Uusikuu - Stephenie Meyer

Kirjan nimi: Uusikuu (New Moon)
Kirjailija: Stephenie Meyer, suomentanut Tiina Ohinmaa
Kustantaja: Wsoy
Julkaisuvuosi: 2006, suomennos 2008
Sivumäärä: 455
Mistä: Omasta hyllystä

' Otin pikku paketin ja katsoin moittivasti Edwardiin samalla kun työnsin sormeni käärepaperin reunan alle ja repäisin teipin kohdalta.
>> Voi hemmetti >>, minulta pääsi, kun paperi viilsi sormeeni. Nostin sen pystyyn nähdäkseni, tuliko haavaa. Pikku viiltoon kihosi yksittäinen veripisara. '
s. 31

Houkutuksen toisessa osassa Bella viettää vastentahtoisesti syntymäpäiviään. Tämä nomaalisti iloa herättävä päivä tuo vain ahdistusta Bellalle, koska ajatus ikääntyä samalla kun Edward pysyy aina seitsemäntoista vuotiaana on kestämätön. Syntymäpäiväjuhlissa vampyyriperhe Culleneiden luoda tapahtuu kuitenkin käänne, joka muuttaa kaiken vielä paljon pahemmaksi. Bella saa lahjapaperista haavan sormeensa, eivätkä kaikki perheenjäsenet pysty hillitsemään tuota herkullisen veren kutsua. Tämä tapaus vahvistaa Edwardin pahimmat pelot toteen siitä, että Bellan on parempi ja ennen kaikkea turvallisempi ilman heitä. 

Edwardin hylkäyksen jälkeen Bella vaipuu kuin syvään transsiin. Painajaiseen josta ei voi herätä. Bellan elämään palaa kuitenkin reservaatissa asuva lapsuudenystävä Jacob. Jacobin jatkuva iloisuus ja innostus rupeaa pikkuhiljaa herättelemään Bellaakin ylös horroksestaan. Sitten reservaatissa alkaa tapahtua kummia. Forksin poliisi rupeaa saamaan yhä enemmän ilmoituksia jättiläismäisestä eläimestä ja retkeilijöiden katoamisista. Vaikka Bellaa painaakin huoli Jacobista, kaipuu Edwardin perään ei kuitenkaan ota laantuakseen. Hän haluaa epätoivoisesti kuulla Edwardin äänen uudestaan - kohtalokkain seurauksin. 

' Minussa oli jotakin pahasti vialla. Miten muuten elämäni voisi vilistä kauhuelokuvista karanneita hahmoja? Miksi muuten minä välittäisin heistä niin paljon, että rintaani repeäisi isoja aukkoja, kun he jatkaisivat tarunhohtoisija retkiään jossakin muualla? '
s. 243

Uusikuu on selkeästi edeltäjäänsä angstimpi kirja. Siinä missä ensimmäisessä osassa seurattiin Bellan ja Edwardin kiihkeää rakastumisprosessia niin tässä vajottiin vastaavasti syvyyksiin sen menetettyä. Tämä tunteiden uskomaton vahvuus suuntaan tai toiseen taitaa olla Meyerin tapa korostaa Bellan ja Edwardin rakkaustarinan ainutlaatuisuutta ja kuinka niin on määrätty ja se on heidän kohtalonsa. Edelleen tämä tuntuu vähän noh liialta draamalta. Jos jotakin niin ärsyynnyin vielä pahemmin Bellaan ja Edwardiin, ja heidän toimintaansa. 

Uusikuun pelastus on puolestaan sen sivuhenkilöt. Houkutuksessa esiin nousivat vampyyrit ja Culleneiden tarinat, jotka kiinnostivat, mutta jotka jäivät käytännössä täysin paitsioon Uusikuussa. Sen sijaan esille nostettiin intiaanien tarustot sekä nuori ihmissusilauma. Ahminkin siis kaiken tiedon tähän liittyen, ja harmittelin kun tuolta lämmöstä piti palata takaisin seuraamaan Bellan ja Edwardin tarinaa. 

Nostalgiaan Uusikuu toimi ihan ok:sti, vaikka ei Houkutuksen tavoin olekaan mikään kirjallinen mestariteos tai oikeastaan mitenkään kummoinen. Tuntuu, että jo näistä kahdesta osasta olen saanut Bellan ja Edwardin ylitunteellisesta rakkaustarinasta yliannostuksen. Kai se sarja pitäisi loppuun asti lukea, kun kerran aloitti, mutta ehkä pidän hiukan taukoa. Tämä ylitunteilu ja synkistely vei vähän mehut. Olisivatpa sivuhenkilöt suuremmassa keskiössä tarinoineen... Ja mitä siihen nuoruuden suureen kysymykseen taas tulee, niin edelleen liputan positiivisen, hellän ja innokkaan Jacobin puolesta. 

Tähdet: * *

Muualla luettu: Akateemisen ja populaarin välimaastossa, Cillan kirjablogi, Narseskan kirjanurkkaus ja Kirjaston kummitus