Sapiens: Ihmisen lyhyt historia - Yuval Noah Harari

Kirjan nimi: Sapiens: ihmisen lyhyt historia (Sapiens. A Brief History of Humankind)
Kirjailija: Yuval Noah Harari, suomentanut Jaana Iso-Markku
Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2011, suomennos 2017
Sivumäärä: 461
Mistä: Joululahja

' Historian kulkua ovat muovanneet kolme merkittävää vallankumousta. Kognitiivinen vallankumous pani historian alulle noin 70 000 vuotta sitten. Maanviljelyn vallankumous vauhditti sitä noin 12 000 vuotta sitten. Tietellinen vallankumous, joka alkoi vasta 500 vuotta sitten, saattaa hyvinkin lopettaa historian ja aloittaa jotain aivan muuta. Tämä kirja kertoo siitä, miten nämä kolme vallankumousta ovat vaikuttaneet ihmisiin ja niiden eliökumppaneihin. '    s. 13

Hararin teos alkaa aivan alusta noin 13.5 miljardin vuoden takaisesta alkuräjähdyksestä, josta pikakelataan ihmisten alkuun eli noin 2.5 miljoonan vuoden taakse, jolloin ihmisen sukupuu on ruvennut kasvattamaan omaa haaraansa sukulaisistaan. Tuolloin Homo Sapiens ei vielä ollut yksin, vaan tämä oksa haarautui edelleen erilaisiksi ihmislajeiksi. Yksitellen muut kuitenkin katosivat historiaan ja sapiensien haara jatkoi ainoana matkaansa maapallon kamaralla. Ensimmäisenä vallankumouksellisena muutoksena tuli ihmisten kognitiivisten taitojen kehittyminen. Monikäyttöinen kieli johti voimakkaampaan mahdollisuuteen kommunikoida ympäröivistä asioista ja juoruilla heimon jäsenten välisistä suhteista. Tämä mahdollisti tiiviimmän yhteistyön ja sitä kautta ensimmäinen askel kohti sapiensien voittokulkua oli otettu. 

Tätä seurasi maanviljelyn vallankumous, joka sai sidottua ihmiset tiiviimmin yhteen paikkaan. Heimojen jäsenmäärät kasvoivat ja yhteiskuntia rupesi muotoutumaan. Ajan saatossa yhteiskunnat kasvoivat ja ihmiskunta rupesi yhdentymään niin rahan, suurvaltojen kuin uskontojenkin avulla. Ja lopulta päästäänkin viimeisimpään suureen vallankumoukseen eli tieteelliseen vallankumoukseen, kun tietämättömyys hyväksyttiin ja uudesta tiedosta tuli valtaa. Tästä vallankumouksesta olikin enää vain pieni askel kapitalismin ja teollisin maailmanhallinnan polulle, jolla tiellä ihminen edelleen on. Tosin oven takana jo kurkistaa mahdollinen uusi vallankumous. Mihin suuntaan se meidän kehityksemme johtaa ei voida tietää. Voimme vain spekuloida.

' Monet lukijat vääntelehtivät todennäköisesti kiusaantuneina tuoleissaan edellisia sivuja lukiessaan. [- -] On helppo hyväksyä Hammurabin laki myytiksi, mutta emme halua kuulla, että myös ihmisoikeudet ovat myytti. Jos ihmiset tajuavat, että ihmisoikeudet ovat olemassa vain mielikuvituksessa, eikö silloin ole olemassa riski, että yhteiskuntamme luhistuu? '
s. 131

Harari kirjoittaa historiasta hyvin helppolukuisesti, ja hänen tekstinsä pitää otteessaan alkusivuista lähtien. Jotkut ovat kritisoineet Sapiensia sen provokatiivisista näkemyksistä, kuten että ihmisoikeudet tai yleisemminkin yhteiskuntien monet rakennuspalikat olisivat vain myyttejä ja osa kollektiivista mielikuvitusta. Täytyy myöntää, että itselläkin nousi niskakarvat pystyyn muutamaan otteeseen, kun hän ensimmäisen kerran läjäytti valtavirrasta poikkeavia näkemyksiään paperille. Toisaalta tällaista sprovokatiivista näkemystä seurasi aina hyvin tehokkaasti perusteltua argumentointia, joka sai ymmärtämään Hararin pointteja. Itse pidin äärimmäisen paljon tästä, sillä se haastoi minua lukijana kyseenalaistamaan omien ajatusteni kulmakivet ja näkemään laajempaa kuvaa. Kuvaa jonka voi hyväksyä tai ei, mutta joka ainakin herättelee lukijaa ajattelemaan uudella tavalla.

Sapiens ei myöskään ole tavallinen historiankirja, joka etenisi niiden samojen, jo vaikka kuinka monta kertaa historiantunneillakin käytyjen, tapahtumien kautta. Tämän sijaan Harari lähestyy aihetta näiden suurien muutosta aiheuttaneiden vallankumousten kautta ja pohtii niihin johtaneita syitä, etenemistä ja vaikutuksia niin yksilön kuin laajemman yhteisön kannalta. Pidin siitä, että Sapiensissa esiteltiin erilaisia teorioita, joita Harari kommentoi tuoden vielä lisäperspektiivin aiheisiin. Tätä keskustelua oli jännittävä seurata, ja samalla itsekin oppia. Harari myös sitoo historian ilmiöitä jännästi nykyaikaisiin ilmiöihin, joiden kautta aihetta käsitellään lukijalle havainnollisemmalla tavalla. Erityisesti mieleen jäi tuo yleellisyysloukku, johon ihmiset jäivät siirtyessään maanviljelyyn. Maanviljely johti ihmisten kehityksessä suurempaan työntekoon, kotitöihin ja riskeihin sadon menetyksistä. Silti kun sille tielle oli lähdetty ei enää ollut paluuta takaisin metsästäjä-keräilijä elämäntyyliin. Onko kehitys tuonut lopulta ihmisille lisää onnellisuutta?  

' Yksi historian harvoista rautaisista laeista on se, että yleellisyyksillä on taipumus muuttua välttämättömyydeksi ja että ne synnyttävät uusia velvollisuuksia. [- -] Aikaisemmin viestintä oli vaivalloista. [- -] Nykyisin saan joka päivä kymmeniä sähköposteja, ja kaikkien lähettäjät odottavat minun vastaavan viesteihin saman tien. Luulimme säästävämme aikaa, mutta sen sijaan olemmekin virittäneet oravanpyörän pyörimään kymmenkertaisella vauhdilla ja tehneet elämästämme entistä ahdistavampaa ja levottamampaa. '
s. 106-107

Sapiens oli kokonaisuutena hyvin avartava lukukokemus. Samaan aikaan se ei ole mikään historiankirja järkäle vaan kirjoitettu hyvin lukijaa koukuttavasti. Tällaiselle historiafanille Sapiens oli kyllä napakymppi. Paitsi, että loppua kohti puhti oli kuitenkin loppua. Lopussa, kun ollaan jo lähes nykyajassa ja ruvetaan spekuloimaan tulevaisuuden kehitystä, niin noh se ei kuitenkaan iskenyt niin hyvin, vaikka edelleen Harari esitteli mielenkiintoisia näkemyksiä. Mielestäni Harari olikin siis parhaimmillaan ehdottomasti historiankuvauksessa ja niitä koskevissa pohdinnoissaan. Tästä pienestä lopun töyssystä huolimatta suosittelen Sapiensia lämpimästi kaikille, koska sen verran huima ja ajatuksiaherättävä lukekokemus se oli.

Tähdet: * * * * +

Muualla luettu:  Kaisa_Reetta_T, Lukuisa, Kirjavarkaan_tunnustuksia, Nipvet, Tekstiluola,  Iltaluvut, Kirjojen_Pyörteissä ja Hannan_kirjokansi