimatta sisällä liemilti Halloweenin kuvausta. Eipä se menoa kuitenkaan haitannut. Kurpitsatkin olivat saaneet väistää omenoiden tilalta, mutta kun kirjan sivuilla seikkailee omalaatuinen rouva Oliver, jolla on suuri mieltymys omenoihin, ei tämä seikka tullut suurenakaan yllätyksenä. Kurpitsajuhla on oikeastaan aika keskinkertainen Christie. Loppuratkaisun monimutkaisuudesta huolimatta, pystyi sitä jo osittain arvaamaan lukiessa, mitä ei yleensä ole Christien kanssa tapahtunut. Noh, mitä enemmän näitä Christien teoksia lukee niin ehkä siinä samalla kehittyy näkemään hiukan juoniverhon taakse. Onneksi hänen tuotantonsa on kuitenkin niin laaja, että yksittäisen dekkarin sisältö kiemuroineen sotkeutuu jo nopeasti muihin. Uudestaan lukeminen ei siis haittaa laisinkaan. Nyt oli kuitenkin juuri sopiva hetki lukea Poirotin toljailuja epämukavine kiiltonahkakenkineen. Ajatustyö kunniaan!

Tähdet: * * *

Lue oman hyllyn kirjat - haaste tilanteessa 22/65

Muualla luettu: Kirjahylly, Kirjavaras ja Le Masque Rouge



2 kommenttia:

  1. Kurpitsajuhla on itselleni yksi parhaita Christien kirjoja - tietenkin niiden kuuluisten Kuolema Niilillä, Kymmenen neekeripoikaa... kirjojen rinnalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla! Christie teokset ovat kyllä ansaitusti klassikkoita ja nuo kuuluisat teokset ovat mainioita. Toisaalta olen huomannut, että niistä vähemmänkin tunnetuista löytyy aikamoisia helmiä. Erityisesti tuo Kaikki päättyy kuolemaan oli erilaisuudessaan hyvin vaikuttava =)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...