Kirjan nimi: Kerro minulle jotain hyvää (Me Before You)Kirjailija: Jojo Moyes, suomentanut Heli Naski
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2012, suomennos 2015
Sivumäärä: 473
Mistä: Omasta hyllystä
' Olin kahdenkymmenenkuuden, enkä ollut oikein varma, kuka olin. Ennen kuin menetin työpaikkani kahvilassa, en ollut koskaan edes ajatellut asiaa. Arvelin, että menisin kai Patrickin kanssa naimisiin, pyöräyttäisin muutaman tenavan ja asuisin muutaman kadun päässä sieltä missä aina ennenkin. Jos ei ota huomioon erikoista vaatemakuani ja sitä, että olen melko lyhyt, en juuri eroa kenestä tahansa, joka kävelee sinua vastaan kadulla. Et luultavasti vilkaisisi minua kahdesti. Tavallinen tyttö, joka elää tavallista elämää. Se sopi minulle oikeastaan mainiosti. ' s. 30
Englantilaisessa pikkukaupungissa tapaamme Louisa Clarken, joka elää elämäänsä turvallisessa pienessä ympyrässä ilman sen kummempia suunnitelmia. Hän viihtyy työssään The Buttered Bun -kahvilassa asiakkaille jutustellen. Sitten kahvila suljetaan yllättäen ja Louisa jää tyhjän päälle. Kun kotitaloudessa asustaa vaaria hoitava äiti, irtisanomisuhan alla oleva isä, opiskelemaan lähtevä pikkusisko ja tämän poika, on Louisan löydettävä äkkiä töitä, jolla elättää perhettään. Täysin ilman koulutusta tai aiempaa kokemusta Louisa saa kaikkien yllätykseksi töitä neliraajahalvaantuneen Willin henkilökohtaisena avustajana ja seuralaisena.
Rikkaan perheen kolmekymppinen vesa Will on etäinen ja äksy. Hän on menettänyt elämässää kaiken. Extreame-urheilu on vaihtunut muiden hyysättävänä olemiseen ilman mahdollisuuksia tehdä mitään ilman apua. Will vihaa elämäänsä - joten miksi jatkaa sitä. Vähän sählä mutta hyväsydäminen Louisa, joka ei varo puheitaan, saa kuitenkin luotua jonkinlaisen yhteyden Willin kanssa. Voisiko hänen onnistua palauttamaan Willin elämänhalu? Aikaa on rajallisesti, joten Lousia ryhtyy toimiin näyttääkseen Willille mitä kaikkea elämällä voisi vielä olla tarjolla. Toisaalta myös Louisalla olisi paljon opittavaa Williltä. Voisiko hän viimein katkaista pikkukaupungin kahleet ja pyrähtää lentoon kokemaan elämäänsä?
' Mutta kaikkein eniten olin kauhuissani. Se, mitä olin nyt saanut selville, ahdisti minua. Kuinka joku voi elää päivästä toiseen tietäen, että vain kulutti aikaa odotellen kuolemaansa? Kuinka tämä mies, jonka ihon olin tuntenut sinä aamuna sormieni alla lämpimänä ja elävänä, saattoi haluta elämänsä lopettamista? Kuinka oli mahdollista, että kuuden kuukauden päästä sama iho lahoaisi kaikkien suostumuksella mullan alla? '
s. 150
Tuntuu kuin minun tulisi kertoa kuinka Kerro minulle jotain hyvää kosketti syvältä ja kuinka kaunis tarina se onkaan. Kuitenkaan en pysty allekirjoittamaan kyseistä väitettä. Ei, tarina ei itsessään ole huono ja kyllä, siinä on kaikki elementit ja käänteet, jotka voisivat tehdä siitä sydäntäpuristavan lukukokemuksen. Jäin kuitenkin kaipaamaan sitä jotain. Muistan kun pari vuotta sitten näin tähän teokseen perustuvan elokuvan ja silloin silmäkulmani kostuivat. Jotenkin näyttelijät onnistuivat puhaltamaan tarinan henkilöihin sielut, jotka pääsivät ihon alle. Tämän jälkeen halusin ehdottomasti myös lukea itse kirjan (pienen tauon jälkeen luonnollisesti), joten pudotus oli melkoinen.
Uskon, että suurin syy lukukokemukseni tokkimiseen oli teoksen henkilöhahmot, joihin kuitenkin olin kiintinyt syvästi elokuvaa katsoessa. Moyesin teoksessa ehkä tuli vielä voimakkaammin esiin tietyt piirteet, jotka tuntuivat luontaantyöntäviltä. Ensinnäkin en voinut sitää Louisaa. Hän oli jotenkin niin kykenemätön tekemään päätöksiä ja elämään elämäänsä. Häneltä puuttui täysin uskallus kuunnella itseään ja tarpeitaan. Sen sijaan hän jäi toimimaan samojen urien mukaan uudestaan ja uudestaan pelosta ja tottumuksesta. Olisi nin tehnyt mieli vain ravistella häntä, että herätys elämä odottaa. Ja mitä taas Louisan ja Patrickin suhteeseen tulee, niin en tajua miksi ihmeessä he roikkuivat yhdessä. Patrickille urheilu oli elämää suurempi asia eikä heillä enää ollut Louisan kanssa mitän yhteistä, edes aikaa.
Nyt kun olen päässyt päästelemään höyryjä, niin todettakoon, että Kerro minulle jotain hyvää ei ole sinäänsä huono teos. Se imaisi mukaansa puutteistaan huolimatta, ja sen lähes viisisataa sivua tulikin luettua kahdessa päivässä. Halusin palata tarinan pariin aina kun mahdollista, mikä kuvastaa hyvin Moyesin kirjoituksen vetovoimaa. Tämä teos toimiikin siis mainiosti välipalakirjana kun tarvitsee jotain vähän rennompaa sujuvaa teosta, jossa on kuitenkin suurempia aiheita takana. Toisaalta se myös hukkuu välittömästi luettujen teosten virtaan ilman sen suurempia muistikuvia. Harvinaista kyllä, mutta kuten Montalbanon kanssa, niin itse pitäytyisin silti ennemmin elokuvaversiossa. Koskettava tarina pääsee oikeuksiinsa siinä huomattavasti paremmin.
Tähdet: * * +
Muualla luettu: P.S. Rakastan kirjoja, Kirsin book club, Elämä on ihanaa, Satuilualusta, Kirjakaapin kummitus, Rakkaudesta kirjoihin, Järjellä ja tunteella, Kirjasähkökäyrä, Pieni kirjasto, Lukuneuvoja, Kirjakirsu, Tyttö ja liian suuri kasa kirjoja, Paljon melua kirjoista, Lintusen kirjablogi ja Lillin kirjataivas
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti