Itki toisenkin - Merja Mäki

Kirjan nimi: Itki toisenkin 

Kirjailija: Merja Mäki

Lukija: Vuokko Hovatta
Julkaisija: Gummerus

Julkaisuvuosi: 2024

Kesto: 13h 2min

Mistä: Äänikirjapalvelusta

 

On vuosi 1942 kun Larja matkustaa junalla takaisin kotiinsa Itä-Karjalaan Viteleeseen. Vaikka Vitele on osa Karjalaa, on se silti sijainnut Laatokan koillispuolella Neuvostoliiton puolella rajaa. Nyt suomalaisjoukot ovat kuitenkin valloittaneet sen ja se on liitetty osaksi Suomea. Epäilykset karjalaisväestön ja Kanta-Suomalaisten miehittäjien välillä ovat suuret.

 

Larja oli opettaja, joka oli lähetetty Kanta-Suomeen opettajaleirille. Eiväthän suomalaiset voineet luottaa, että karjalalainen opettaja opettaisi oikein lapsia. Uudelleenkoulutuksen jälkeen Larja toivoo pääsevänsä takaisin kyläkouluunsa opettajan rooliin. Elämä ei kuitenkaan mene aina niin kuin on suunnitellut. Kotiin palattuaan hän löytää isoäitinsä, kylän tunnetun itkijän, kuoleman kielistä eikä siskonkaan hiljalleen kasvava alavatsa jätä paljoa arvailun varaan. Vanhemmat on jo vuosia sitten viety ilmiantojen perusteella Neuvostoliiton työleireille, joten siskokset ovat joutuneet selviämään keskenään.

 

Larjan pitää siis jättää taakseen haaveet paluusta opettajakoulutuksen jatkokursseille. Hänen paikkansa on jäädä kotiin siskon ja Buabon tueksi. Hän saa kyllä toimen kyläkoulusta, mutta tehtävä ei ole aivan sitä mitä hän odotti. Opettajan hillityn ulkokuoren on myös aika sulaa, jotta kylä saa uuden itkijän Buabon jatkettua matkaa tuonilmaisiin. Kyläläiset katsovat kuitenkin karsaasti valloittajien kanssa koululla työskentelevää Larjaa, eihän sitä nimittäin koskaan tiedä milloin omat pojat palaavat ja valloittavat karjalan maat ja mannut takaisin...

 

Iloja, suruja, rakkautta, kuolemaa ja elämää. Näistä aineksista on ennen kaikkea tämä Mäen upea teos tehty. Luin muutama vuosi sitten hänen toisen Karjalaan sijoittuvan romaaninsa hengästyttävän upean Ennen lintuja, ja totta vie ei tämä uutukainenkaan jää kauaksi tuosta lähes täydellisestä lukukokemuksesta. Hienoa, että Mäki on tarttunut karjalalaisten haavoihin ja tuo ne kirjallisesti koko kansan nähtäväksi. Edellisessä teoksessa seurattiin evakkomatkaa. Nyt näkökulma oli hiukan toinen, koska oltiin Neuvosto-Karjalassa, jossa suomalaiset olivatkin ne valloittajat. Ei ole kyllä ollut helppoa heilläkään tasapainotella kahden eri maan välillä. Suomalaiset olivat heille halveksittavia ruotseja, ja kyläläiset puolestaan neuvostoliittolaisia, joista on sotilailla enintään hiukan huviksi, mutta ei nyt sentään vakavaksi morsmaikuiksi. Omat kyläläiset karsastivat jos olit liian hyvää pataa valloittajien kanssa, mutta toisaalta eihän sitä voinut tietää oliko tämä uusi normi vai muuttuisiko vallassaolijat taas pian. Vaikka lukijana tiesikin, mitä historiassa oli edessä, niin lukiessa jo melkein toivoi, että Larja olisi saanut pitää rakentamansa elämän koskemattomana.

 

Karjala ja sen kulttuuri kiinnostavat minua paljon. Onhan omaakin sukuani lähtenyt sieltä evakkoon sotien myötä. Mäki tekikin hienoa työtä upottaessaan paikallista sanastoa tekstinsä lomaan juuri sopivassa määrin niin, että se loi ihanan autenttisen tunnelman, mutta samalla se ei haitannut ymmärtämistä. Itkemisen perinne kiehtoo minua myös suuresti ja suorastaan ahmin ne kohdat, joissa Larja rupeaa löytämään tuon sisäisen apeutumisen voimansa, jolla saattaa vainajia tuonilmaisiin. Ah jos vielä äänikirjaformaattiin olisi saanut nuo lauletut itkuvirret ihan autenttisina kuunneltavaksi, niin olisin ollut onnesta soikea. Mutta se olisi ehkä ollut jo hiukan liikaa pyydetty. Nytkin oli hienoa seurata vierestä sitä matkaa kuinka Larja löysi sisäisen itkunsa. Niin elinvoimaista kuvausta! Viime vuoden parhaimmistooni noussut Karoliina Niskasen Muamohan sisälsi lopussa myös hienon itkuvirren, joten siitä varmaan tämä idea pälkähti päähäni.

 

Mäestä on rupeamassa muotoutumaan kirjailija, jonka jokainen teos koskettaa minua. Hänen tekstinsä soljuu kauniisti kuin vesi eteenpäin metsäpurossa. Se ei ole haastavaa seurattavaa, mutta silti ilmaisuvoimaltaan se on yksinkertaisesti upeaa ja selkeästi hiottua. Luonnon kauneus paistoi näiltä sivuilta. Hän onnistuu luomaan henkilöhahmoja ja kohtaloita, jotka valottavat Karjalan historiaa eri näkökannoista. Näiden henkilöiden matkassa haluaa seurata heidän tarinaansa ja toivoo heille vain parasta. Hieno lukukokemus siis jälleen Mäeltä. Jään jo odottamaan innolla mitä kaikkea hän tuleekaan tulevaisuudessa kirjoittamaan.

 

Tähdet: 4.5 / 5

 

Muualla luettu: Amman lukuhetki, Kirsin kirjanurkka, Ja taas kirja kädessä, Kirjakaapin avain, Annelin lukuvinkit, Kirjasähkökäyrä, Kirjojen kuisketta, Tarukirja, Kirjahavahduksia, Kirjarouvan elämää, Kulttuuri kukoistaa ja Mustelmiinan mietteitä