tiistai 2. huhtikuuta 2013

Sofian maailma - Jostein Gaarder

Kirjan nimi: Sofian maailma (Sofies verden)
Kirjoittaja: Jostein Gaarder, suomentanut Katriina Savolainen
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 1991, suomennos 1994
Sivumäärä: 585
Mistä: Isältä lainassa

'' - Ennen kuin olemme hankkineet kokemuksia, tietoisuutemme on siis yhtä tyhjä ja sisällyksetön kuin liitutaulu ennen opettajan tuloa luokkahuoneeseen.''
s. 298

Sofia on aivan tavallinen 14-vuotias norjalainen tyttö - vai onko sittenkään. Eräänä päivänä hän alkaa nimittäin saamaan salaperäisiä viestejä joissa kysytään: Kuka sinä olet? Miksi leegopalikat ovat maailman nerokkaimpia leluja? Sofia rupeaa myös saamaan suuria kirjeitä, joissa kerrotaan filosofian historiasta. Pian Sofialle selviää, että Alberto Knoxin pitämällä filosofian kurssilla on myös jokin suurempi tarkoitus. Tässä olisi jo nuorelle tytölle iso pähkinä purtavaksi, mutta on vielä muutakin. Safia alkaa saamaan Libanonista postikortteja, jotka on tarkoitettu jollekin Hildelle. Kuka Hilde on, ja miksi Sofia rupeaa myös löytämään tälle kuuluvia tavaroita?

'' - Ilman muuta, Sofia. Sekin on mahdollista. Jos asia on niin, hän on antanut meidän käydä tätä filosofista keskustelua nimenomaan tähän mahdollisuuteen viitatakseen. Siinä tapauksessa hän on tahtonut korostaa olevansa itsekin pelkkä puolustuskyvytön varjokuva, ja että kirja, jossa Hilde ja Sofia elävät, on todellisuudessa filosofian oppikirja. ''
s. 408

Tästä kirjasta on todella vaikea kirjoittaa mitään, koska enimmäkseen tämä vaikutti juuri oppikirjalta. Sofian maailmassa oli hyvin laajasti käsitelty kaikki tärkeimmät filosofit ja heidän ajatuksensa ajasta ennen Sokratesta aina nykyisyyteen asti. Koska kirjassa oli lähes kuusisataa sivua ja lähes kaikki siitä oli filosofian opetusta, tunnustan olevani ähkyssä. Tällä hetkellä en haluaisi kuulla enää mainittavankaan mitään filosofista, koska olen raahautunut tämän kirjan läpi hitaasti ja tuskallisesti.

Alussa tuntui, että kirjassa ei olisi varsinaista juonta lainkaan. Sitten vähän ennen puoltaväliä jännitys yhtäkkiä tiivistyi ja nautinkin pienen hetken kirjan lukemisesta. Sitä seurasikin se suuri h-hetki ja... Ja sitten palattiin takaisin lähes juonettomaan filosofian opetukseen. Lopussa juonta taas yritettiin herätellä eloon, mutta olin tuolloin jo sen verran turtunut kaikesta, että se enemmänkin onnistui vain ärsyttämään lisää. Siinä heräsi sellainen olo, että oikeastiko tätä varten olen kahlannut tämän tiiliskiven läpi.

Jos jotain positiivista vielä tähän loppuun, niin ainakin opin paljon ja tämän lukemisesta on varmasti hyötyä filosofian kokeessani. Asiat oltiin nimittäin havainnollistettu useilla esimerkeillä ja jotkut niistä olivat lähes nerokkaita. Siihen se kuitenkin jäi, koska liika on vain yksinkertaisesti liikaa.

Tähdet: * +

Sofian maailman on lukenut ainakin Raisa/Kirjaurakka

4 kommenttia:

  1. Olemme nähneet tämän kirjan aivan erilaisin silmin. Minulle tämä oli ala-asteella ensikosketukseni filosofiaan, ja olihan se silloin raskas lukea. Kuitenkin kiinnostuksen kipinä syttyi, ja nykyään opiskelen filosofiaa. Eihän sitä nyt pelkästään tämän kirjan ansioksi voi laskea, mutta kuitenkin tämä on minulle yksi kaikkein vaikuttavimmista kirjoista. Harmi, että sinä et tykännyt, mutta eiväthän kaikki voi pitää samoista asioista (tai tässä tapauksessa kirjoista).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oho! Tämä kirja on todella tainnut tehdä sinuun vaikutuksen. Olen kuullut, että tämän lukemiseen tarvittaisiin aikaa ja tilaisuutta rauhalliseen pohdintaan. Itsellä lukio vei taas sen verran paljon aikaa ja voimia, että raskas kirja ei kyllä ollenkaan sopinut siihen väliin. Ken tietää ehkä jonakin toisena hetkenä tämä olisikin ollut onnistuneempi lukukokemus, vaikka epäilys onkin sen suhteen suuri.

      Poista
  2. Olen lukenut Gaarderilta erään toisen kirjan, sen nimi on Spelkortsmysteriet (satuinpa sen ruotsiksi lukemaankin). Olen samaa mieltä tuosta filosofiantuputuksesta. Tai no lukemassan ikirjassa sitä taisi olla vähemmän kun on lyhyempikin kirja. Vaikka siinä kerrattiin jo tutut filsanjutut ja sivujuonena oli korttipelikääpiöitä (?!), niin oli kuitenkin hyvä kirja. Vähän outoa, mutta totta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaapa mielenkiintoiselta tapaukselta. Filosofiaa ja korttipelikääpiöitä =D Toisaalta tämän Sofian maailman jälkeen en kyllä usko enää Gaarderiin tarttuvani. Minulle riittää tämä yksi filosofinen teos seuraavaksi pariksi vuodeksi.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...